Home » meidän joulu

meidän joulu

by Iida Åfeldt

Vietimme joulua perinteiseen tapaan äitini luona lapsuuden kodissani. Paikalle tuli myös kaikki sisarukseni kumppaneineen.

Aattoaamuna suuntasimme Eemin kanssa mummilaan joulusaunaan, jonka jälkeen syötiin yhdessä riisipuuroa. Puuron jälkeen aloitimme yhdessä laittamaan jouluateriaa valmiiksi ja kattamaan pöytää. Tänä vuonna toinen veljistäni oli tehnyt tehtävälistan. Listaan oli koottu kaikki joulunaikaan liittyvät hommat meidän perheessä ja jokaiselle jaettu sitten tasapuolisesti tehtäviä. Se auttoi ja sujuvoitti selkeästi joulunviettoa, eikä kaikki hommat sitten kasaantuneet äitini vastuulle.

Päivä oli Eemille todella jännittävä. Hän oli saanut aamulla avata yhden paketin. Sieltä paljastui pikkulegoja, tehtäväkirja ja palapeli. Näiden puuhien lomassa hän jaksoi todella hienosti odotella iltaan. Siitä huolimatta jännitys näkyi käytöksessä ja useampaan kertoaan hän kyseli: ”Koska noi paketit saa avata?” Kun paketit sitten viimein sai avata aattoiltana, oli hän aivan riemuissaan. Se oli tietysti itsellekin joulun kutkuttavin hetki. Oli niin mahtavaa katsoa sitä oman lapsen iloa. Ja se ilo on kyllä jatkunut läpi joulun! Eemi oli toivonut joululahjaksi traktoria peräkärryllä. Hän sai kyseisen lahjan ja on ollut täysin traktorin hurmiossa nämä päivät.

Vaikka lapseni sai mielestäni maltillisesti lahjoja, tuli kuitenkin huomattua, että yksi oli ylitse muiden. Meillä on onneksi se hyvä puoli, että lahjoja hankkii minä ja äitini sekä mahdollisesti  kummit ja jokunen ystävä. Harvoin lahjaksi tulee jouluna tai synttäreinäkään mitään mahdottomia, vaan usein asiasta jutellaan ja mietitään yhdessä sopivat lahjat toiveiden ja tarpeen mukaan.

Aattoiltana lähdimme omaan kotiin nukkumaan. Olen aina ollut äidilläni yötä jouluna, vähintään yhden yön. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että haluan nukkua omassa sängyssä. Olikin aivan ihanaa viettää aatoilta aivan omassa rauhassa, kun olin saanut lapsen nukkumaan. Tein itselleni juustolautasen ja avasin pari ystäviltäni saatua joululahjaa. Katsoin joululeffaa ja istuin sohvalla viltin alla. Se oli sellainen yhden illan jouluidylli. Minulla oli niin hyvä olla siinä hetkessä. Koin kummallista voimautumista yksin olemisesta, enkä surrut asiaa ollenkaan. Minä ainoastaan nautin, koin olevani todella kiitollinen perheestäni ja ystävistäni sekä valtavan rakastettu. Vaikkei lahjat ole oleellisinta joulussa, tuntui silti tosi ihanalta saada muutama paketti ystäviltäni ja äidiltäni.

Joulupäivän aamuna lähdimme äidilleni tekemään aamupalaa koko porukalle. Joulupäivä meni myös äitini luona, jonne tuli myös serkkujeni perhe. Eemi nautti hurjasti, kun sai ikäistään seuraa. Tapaninpäivänä olimme kotona kaksin. Se tuntui mukavalta muutaman hälinäpäivän jälkeen. Eemi nautti, kun sai rauhassa leikkiä uusilla leluilla, eikä tarvinnut lähteä mihinkään.

Vaikka välimatka äidilleni onkin todella lyhyt, tulee tavaraa kuljetettua edestakaisin. Ensin sitä vie kaikki lahjat mummilaan ja tuo ne sieltä takaisin. Ensin vie ruokia ja leipomuksia mukanaan ja sitten tuo jos jotakin sorttia takaisiin kotiin ja vähän päälle. Lapsi ei halua jättää uusia leluja kotiin ja niinpä niitä kuljetellaan edestakaisin.

Se saikin minut miettimään, että kuinka kauan me vielä vietämme yhdessä jouluna kokoontuen äitini luokse. Milloin sisarukseni jättäytyvät tulemasta? Milloin meistä jokainen kokoontuu oman ydinperheensä kesken? Koska joulunperinne muuttuu? Koska jokainen alkaa luoda omanlaisiaan perinteitä? Koska me teemme omia, uusia perinteitä jouluun? Nyt olemme viettäneet joulun aina yhdessä ja vain yhden jouluaaton muualla kuin äitini kodissa. Mutta se ei ehkä ole niin aina.

Tapaninpäivän iltana keräsin suuren osan koristeista laatikkoon ja purin joulukuusen. Näin on aina perheessäni tehty ja tapa on siirtynyt minullekin. Joulu on aina siivottu pois ennen uutta vuotta. Uusi vuosi aloitetaan aina tuomalla kevät kotiin ja jättämällä edellinen vuosi taakse, johon joulukin lukeutuu.

Vaikka joulu tuntuu nyt olevankin ohi, lomailu jatkuu. Olemme seuraavat kaksi viikkoa lomalla ja katse on aika kääntää kohti seuraavaa juhlaa, eli uutta vuotta!

 

5 kommenttia

Torey 28.12.2021 - 09:46

Teidän joulu kuulostaa ihanalta. 🙂

Meillä on nyt pari vuotta joulu ollut erilainen ja juuri siskon kanssa totesimme, ettei joulu tunnu enää joululta. Se tuntuu yhdentekevältä. Olemme lapsesta asti tottuneet viettämään joulua isolla porukalla ja nyt kun asia ei ole enää niin, se ei tunnu joululta.

Ehkä jonain päivänä saamme luotua uudestaan sellaiset joulut, että nautimme niistä. Sanoin kuitenkin, että voisin hyvin skipata ensi vuonna joulun. Kokeilla sitä, ettei sitä viettäisi. Lasten kanssa se ei noin vain onnistu, mutta jos he saisivat viettää joulun isänsä kanssa ja minä karkaisin ystävineni Bahamalle. 😀

Rakastan kuitenkin laittaa joulua kotiin ja meillä joulukoristeet pysyvät vielä tammikuussa. Helmikuu on sitten se, kun vaihdan taas verhot ja annan kevään tulla!

https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/12/07/kertakayttosukupolvi/

Vastaa
iidaafel 28.12.2021 - 21:57

Voi ei, oon pahoillani! Niin kurjaa. En osaisi kyllä kuvitellakaan joulua ilman omaa perhettä. Korona toki on pienentänyt porukkaa, kun aiemmin meille kokoontui muitakin läheisiä. Kyllähän se varmasti vaikuttaa joulufiilikseen 🙁

Vastaa
Torey 29.12.2021 - 09:21

Asiat muuttuu, eikä sille mahda mitään.

Joskus kokoonnuttiin isolla sukulaisporukalla, mutta nyt serkuilla jne on myös omat perheet ja jokainen viettää joulua vähän siellä ja täällä. 🙂

Vastaa
Nimetön 29.12.2021 - 20:36

Onpa ihana asunto sun äidillä! 🙂 kiva sisustus ja kukat!

Vastaa
iidaafel 29.12.2021 - 20:42

Kiitos! Hänellä on kyllä kaunis koti!

Vastaa

kommentoi postausta