Marraskuun viimeinen viikko

MAANATAI 23.11.

Aamu alkoi leikkipuistosta. Tapasimme yhdet ystävät leikkipuistossa. Olin tehnyt meille eväät mukaan ja olihan kivaa. Olimme puistossa lähes 2 tuntia. Yksin ei useinkaan tule oltua ihan niin kauaa ulkona, mutta seurassa ulkoilu menee mukavammin. Maanantai sai tosi hyvän startin ulkoilusta ja aurinko pilkahteli taivaalla.

Ystäväni toi minulle aivan ihanan lahjan mukanaan! Sain häneltä kranssin tekemiseen tarvittavat välineet. Hän itse oli ollut kurssilla ja todennut, että tämä olisi ihan Iidan juttu ja päätyi ostamaan tarvikkeet minulle. Niinpä maanantai-illalla tein elämäni ensimmäisen kranssin ja siitä tuli tosi ihana.

TIISTAI 24.11.

Tiistaina vein Eemin päiväkotiin ja tein kotona töitä. Eemiä hakiessa kotiin kuulin, että hän oli nukkunut vain 30 minuuttia päiväunia. Ilta vietettiin kotona rauhallisissa puuhissa ja Eemi kävi ajoissa nukkumaan. Toki väsymys näkyi illalla ja sai laskea kymmeneen aika monta kertaa, jotta pysyi jotenkin rauhallisena itse.

KESKIVIIKKO 25.11.

Keskiviikkona tein töitä Helsingissä.Lisäksi kävin kasvohoidossa Villi Vadelma -kauneushoitolassa. Kasvoni kärsii maskin käytöstä ja olen alkanut saada aika paljonkin finnejä maskialueelle. Päätinkin mennä käymään tutulla kosmetologilla. Koin käynnin turvallisena, maskit oli käytössä ja tilat desinfioitu. Muita ei ollut paikalla. Villi Vadelman vieressä on Kumpulan Helmi lastenvaatekirppis, jossa poikkesin ennen lähtöä.

Illan kotoilimme Eemin kanssa, joka oli jälleen nukkunut vain hetken, tällä kertaa vain 10 minuuttia. Olin kyllä aivan ihmeissäni.

TORSTAI 26.11.

Torstaina tein taas tiivisti töitä kotona koko päivän. Päiväkodilla kuulin Eemin nukkuneen jälleen 30 minuuttia, mikä oli toki paremmin kuin keskiviikkona, joka oli kyllä aika suoritus. Päiväkodin aloituksen aikaan, tammikuussa, Eemi nukkui juurikin 20-40 minuuttia ensimmäiset kuukaudet. Hän heräsi joka liikkeeseen eikä oikein uskaltanut vaipua syvään uneen. Nyt aloin miettiä, että olisiko henkilökunnan maskivelvoite voinut pelottaa häntä ja luoda turvattomuuden tunnetta, jonka vuoksi hän ei ollut pystynyt nukahtamaan syvään uneen. Ymmärrän toki maskin käytön, mutta onhan se vanhempana todella hurjaa ajatella, että oma lapsi ei näe koko päivänä häntä hoitavien aikuisten kasvoja kunnolla, ei ilmeitä tai eleitä, ei suun liikkeitä, jotka ovat puheen kehityksellekin oleellisia.

PERJANTAI 27.11.

Perjantai oli ihana päivä! Pidin seuraajieni toiveesta Instagram liven, jossa opastin kranssin tekoon. Siitä tuli jotenkin todella hyvä mieli. Liven jälkeen tein vielä toisenkin kranssin ja vein toisen äidilleni ja toisen mummolleni. Molemmat olivat aivan taivaissa onnesta. Tuntui niin ihanalta saada ilahduttaa sillä tavoin! Ja tietysti kiva, että innostin myös seuraajiani kranssin tekoon.

Hain Eemin aiemmin, kuten aina perjantaisin ja hän oli nukkunut yli tunnin. Olin niin onnellinen! Lähdimme illaksi ystäville kylään. Ystäväni palasi minun tavoin lapsuuden maisemiin omien lapsien myötä. Ollaan lähes naapureita jälleen, kuten lapsenakin! Meidän lapset ovat myös samassa päiväkodissa ja onkin ollut ihana seurata miten läheisiä heistä on tullut.

LAUANTAI 28.11.

Innostuin kransseista todenteolla ja niinpä lähdin sukulaiseni tontille, jossa on metsää, hakemaan havuja. Mukaan tarttui oksia, varpuja, sammalta ja käpyjä. Auton takakontti oli täyteen lastattu metsän antimia ja kyllä nauratti. Koin kranssien tekemisen niin rentouttavana ja erilaisena tekemisenä, siinä pääsin uppoutumaan ihan muuhun ja unohtamaan kaiken. Samalla reissulla hain vielä Eurokankaasta kasan kankaita, jotka olivat -20% alennuksessa. Keksin alkaa ompelemaankin tässä kaiken keskellä, kuin tekemisestä olisi puutetta! Mutta ajattelin itse ommella vohvelikankaasta käsipyyhkeitä päiväkodin henkilökunnalle lahjaksi käsisaippuan kera.

SUNNUNTAI 29.11.

Aamulla menimme mummilaan aamupalalle. Olimmekin siellä koko aamupäivän. Eemi tykkää puuhailla sisarusteni kanssa ja pikkuveljeni rakastavat taas olla Eemin kanssa. Päiväunille tulimme kotiin. Iltapäivän olimme ulkona ja illalla muovailtiin. Tunsin itseni kunnon superäidiksi, kun muovailin lapseni kanssa ja tarjosin hänelle viimein jotain luovaa aktiviteettia. Hän tosin ei halunnut muovailuvahaan koskea. Minä muovailin ja hän pilkkoi vahaa haarukan ja veitsen avulla. Että sellaista täällä :DD

Uskomatonta jotenkin, että tämä marraskuu on ohitse. Oikeastaan marraskuu ei ollut ahdistava, synkkä ja harmaa. Vaan siltä näyttää enemmänkin nyt joulukuu. Tuntuu, ettei olekkaan enää mitään mitä odottaa. Tuntuu vaan niin pahalta tämä vallitseva tilanne. Vaikka kaikki on tässä yhdessä ja kaikki voi tehdä oman osansa noudattamalla suosituksia, on tämä oikeasti tosi ankeaa näin joulua kohti. Kaikki tapahtumat, kuten Tuomaan Markkinat ja teatteriesitykset on peruttu, kaikki paikat on kiinni, kuten uimahallit ja kuntosalit juuri kun pääsin vauhtiin. Ja toki ymmärrän, että niin vain täytyy tehdä, mutta yksilötasolla tällä on isoja vaikutuksia. Puhumattakaan mitä tämä tekee meidän kaikkien taloudelle. Joulunaika on kuitenkin iso iso sesonki monelle pienyrittäjälle joulumarkkinoineen ja nyt ne on peruttu. Tavara jää seisomaan, sillä sitä on varattu tietysti sen mukaan, että markkinoille pääsee myymään. Surettaa siis sekin! Surettaa, ettei tämän maan talous kestä kauaa näin. Surettaa se, kun tietää, että tämä ei ole tällä ohi, vaan jatkuu. Kuinka kauan, siihen ei varmaan kukaan osaa vastata.

-Iida

PS. Jos olet vielä joululahjoja vailla, lue viime viikkoinen postaukseni, jossa vinkkailen monia kotimaisia yrityksiä!