Home » liikunnan vaikutus mieleen

liikunnan vaikutus mieleen

by Iida Åfeldt

CSC_1196.JPG

Olen viimein päässyt liikkeelle! Ja miten mahtavalle kehossa tuntuu!

Viimeiset kolme viikkoa on kulunut ilman yhtävään liikunta suoritusta, jos työmatkapyöräilyä ei lasketa. Olen myös syönyt rennolla otteella. Ensimmäisellä viikolla oli mukavaa syödä bebe-leivosta ja jäätelöä aamupalaksi, mutta kolmannella viikolla sen huomasi jo vaikutavan yleiseen mielentilaan.  Olo alkai olla aika harmaa. Sokeri herkut alkoivat väsyttää, lisäksi närästi, vatsa oli kuin turvonnut pallo, naamaan tuli finnejä ja olo oli vetelä. Siis tunsin itseni todella läskiksi, vaikka painolle ei mitään ollut tapahtunutkaan.  Töissä, jossa en normaalisti koske mihinkään, sorruin joka päivä napsimaan jotain. Ja jäädessäni lomalle päiväkodista, sain aika monta suklaa rasiaa ja söin ne työpäivän aikana. Kun kerran päästän itseni vapaalle, en saa itseäni enää ruotuun. En tiedä onko muilla tälläistä?

CSC_1198.JPG

Se, että herkuttelin kunnolla muutaman viikon ei minua lannista. Se on ok ja jälkikäteen itseään on siitä turha syyllistää.  Kun viimein päätin lähteä ensimmäiselle lenkille alkuviikosta, vaikutukset mieleen olivat valtavat. Siis yhden 6km lenkin!! Tuona päivänä söin normaalisti ilman naposteluita ja pidin itseäni todellisena voittajana, lähes superihmisenä, kun pääsin lenkille. Ja pääsin seuraavanakin aamuna ja taas seuraavana. Nyt muutaman juoksu- ja kävelylenkin tehneenä, olen mielestäni kauniimpi, kiintempi ja seksikkäämpi, enkä ollenkaan niin lihava kuin viime viikolla.

Huomasin taas kuinka liikkumisella on suuri merkitys niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun liikun, syön terveellisemmin, ajattelen itsestäni positiivisemmin ja jaksan enemmän.  Jos en liiku, olen välinpitämättömämpi omien syömisieni suhteen, joka taas vaikuttaa henkisesti. Jatkuva herkkujen syönti, jolle ei näy loppua, johtaa pettymykseen itseäni kohtaan. Liikunnalla on ainakin minuun niin suuri vaikutus, että haluan sen olevan osa elämääni. Saan siitä niin paljon.

CSC_1197.JPG

Tämä tauko oli oppimisen paikka monessa asiassa ja vaan todisti minulle sitä, että liikun juuri sen tuoman hyvän olon vuoksi. En halua liikkua laihduttaakseni enää, niin kuin ennen on tullut tehtyä. Vaikken halua laihduttaa, on liikkumisellani silti tavoitteita, laihempi minun ei tarvitse olla. Haluan oppia käsilläseisomaan, tekemään leuanvetoja, juosta 20 km ja saada kauniit käsivarret. En pidä kaikesta kehossani, en hyväksi vatsamakkaroitani, enkä allejani. Mutta nautin siitä, että saan liikkua ja työstää kehoani. Kyllä juoksulenkillä on ihanaa, kun paikat hyllyy, ehkä hullua, mutta minusta se vain tuntuu mukavalta. Tuntuu, siltä, että läskit lähtee liikkeelle ja veri kiertämään. Ja se kyllä motivoi.

Elämä ei saa olla laihduttamista, pakkomielteistä tai rajoittunutta, vaikkei kaikesta omassa kehossaan pitäisi. Tavotteita ja haaveita saa olla, kyllä haluaisin saada vatsalihakset näkyviin ja kauniit voimakkaat käsivarret. Nämä asiat on niitä joita tavoittelen, ei se että olisin pienempi kokoisempi ja laihtuisin. Tosin jos se tapahtuu sivutuotteena, en pane pahakseni, mutta se itsessään ei ole tavoite. 

Ihanaa juhannuspäivää! Suomen kauneinta aikaa, ihana saada nauttia vielä hetki!

-Iida

kommentoi postausta