Viides lomaviikko

1,1K

Viides lomaviikko sisälsi paljon kotoilua ja arkisia puuhia. Sen lisäksi vietimme ihanan paljon aikaa taas perheen kanssa! Maanantaina miesystäväni oli iltaan asti töissä. Minä ja esikoinen siivosimme hänen huoneensa vauvan päiväunien aikaan. Kävimme yhdessä leluja läpi, laitoimme sälää roskiin ja jokusen tarpeettoman jutun ilmoitimme annettavaksi paikallisessa Facebook-ryhmässä. Järjestelimme tavarat oikeille paikoille. Molemmille tuli todella hyvä mieli, kun huone oli siivottu ja lattia tyhjä uusia leikkejä varten!

Iltapäivän puolella lähdimme kirjastoon mummi mukanamme. Esikoiseni rakastaa kirjoja ja luemme paljon päivittäin, tai vähintäänkin iltasadun. Käytämme säännöllisesti kirjastoa, palautamme jo luettuja ja lainaamme uutta. Kirjastoreissun jälkeen menimme porukalla ruokakauppaan ja meidän kotiin kokkaamaan yhdessä päivällistä. Tein superhyvää tofucurrya. Äitini jäi vielä lukemaan esikoiselle iltasatua, kun minä laitoin vauvaa nukkumaan.

Tiistai oli miesystäväni ainoa vapaapäivä. Lähdimme yhdessä retkelle miehen perheen kanssa. Pakkasimme aamulla eväät kylmälaukkuun ja lähdimme kohti Kungsbackan kotieläinpihaa lähellä Porvoota. Kungsbackan kotieläinpiha oli aivan ihana, tykkäsimme kaikki paikasta todella paljon ja varmasti menemme toistekin. Esikoinen oli innoissaan eläimistä, traktoreista, eväiden syönnistä ja erityisesti eläinpihan hiekkalaatikosta. Eläimiä sai silitellä ja ruokkia ruoholla.

Eläinpihalta lähdettyämme jatkoimme matkaa Porvoon Vanhaan kaupunkiin. Kävimme syömässä Zum Beispiel -nimisessä ravintolassa, jossa on mielestämme hyvä ruoka. Kiertelimme putiikkeja, ostimme tietysti Brunbergin suklaata kotiinviemisiksi ja Porvoon paahtimon kahvia. Lopuksi herkuttelimme Porvoon jäätelötehtään jätskeillä. Meillä oli aivan ihana retkipäivä! Minusta on ihanaa miten miehen vanhemmat haluavat lähteä meidän kanssa retkeilemään ja ehdottelevat kohteita.

Illalla miehen kainalossa oli helppo hymyillä ja olla kiitollinen päivästä.

Keskiviikkona vaihdoin kaikkien sänkyihin lakanat. Se on jotain niin ihanaa! Se tunne, että tietää pääsevänsä illalla nukkumaan suihkun raikkaana puhtaisiin lakanoihin! Sitä ei kyllä voita mikään. Sen lisäksi ihmettelin seisovaa pientä ihmistä, mihin meidän vauva on kadonnut?

Iltapäivällä lähdin itsekseni käymään Helsingissä. Olin tilannut meidän olohuoneen erkkeri-ikkunaan verhokiskon ja verhot mittatilauksena Helsingissä sijaitsevasta verholiikkeestä. Sain tiedon, että ne olivat valmiit noudetavaksi. Samalla poikkesin itsekseni kahville Reloveen, joka on kyllä suosikkikonseptini Helsingissä. Miten mahtavaa yhdistää kahvila ja kirpputori!

Tullessani kotiin, miehen vanhemmat olivat meillä päiväkahveilla. He olivat edellisenä päivänä luvanneet esikoiselleni tulevansa tänään käymään, kun esikoinen oli mankunut heitä meille retkipäivän päätteeksi. Myös miehen serkku oli tullut kylään ja mies teki kantarellikastiketta. Kotona oli ihana pöhinä!

Illalla kiinnitimme verhokiskon seinään ja ripustimme verhot. Olohuone muuttui heti! Se sai lämpöä ja pehmeyttä verhoista. Olin tyytyväinen kokonaisuuteen ja iloinen, että muotoon taivutettu kisko oli ollut mahdollinen. Verhot liikkuisi vapaasti ja ne saisi vedetty ikkunoiden eteen, mutta tarvittaessa myös sivuun.

Torstai ja perjantai meni kotoillessa. Mies nukkui päivät oltuaan yövuoroissa töissä. Torstaina koin olevani vähän väsynyt ja torkuin sohvalla vauvan päiväunien ajan. Esikoinen istui sohvalla ja katsoi ohjelmia telkkarista. Päivä ei tuntunut oikein käynnistyvän ollenkaan.

Perjantaina olo oli onneksi jo parempi. Esikoiseni valitteli tekemisen puutetta ja laittoi ääniviestiä miehen isälle, papalle, ja pyysi tätä kanssaan leikkipuistoon. Ei mennyt kauaa, kun pappa oli pihassa ja he lähtivät yhdessä puistoon. Puistoiltuaan he tulivat vielä sisälle rakentelemaan pikkulegoja yhdessä. Söimme vielä yhdessä päivällistä.

Lauantaiaamuna puhelimeeni kilahti viesti klo 8.00, jossa äitini kysyi laittaako meillekin aamupalaa. Minä ja lapset hypättiin autoon yökkärit päällä ja lähdimme mummilaan aamupalalle. Koirakin pääsi mukaan, sillä äitini koira on hänen paras kaverinsa. äidilläni on suuri aidattu piha, jossa kaverukset sitten jaksavat ilakoida.

Iltapäivällä esikoiseni ystävä päiväkodista tuli meille leikkimään. Tätä oli niin odotettu! Olihan kulunut useita viikkoja, kun he eivät olleet nähneet lainkaan. Heillä oli aivan ihanat puuhat ja oli ihana nähdä heidän ilo. Kun ystävää tuliin hakemaan, toi hänen äitinsä minulle kukkia ja suklaata.

Sunnuntaina minä, esikoinen ja mummi lähdimme katsomaan kesäteatteria. Esikoinen oli nähnyt mainoksen esityksestä Risto Räppääjä ja Nuudelipää ja alkanut puhua siitä. Äitini lähti mukaamme. Esitys oli meidän lähellä, Taaborinvuorella. Ja se oli aivan mahtava, todella hauska ja taidokas. Tykkäsimme kaikki ja eläydyimme esitykseen täysillä. Puhuimme äitini kanssa kuinka olisimme jääneet tästäkin kokemuksesta paitsi, jos meillä ei olisi esikoistani! Että onneksi lapsi näki mainoksen ja kyseli esityksen perään, kannatti!

Vielä kaksi lomaviikkoa edessä. On ollut oikeasti tosi kiva loma! Mutta on myös kiva palata arjen rytmiin.

-Iida