Miksi on niin vaikea odottaa?

Nykyään melko monet toiveet on mahdollisia toteuttaa heti. Minun tekee nyt mieli jotain ja voin sen lähes heti hankkia itselleni. Kaikki on todella nopeasti oman käden ulottovilla. Monia asioita voi ostaa, vaikkei olisi konkreettisesti sillä hetkellä edes rahaa. Mitään ei oikeastaan tarvitse odottaa.

Minulla on lapsuudesta moniakin muistoja odottamiseen liittyen. Olen saattanut haluta jotakin asiaa ja joutunut odottamaan sitä useita kuukausia, jopa vuoden. Mahdollisesti olen itse säästänyt siihen ja tehnyt töitä haluamani asian eteen. Se tunne on huikea, kun viimein se pitkään haluamasi asia on sinun. Nykypäivänä tälläisiä kokemuksia ei juuri mahdollistu. Halauat jotain ja voit toteuttaa sen hyvinkin nopeasti tekemättä juuri mitään sen eteen. Seuraavalla viikolla sama uudelleen. Se upea tyydytyksen kokemus vain puutttuu, kun omalla työllä saat haluamasi aikaiseksi. 

Tämä pätee niin moneen asiaan. Tänä viikonloppuna Helsingissä järjestettiin kauneuden- ja hyvinvoinnin I love me -messut. Tapahtuma kokosi yhteen useita brändejä ja tuotteilleasettajia. Siellä vilskeessä sitä alkaa haluta erilaisia asioita todella paljon. Kaikki on mahdollista ostaa itselleen rahalla, kortilla tai luotolla. Saat heti kaiken haluamasi. Sinulta ei vaadita pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja ahkeruutta. 

Asioiden odottaminen alkaa olla todella vaikeaa. Viesteihin tulisi vastata heti, emme aina edes jaksa odottaa vastausta sähköpostiin. Menetämme malttimme, kun näemme, että Whatsapp-viestimme on luettu, mutta ei vastattu heti.  

Painon pudottaminen on asia, joka ei tapahdu heti. Ennemmin olemme ryhtymättä koko urakkaan, koska se ei tapahdu heti. Ja se vaatii työtä ja siltikään kukaan ei voi taata, että laihdut juuri niin paljon kuin olet halunnut. Sen takia on helppo tarttua erilaisiin pikadieetteihin, jotka lupaavat tuloksia jo kahdessa viikossa.  Me emme jaksa odottaa ja turvaudumme mielummin mitä erinäisimpiin keinoihin, leikkauksiin, pikadieetteihin…

Odottaminen pätee myös kumppanin ”etsimisessä”. Mutta senkin suhteen olemme hyvin hätäisiä. Kaksi kuukautta Tinderissä ja meistä tuntuu, että olemme tuomittuja sinkkuuteen. Joitakin asioita vain pitää odottaa, tehdä työtä sen saamiseksi. Ehkä se vaatii kahdetsadat treffit ensin ja siinä matkalla paljon itsestä oppimista, mutta lopulta on sen arvoista. 

Tänä viikonloppuna Iltalehden Ilonassa julkaistiin uudelleen minun blogipostaukseeni liittyvä haastattelu. Siihen pääset tästä. Ensi kerran tämä julkaistiin keväällä, jolloin kirjoitin blogissa tämän tekstin. Ilonan haastattelu pohjautuu juurikin kyseiseen tekstiin Kaikki miehet, jotka kävelivät onnensa ohi. Tuolloin jo sain paljon palautetta sinkkuudestani, ulkonäöstäni ja kirjoittamisestani. Nyt viikonloppuna minut yllätti taas hirveä viestitulva, kunnes huomasin, että haastattelu on jostain syystä julkaistu uudelleen. Kiitän kaikkia asiallisen palautteen antajia. Moni mies ja nainen on kokenut tekstin samaistuttavaksi ja osannut nauraa sille. Minua itseäni huvittaa lähinnä se, että kevään ja syksyn välillä mikään ei ole muuttunut miesrintamallani. Olen sinkku edelleen. Ja sitä juurikin tiedustellaan eniten. Olen myös muutakin kuin ”sinkku”. Kevään ja syksyn väliin mahtuu aika monet treffit, monta hyvää keskustelua, ystäviä ja paljon oppimista itsestä.

Moni myös kummastelee, että kuinka minä olen edelleen yksin. Mutta tässä minä olen ja odotan, tuskastun ja taas odotan. En voi oikeastaan nopeuttaa prosessia mitenkään, enkä edes halua. Se, että olen sinkkuna on oma valinta. Toistaiseksi on parempi vielä vain olla kärsivällinen ja odottaa sitä hyvää, joka tuolla jossain on. Tähän mennessä en ole vielä tavannut sellaista ihmistä, jonka kanssa minun olisi hyvä olla omana itsenäni. 

Vaikeus odottaa asioita ja tehdä työtä sen eteen on yleistä tässä ajassa. Olemme malttamattomia ja haluamme asiat nopeasti, kuten ajan henkeen kuuluu. Mutta niinhän se menee, että hyvää kannattaa odottaa, vaikka odottavan aika onkin pitkä, heh!

-Iida