Mun perheessä on aina ollut herkkuja tarjolla ja salliva ilmapiiri herkuttelun suhteen. Sairastuessani syömishäiriöön syytin siitä äitiäni. Mielestäni oli hänen syytä, että olin jo lapsena ollut vähän pyöreä. Koin, että äitini ei rajannut herkkujeni syöntiä, vaan hän salli pullan päivässä. Tosin ei äitikään olisi sallinut viittä pullaa, mutta eipä hän nähnyt. Herkkuja on helppo varastaa myös omassa kodissa ja läheisten silmien alla.
Tänäkin päivänä äitini herkuttelee, jos sille tulee mahdollisuus. Äitini on aina kantanut itsensä upeasti ja viihtynyt kehossaan. Käydessäni äidillä, olin leiponut meille pullia. Niitä syödessämme juttelimme herkuttelusta. Minulle nimittäin sallivuuden opettelu on ollut suuren työn takana. Äitini sanoi, että ennemmin hän kantaa muutaman ylimääräisen kilon, kun kieltää itseltään jotain ja aiheuttaa negatiivisen sysäyksen keholleen. Kaksi pikkusiskoani ovat myös todella kovia leipomaan. Äiti sanoi, ettei välttämättä ajattele herkutella, mutta jos joku lapsista on leiponut, niin toki hän maistaa. Tähän äiti lisäsi ”Kauheeta, mieti, kun kaikki lapset muuttaa pois, sitähän saattaa jopa laihtua”.
Ympärilläni on muitakin itsensä upeasti hyväksyviä naisia. Nimittäin eräs ystäväni odottaa esikoistaan ja syö nautinnolla kahden edestä. Muistan hänet aina todella pieni kokoisena ja hoikkana. Muistan kuinka hän ei syönyt koskaan kouluruokaa vaan hänellä oli eväänä kaksi mandariinia. Nyt raskaus on tuonut häneen pehmeyttä, josta hän on todella tyytyväinen. Hän sanoi, että kohta hän on äiti ja se on tärkeää, ei se onko painoa kaksi vai viisi kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Siinä minä katselin häntä lumoutuneena ja kysyin teenkö hänelle vielä yhden vohvelin ja hän sanoi, että tottakai!
Kuten aiemmin jo Instagramin puolella mainitsin, en halua laihduttaa. En halua olla eläkeikäinen ja huomata kieltäytyneeni 50 -vuotta herkuista. Olen tehnyt sitä jo tähänkin ikään mennessä liikaa. Ennemmin yksi herkku päivässä, jos siltä tuntuu. Silloin ei himoitse herkkuja, ei tule ahmineeksi yhtenä päivänä kymmenen päivän edestä, vaan on helppoa pysyä kohtuudessa. Herkkuja ei tarvitse ansaita liikuntasuorituksella tai itsensä rääkkäämisellä. Kyllä minä ainakin olen joka päivä kaiken hyvän arvoinen jo ihan itsessään ja sellaisenaan! Tietenkin mielinmääräinen sokerin syönti ei ole kenellekään hyväksi, mutta herkkujakin on moneksi mistä valita. Ja tosiaan sallivuudella on helpompi pysyä kohtuudessa. Erityisesti jos ylipainoa on paljon ja herkut jättää kokonaan, voi se olla liian tiukka linja ja kostautua myöhemmin.
Aivan ihanaa herkkutiistaita!
-Iida
10 kommenttia
”Ja tosiaan sallivuudella on helpompi pysyä kohtuudessa.”
Tämä on niin totta! Jos itseltään vakaasti kieltää jonkin asian, niin eihän sitä muuta sitten enää mietikään ja varmasti sortuu sitten vaikka just niihin herkkuihin.
Juurikin niin! Samaa mieltä!
Ihana teksti. Ja olen täysin samoilla linjoilla. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että pitäisi kituuttaa ja kieltää itseltään kaiken. Ja vaikka olen hyvinvointialalla, ei se tarkoita, että minun tulisi olla super kireässä kunnossa. Toimiva ja terve keho (ja mieli) on paljon tärkeämpi juttu kuin laihuuden tai tietyn rasvaprosentin ihannointi. 🙂 Suuri määrä ylipainoa ei ole tietenkään tervettä, mutta pieni pehmeys ei haittaa. Onneksi normaalit vartalot ovat taas muodissa. 🙂
http://www.shapeup.fi/blogi
Kiitos Noora kommentista! Tosi hyvin sanottua, toimiva keho ja mieli on tärkeitä! Terveyssyyt ja ylipaino sen vuoksi on toki asia erikseen, mutta moni normaali kokoinenkin tuntuu olevan hyvin kriittinen omasta kehosta.
Kohtuudella kaikkea, on oma mottoni 🙂 Ihanaa herkkukeskiviikkoa!
Pätee kaikkeen, myös herkutteleen! Ihanaa keskiviikkoa <3
Mulla itse asiassa se, että herkut ei ole mitään pahaa ja kiellettyä, on johtanut siihen, että niitä tulee syötyä harvemmin. Nykyään syön pääosin viikonloppuisin herkkuja, mutta aina ei tee mieli ja joskus taas viikolla haluan ostaa jotain suklaata tms ja ostan ihan hyvillä mielin. Ja toisaalta kaikki tervelliset herkutkin on herkkuja yhtä lailla eikä mitään terveysruokaa.
Noinhan siinä monesti käy, ettei herkkuja sitten edes tee kauheesti mieli. Pääpaino mullakin herkuttelulla on viikonloppu, mutta arkena saattaa just suklaata syödä.
Ja ei tosiaan terveellisillä herkuilla laihtumaan pääse heh
Itse syön liikaa sitä tavallista ruokaa, mikä lihottaa.
Itse ajattelen että elämässä on paljon muitakin ihania asioita kuin herkuttelu ja ettei siitä kieltäytyminen välillä ole mitenkään huono juttu jos siten voin ja jaksan paremmin ja voin elää pidempään hyväkuntoisena ja terveenä. Haluan pystyä 50-80-vuotiaana vielä olemaan aktiivinen enkä kärsimään elintasosairauksista. Ja olen totutellut herkuttelemaan terveellisillä jutuilla, kuten hedelmillä, marjoilla ja pähkinöillä. Liiasta sokerista tulee nykyään huono olo joka on ihan terve merkki 🙂 Välillä toki syön karkkia,sipsiä ja jäätelöä mutta en läheskään joka päivä ja silloin siitä nauttiikin enemmän kun se ei ole jokapäiväinen tapa.
Rakastan kroppaani joten en halua sabotoida sitä ylensyönnillä ja liioilla herkuilla. Ja kun syö tarpeeksi ravinteikasta kunnollista ruokaa, ei herkkuja edes juurikaan tee mieli. Varsinkin lounaalla ja aamupalalla on tärkeää syödä tarpeeksi ja monipuolisesti ja se on mielestäni yksi helpoimpia keinoja pitää paino kurissa.
Ruoalla on iso vaikutus moniin sairauksiin ja siitä on tehty erinomainen kirja: Kuinka elää kuolematta, jossa ei kuitenkaan paasata kurinalaisesta elämästä mutta kohtuullisesta ja sen esittämä tutkimustieto oli aika yllättävää, miksi esimerkiksi lihan ja maitotuotteiden huonoista vaikutuksista puhuta paljoakaan?