Home » Marraskuun viimeinen viikko

Marraskuun viimeinen viikko

by Iida Åfeldt

MAANATAI 23.11.

Aamu alkoi leikkipuistosta. Tapasimme yhdet ystävät leikkipuistossa. Olin tehnyt meille eväät mukaan ja olihan kivaa. Olimme puistossa lähes 2 tuntia. Yksin ei useinkaan tule oltua ihan niin kauaa ulkona, mutta seurassa ulkoilu menee mukavammin. Maanantai sai tosi hyvän startin ulkoilusta ja aurinko pilkahteli taivaalla.

Ystäväni toi minulle aivan ihanan lahjan mukanaan! Sain häneltä kranssin tekemiseen tarvittavat välineet. Hän itse oli ollut kurssilla ja todennut, että tämä olisi ihan Iidan juttu ja päätyi ostamaan tarvikkeet minulle. Niinpä maanantai-illalla tein elämäni ensimmäisen kranssin ja siitä tuli tosi ihana.

TIISTAI 24.11.

Tiistaina vein Eemin päiväkotiin ja tein kotona töitä. Eemiä hakiessa kotiin kuulin, että hän oli nukkunut vain 30 minuuttia päiväunia. Ilta vietettiin kotona rauhallisissa puuhissa ja Eemi kävi ajoissa nukkumaan. Toki väsymys näkyi illalla ja sai laskea kymmeneen aika monta kertaa, jotta pysyi jotenkin rauhallisena itse.

KESKIVIIKKO 25.11.

Keskiviikkona tein töitä Helsingissä.Lisäksi kävin kasvohoidossa Villi Vadelma -kauneushoitolassa. Kasvoni kärsii maskin käytöstä ja olen alkanut saada aika paljonkin finnejä maskialueelle. Päätinkin mennä käymään tutulla kosmetologilla. Koin käynnin turvallisena, maskit oli käytössä ja tilat desinfioitu. Muita ei ollut paikalla. Villi Vadelman vieressä on Kumpulan Helmi lastenvaatekirppis, jossa poikkesin ennen lähtöä.

Illan kotoilimme Eemin kanssa, joka oli jälleen nukkunut vain hetken, tällä kertaa vain 10 minuuttia. Olin kyllä aivan ihmeissäni.

TORSTAI 26.11.

Torstaina tein taas tiivisti töitä kotona koko päivän. Päiväkodilla kuulin Eemin nukkuneen jälleen 30 minuuttia, mikä oli toki paremmin kuin keskiviikkona, joka oli kyllä aika suoritus. Päiväkodin aloituksen aikaan, tammikuussa, Eemi nukkui juurikin 20-40 minuuttia ensimmäiset kuukaudet. Hän heräsi joka liikkeeseen eikä oikein uskaltanut vaipua syvään uneen. Nyt aloin miettiä, että olisiko henkilökunnan maskivelvoite voinut pelottaa häntä ja luoda turvattomuuden tunnetta, jonka vuoksi hän ei ollut pystynyt nukahtamaan syvään uneen. Ymmärrän toki maskin käytön, mutta onhan se vanhempana todella hurjaa ajatella, että oma lapsi ei näe koko päivänä häntä hoitavien aikuisten kasvoja kunnolla, ei ilmeitä tai eleitä, ei suun liikkeitä, jotka ovat puheen kehityksellekin oleellisia.

PERJANTAI 27.11.

Perjantai oli ihana päivä! Pidin seuraajieni toiveesta Instagram liven, jossa opastin kranssin tekoon. Siitä tuli jotenkin todella hyvä mieli. Liven jälkeen tein vielä toisenkin kranssin ja vein toisen äidilleni ja toisen mummolleni. Molemmat olivat aivan taivaissa onnesta. Tuntui niin ihanalta saada ilahduttaa sillä tavoin! Ja tietysti kiva, että innostin myös seuraajiani kranssin tekoon.

Hain Eemin aiemmin, kuten aina perjantaisin ja hän oli nukkunut yli tunnin. Olin niin onnellinen! Lähdimme illaksi ystäville kylään. Ystäväni palasi minun tavoin lapsuuden maisemiin omien lapsien myötä. Ollaan lähes naapureita jälleen, kuten lapsenakin! Meidän lapset ovat myös samassa päiväkodissa ja onkin ollut ihana seurata miten läheisiä heistä on tullut.

LAUANTAI 28.11.

Innostuin kransseista todenteolla ja niinpä lähdin sukulaiseni tontille, jossa on metsää, hakemaan havuja. Mukaan tarttui oksia, varpuja, sammalta ja käpyjä. Auton takakontti oli täyteen lastattu metsän antimia ja kyllä nauratti. Koin kranssien tekemisen niin rentouttavana ja erilaisena tekemisenä, siinä pääsin uppoutumaan ihan muuhun ja unohtamaan kaiken. Samalla reissulla hain vielä Eurokankaasta kasan kankaita, jotka olivat -20% alennuksessa. Keksin alkaa ompelemaankin tässä kaiken keskellä, kuin tekemisestä olisi puutetta! Mutta ajattelin itse ommella vohvelikankaasta käsipyyhkeitä päiväkodin henkilökunnalle lahjaksi käsisaippuan kera.

SUNNUNTAI 29.11.

Aamulla menimme mummilaan aamupalalle. Olimmekin siellä koko aamupäivän. Eemi tykkää puuhailla sisarusteni kanssa ja pikkuveljeni rakastavat taas olla Eemin kanssa. Päiväunille tulimme kotiin. Iltapäivän olimme ulkona ja illalla muovailtiin. Tunsin itseni kunnon superäidiksi, kun muovailin lapseni kanssa ja tarjosin hänelle viimein jotain luovaa aktiviteettia. Hän tosin ei halunnut muovailuvahaan koskea. Minä muovailin ja hän pilkkoi vahaa haarukan ja veitsen avulla. Että sellaista täällä :DD

Uskomatonta jotenkin, että tämä marraskuu on ohitse. Oikeastaan marraskuu ei ollut ahdistava, synkkä ja harmaa. Vaan siltä näyttää enemmänkin nyt joulukuu. Tuntuu, ettei olekkaan enää mitään mitä odottaa. Tuntuu vaan niin pahalta tämä vallitseva tilanne. Vaikka kaikki on tässä yhdessä ja kaikki voi tehdä oman osansa noudattamalla suosituksia, on tämä oikeasti tosi ankeaa näin joulua kohti. Kaikki tapahtumat, kuten Tuomaan Markkinat ja teatteriesitykset on peruttu, kaikki paikat on kiinni, kuten uimahallit ja kuntosalit juuri kun pääsin vauhtiin. Ja toki ymmärrän, että niin vain täytyy tehdä, mutta yksilötasolla tällä on isoja vaikutuksia. Puhumattakaan mitä tämä tekee meidän kaikkien taloudelle. Joulunaika on kuitenkin iso iso sesonki monelle pienyrittäjälle joulumarkkinoineen ja nyt ne on peruttu. Tavara jää seisomaan, sillä sitä on varattu tietysti sen mukaan, että markkinoille pääsee myymään. Surettaa siis sekin! Surettaa, ettei tämän maan talous kestä kauaa näin. Surettaa se, kun tietää, että tämä ei ole tällä ohi, vaan jatkuu. Kuinka kauan, siihen ei varmaan kukaan osaa vastata.

-Iida

PS. Jos olet vielä joululahjoja vailla, lue viime viikkoinen postaukseni, jossa vinkkailen monia kotimaisia yrityksiä!

16 kommenttia

Tupunen 29.11.2020 - 22:59

Mun mielestä tuo etenkin pieniä lapsia hoitavien maskien käyttö on jotenkin niin surullista.💔
Kyllä lapsi tarvitsee turvallisia, rohkaisevia, hymyileviä kasvoja.❤️

Vastaa
iidaafel 29.11.2020 - 23:06

Niin samaa mieltä! surettaa erityisesti juuri aloittaneet tai muuten herkät pienet :(( Ei kiva yhtään.

Vastaa
Lumona 30.11.2020 - 05:54

Seurasin erästä edunvalvontatahon tiedotetta varhaiskasvatuksen maskiasiasta. Meinasi tulla kyynel silmään. Tilanne on vaan niin kohtuuton. Ja jos joku nostaa esille mm. erityistarpeisen lapsen vaikeudet hahmottaa sosiaalisia vihjeitä, niin vasta- argumentiksi tulee ”kyllähän sokeatkin oppivat havainnoimaan vuorovaikutusta”. Kaksi asiaa sekoitetaan surutta keskenään.

Keskushermoston kehitys on niin hurjan kiivasta ikävuosien 0- 3 välillä, että siitä vuosikin poikkeusoloja ja maskiympäristössä kasvamista herättää väistämättä huolta ja epävarmuutta sosiaalisen tiedonkäsittelyn muokkautumisesta.

Maskien merkitys aikuisten kohtaamistilanteissa on oma asiansa. On ajattelematonta, että eri ikäisten vuorovaikutukselliset tarpeet ja ilmiöt sullotaan samaan kategoriaan.

Vastaa
iidaafel 30.11.2020 - 07:28

Todella tärkeä pointti. Ihan tulee paha mieli edes ajatella asiaa tuen tarpeisten näkäkulmasta. Ja juuri pienten lasten. Ymmärrn kanssa, että aikuiset kohdatessaan pitää maskia.

Vastaa
marianne2 30.11.2020 - 07:38

Kiitos Iida ihanasta blogistasi! <3 Olen itse Eemin ikäisen tytön äiti ja varhaiskasvatuksen opettaja, ja blogisi on sisällöltään jotenkin todella helposti samaistuttava ja saa aina hyvälle mielelle. Kauhistuttaa ajatuskin siitä (juuri aiemmin mainituista syistä) että päiväkodin työntekijöiden tulisi käyttää maskia, onneksi tilanne ei ole ainakaan vielä se täälläpäin Suomea!

Vastaa
iidaafel 30.11.2020 - 07:59

Kiitos todella paljon sanoistasi! Ihana kuulla ja tulipa hyvä mieli.

Ja sanos muuta, tosi ikävä tilanne pienille. Onneksi siellä ei vielä ja toivottavasti se voidaan ehkäistäkin☺️

Vastaa
minnis 30.11.2020 - 08:53

Olipa kivasti kerrottu viikko – ja on pitänyt aiemminkin kommentoida, että kuvasi ovat todella hyvälaatuisia.

Minna

Vastaa
iidaafel 30.11.2020 - 21:27

Kiitos Minna! Monet kuvat on otettu puhelimella tämä postaus ja esim. jouluasetelma -postauksen kuvat!

Vastaa
emmanenemmanen 30.11.2020 - 09:21

Käsittääkseni varhaiskasvatuksessa ohjeistetaan käyttämään maskia ”mahdollisuuksien mukaan” ja sitä suositellaan etenkin kiertäville sijaisille ja päiväkodin johdolle ym. hallintohenkilöstölle. Meidän lapsen päväkodissa Helsingissä pienten ryhmän hoitajat eivät ONNEKSI käytä maskia. <3 Olen tosi iloinen siitä, että heillä on maalaisjärki tuossa touhussa mukana. He ovat samassa sisätilassa monta tuntia päivässä ja joka tapauksessa ruokailisivat yhdessä ilman maskeja, niin mielestäni olisi ihan naurettavaa että he pitäisivät maskeja pitäessään jotain aamupiiriä 1-2-vuotiaille. Riskin suhteuttaminen eli se, että he sairastuisivat tai levittäisivät koronaa toistensa/lasten kautta riskiryhmiin vs. lasten turvallisuuden tunteen ja vuorovaikutuksen häiriintyminen on kyllä sellainen asia mitä kannttaisi miettiä. Meidän asuinalueella on Helsingin mittakaavassa muutenkin hyvin vähän tartuntoja.

Kaikessa tässä koronahömpötyksessä on menty muutenkin mielestäni liian pitkälle ja tautia torjutaan täysin epäeettisillä pitkäaikaista pahoinvointia aiheuttavilla tavoilla ja tavoilla, joiden kerrannaisvaikutuksia esim. lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja kehitykseen ei edes voida ennustaa. Suhteellisuudentaju on ihan kadonnut, korona tappaa lähinnä huonokuntoisia vanhuksia. Ja jos itse olisin huonokuntoinen vanhus niin toivottaisin kuoleman tervetulleeksi kunhan ympäröivää yhteiskuntaa ja nuorten tulevaisuutta ei ajettaisi alas. Aina siihen joku perustervekin kuolee tai joutuu teholle mutta niin vaan perusterveet saattaa kuolla kupsahtaa lenkkipolulla infarktiin tai jäädä auton alle. Poliitikot käyttämät häikäilemättä hyödyksi sairauden ja kuolemanpelkoon lietsottuja ihmismassoja populistisilla toimillaan, kuka kieltää ja pelottelee eniten saa suurinta suosiota…

Mutta tämä on mun (ilmeisesti) epäsuosittu mielipide. Ja kyllä, pidän itse maskia julkisilla paikoilla ja elellään pitkälti etätöissä keskenämme joten voin käsi sydämellä sanoa että näistä mietteistä huolimatta en varmasti levitä tautia tai riskeeraa muita.

Vastaa
iidaafel 30.11.2020 - 21:30

Okei, tässä varmaan kuntakohtaisia eroja ja varmasti eroja yksityisten ja kunnallisten välillä. Oma asuinkuntani koronatiedotteen mukaan velvoittaa vaka-henkilökuntaa maskin käyttöön. Mutta samaa mieltä, että ikävää kun rajoitukset koskevat lapsia ja nuoria, heidän harrastuksiaan. Ne vaikuttavat niin paljon niin moniin asioihin! Ja se voi tulevaisuudessa tulla vielä kalliiksi jollain muulla tapaa.

Vastaa
Katariina Kuronen 30.11.2020 - 10:05

Ihana blogipostaus taas, tykkään kovasti lukea sun blogia! <3

Mietin juuri tänään aamulla, miksi fiilis tuntuu niin ankealta. Tajusinkin, että eihän siihen muuta tarvita kun tämä vallitseva tilanne. Täälläpäin Suomea tilanne ei ole niin paha kuin siellä etelässä ja täytyy vain toivoa, että täällä ihmiset osaisivat noudattaa ohjeita ja käyttäytyä fiksusti, jotta se saadaan ehkäistyä. Mä itse rakastan joulua todella paljon, mutta nyt surettaa se kun lapset eivät pääse viettämään joulua isovanhempien kanssa ja myös itse virus huolettaa todella paljon. Ei sitä varmasti kukaan itselleen halua. 🙁 täytyy vain jaksaa tämän tilanteen yli, ja niinkuin sanoit, kaikki me ollaan tässä yhdessä! ❤️ Pidetään huolta toisistamme!

Vastaa
iidaafel 30.11.2020 - 21:19

Hei kiitos tosi paljon kommentista. Ja toivotaan todella, että tilanne helpottaa, eikä kaikialla Suomessa tarvitse tiukentaa suosituksia.

Vastaa
Mie kans... 1.12.2020 - 09:11

Kranssien teko on kyllä mukavaa ja rentouttavan terapeuttista, tosin useimmiten kun olen tehnyt niin silloin ollut bisnes mielessä ja silloin tein toistakymmentä kranssia päivässä, havut leikkasin puusta heti oikeanpituisena joten puulle se oli tuuheuttava hoitoleikkaus, eikä tarvinnut kokonaisia oksia raahata sisälle . ☺️

Vastaa
iidaafel 1.12.2020 - 20:47

Varmasti kun paljon tekee, niin osaa jo ajatella kaiken silleen, että se helpottaa tekemistä!

Vastaa
Minnamaria81 6.12.2020 - 21:51

Mistä tuo vaaleanpunainen ruukku on? Se on aivan ihana! 😍

Vastaa
iidaafel 6.12.2020 - 22:26

Kiitos! Se on muutamia vuosi sitten Porvoosta jostain pikkuputiikista💗

Vastaa

kommentoi postausta