Kirjoitin jokin aika sitten postauksen omasta kokemuksestani ja mielipiteestäni ravintola- ja kahvilakäynneistä vauvan kanssa. Aihe sai valtavasti negatiivista huomioita. Saamieni kommenttien ja viestien perusteella monet kokevat vauvat ja lapset huutavina, häiritsevinä, sotkevina, juoksevina, kiljuvina tunnelman välittömänä latistajana.
Minusta on ihmeellistä, että sana lapsi tuo heti negatiivisia ajatuksia hyvin monelle. Toki kaikki ei pidä lapsista ja sekin täytyy ymmärtää. Itse vain olen aina pitänyt, teen töitä varhaiskasvatuksen opettajana ja minulla on lapsi. Hyvin harvoin olen häiriintynyt lapsista julkisilla paikoilla ja silloinkin olen ymmärtänyt sen, että heillä on yhtälainen oikeus olla siellä kuin minullakin.
Lyhyen äitiyden aikana olen saanut kaikenlaista kommenttia. Olen todella saanut vaunuilla liikkuessani sellaisen tunteen, etten ole pidetty. Todella usein jään jalkoihin julkisissa liikennevälineissä, kun muut tulevat sisään, ennen kuin pääsen ulos. Ja parhaassa tapauksessa, joku vielä valittaa asiasta, sillä hidastan vaunuillani muiden matkaa. Olen jäänyt vaunuilla tuosta syystä myös bussin ovien väliin. Monesti koen, että minua tarkkaillaa ja syynätään ja avoimesti kommentoidaan. Saan kommentteja vaunuverhosta, vaunuista, pukeutumisesta ja pulloruokinnasta. Kaiken päälle se on oikeasti joskus liikaa. Kuka haluaa lapsia, kun kaikki on näin vaikeaa? Olet vanhempana vapaata riistaa. Nyt sain myös palautetta siitä, että olisi parempi olla vain vauvan kanssa kotona, kuin pyrkiä mihinkään ulos lounaalle häiritsemään muita ihmisiä. Jos yleinen suhtautuminen on tätä, niin tarvitaan aika paljon muutoksia, jotta syntyvyys lähtisi nousuun.
Väitän yleisen asenteen olevan yksi syy sille, miksi syntyvyys on laskussa. Pelottaa hankkia lapsia, jos joutuu ilkeiden kommenttien ja negatiivisen kohtelun kohteeksi ja elämän muuttuvan vaikeaksi entiseen verrattuna. Olen yleisesti sitä mieltä, että kulttuurimme pitäisi muuttua lapsi- ja vanhempi ystävälliseksi. Liian moni ajattelee lapsen vaivaksi, elämä muuttuu liikaa, ei ole omaa-aikaa, kaikesta tulee vaikeaa ja negatiivista. Lapseen menee rahaa, työpaikka ei jousta ja päiväkodit on karmeita keskuksia, joista alkaa mahdoton flunssa kierre ja henkilökuntaa on liian vähän. Media myös ruokkii tätä, sillä kyseisen kaltaiset aiheet pääsevät otsikoihin.
Todellisuus on se, että tarvitsemme lapsia. Suomen talous tarvitsee heitä. Jos mielii eläkkeelle, tarvitaan, joku maksamaan sitä, joku tekemään töitä. Sen vuoksi ei ole ihan sama miten lapsiin suhtaudutaan tai miten heidän kasvatukseen ja koulutukseen paneudutaan.
Ison kuvan pitäisi muuttua, jotta Suomi olisi huokuttelevampi paikka hankkia lapsia. Ihan jo alkaen kaupunkisuunnittelusta. Kulkeminen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Kuka on suunnitellut lastenhoitohuoneet kauppakeskusten yläkerroksiin? Hisseihin ahtautuminen vaunuilla on aina oma hommansa.
Työpaikkojen pitäisi olla myönteisempiä perhesuunnittelulle ja lapsille. Yhä edelleen kuulee niitä kertomuksia, että nainen ei työhaastattelussa uskalla kertoa raskaudesta, koska ei sen takia saisi työtä. Työpaikkojen tulisi enemmän joustaa myös työaikojen suhteen, jotta ne palvelisivat perheitä. Tarvitaan enemmän kannustusta työpaikalta osa-aikaiseen työskentelyyn.
Päiväkoteihin pitäisi saada pienemmät ryhmäkoot ja enemmän henkilökuntaresursseja. Silloin vanhempien olisi helpompi viedä lapsi hoitoon ja palata itse työelämään.
Tarvitsemme realistista uutisointia ja kerrontaa vanhemmuudesta ja enemmän palveluja tukemaan perheitä vanhemmuudessa. Iso elämänmuutos ei tunnu niin valtavan isolta, jos tietää mistä apua ja tukea voi saada ja miten. Kolmen kuukauden äitiyden aikana elämäni on muuttunut. Kaikista tunteista huolimatta päällimmäisenä on positiivisuus ja tunne siitä, että äitiys on rikastuttanut minun maailmaani. Lapsi ei ole vain vaiva ja elämän hankalaksi tekevä, vaan myös iso rikkaus, joka antaa elämään jotain lisää. Jotain sellaista, jota ei ennen sitä edes tiennyt puuttuvan.
-Iida
LUE MYÖS Onko vauva tervetullut ravintolaan?
45 kommenttia
Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit! Ehdottomasti työpaikkojen pitäisi joustaa enemmän ja osa-aikaisen työn saannin olla helpompaa. Vaikka siihen olisi oikeus pienten lasten vanhemmilla, niin pomojen mielipiteet asiaan tiedetään!
Ja pienemmät ryhmäkoot päiväkodeissa ja kouluissa olisi mahtava juttu, samoin kuin henkilökunnan lisääminen, sen sijaan, että niitä vaan vähennetään.
Ja juurikin se suhtautuminen. Vauvat ja lapset muka häiritsevät. Ja niiden hankinta on hankalaa ja pilaa elämän. Yksi iso syy tähän ajatusmaailmaan on se helvetin täydellisyyden tavoittelu. Pitää saada pidettyä kroppa kunnossa, eikä lapsi saa sitä pilata. Täytyy edetä uralla, päästä pomoksi, lapsi pilaisi sen. Täytyy matkustella ja kokea kaikkea, eikä onnistu lapsen kanssa. Halutaan elää ja olla vapaita. Jasso. Sanon minä! 😀 Itse sain lapset nuorena ja jos hyvin käy (terveys jne.), niin täyttäessäni 44 vuotta, on meidän lapset jo aikuisia ja minä voin tehdä vaikka ja mitä. 😛
Kiitos kommentista! Kyllä tuön pitäisi enemmän joustaa ja samoin päiväkotien ja koulujen saada enemmän resursseja!
Ja sulla on kyllä hyvä tilanne sitten nelikymppisenä! 😀
Olipa hyvin kirjoitettu! Ja todellakin allekirjoitan ajatuksesi!
Kurja kuulla että olet saanut noin paljon negatiivisia kommenteja.
Itsellä äitiyttä takana 6 vuotta ja onneksi negatiiviset kommentit ovat jääneet hyvin vähiin tai olen sitten vaan onnistuneesti ollut niitä kuulematta
Kiitos! Ja ihanaa, että et ole kuullut/kokenut negatiivista suhtautumista!
Työpaikallani ollaan lapsiuutisista aina avoimesti ja aidosti iloisia. Raskaana olevat saavat vakivirkoja.
Käyn jatkuvasti ravintoloissa illallisilla ja brunsseilla niin, että seurueessa on myös lapsia. En ole huomannut, että lapset häiritsisivät.
Työni kautta tiedän miten paljon suomalainen yhteiskunta todella tukee lapsia verraten moneen muuhun maahan (mm.neuvola, äitiyspakkaus, terveydenhuolto murtohinnoilla todellisista kustannuksista, perhetyö, äitiyspakkaus, lain tasolla turvatut vanhempainvapaat, subjektiivinen päivähoito-oikeus, porrastetut päivähoitomaksut, ilmainen peruskoulu, kouluruoka)
En koe itse lapsia vaivaksi, en pelkää suurta muutosta, en halua vaalia täydellistä vartaloani tai koe, että lapsi pilaisi mitään (kuten tuossa ylhäällä kommentoitiin).
Syyt sille, että minulla ei ole lasta, eivät löydy tästä yhteiskunnasta vaan ihan vain siitä, että kuukaudesta toiseen saan taas todeta, että ei, tälläkään kertaa ei tärpännyt. Siirtää taas mielessäni jo laskemani lasketun ajan kuukaudella eteenpäin.
Ja olen niin kyllästynyt lehtien otsikoihin laskevasta syntyvyydestä ja myös tällaisiin postauksiin.
Katkera tämä kommenttini? Kyllä. Kateellinen? Kyllä.
Olen pahoillani! Varmasti tämänkaltaiset postaukset ja uutiset ärsyttävät, uskon sen. Paljon voimia sinulle <3
Hei, mullakaan syyt ei ole yhteiskunnassa, Suomessa todellakin tuetaan hyvin lapsiperheitä verrattuna moniin muihin maihin! Itse en vaan ole koskaan osannut kaivata lasta, ei ole ollut sellaista tarvetta, tätä voi verrata vaikka siihen että toiset haluaa lemmikin ja toiset ei. Lisäksi vanhemmuus on mulle näyttäytynyt aina raskaalta ja täynnä velvollisuuksia olevalta ja en vaan oo koskaan ymmärtänyt sitä hehkutusta kun joku saa vauvan, tätä on ehkä vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina tykännyt lapsista ja halunnut äidiksi. Mulla on yksi ystävä joka on ihan samanlainen. Vasta nyt yli kolmekymppisenä on ilmeisesti alkanut biologinen kello (?) tikittää kun oon alkanut miettiä lapsen hankintaa positiivisemmalta kantilta ja kun oma kumppanikin yhtäkkiä ilmoitti että on myös miettinyt lapsen hankintaa (ollut aiemmin mun kanssa samoilla linjoilla että ei vielä lähiaikoina) niin oon yllättänyt että oon alkanut miettiä asiaa ihan tosissani. Lisäksi kun on seurannut Iidan ja muiden kuvia ja videoita arjesta vauvan kanssa niin niissä huokuu päällimmäisenä se onni vauvasta, joten kiitos tästä, todellakin aiheuttaa vauvakuumetta! Vaikka on välillä raskasta, uskon että kun vauva on toivottu ja kun sen vihdoin saa syliin niin valtaosa naisista on onnellisia ja ei haluaisi enää takaisin siihen lapsettoman elämään. Myös raskaus kiehtoo, siinä on jotain maagista, vaikka sekin voi olla raskasta aikaa (oon kuullut kun joku joutui sairaalahoitoon huonovointisuuden takia :/ varmaan kuitenkin aika harvinaista…)
Iida kirjoittaa asiaa ja hyviä pointteja, mutta ei kukaan tosiaan tee lapsia yhteiskuntaa varten vaan itseään, koska lapsi sitoo ainakin 20 vuodeksi, ja kaikki ei vaan kaipaa sitä elämäänsä. Mutta oon yllättynyt ja surullinenkin siitä millaisesta kohtelua Iida on saanut, en tiennytkään että lapsiin suhtaudutaan niin vihamielisesti. Itsekään en kyllä tykkää kiljumisesta, koska oon aika ääniherkkä, mutta ikävä että ihmiset ei ymmärrä että se on luonnollista ja äidinkin pitäisi päästä asioille ja ravintolaan syömään, aika järkyttävä ajatus etten pääsiäisen vauvan kanssa ulos syömään/kahville koska muut häiriintyy.
Iidalle kovasti tsemppiä ja samoin Jml paljon vauvaonnea!! <3 Älä stressaa, se tapahtuu kun sitä vähiten odottaa!
Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä, oon aika laiska tarkastamaan tekstejäni ennen lähetystä ja tää automaattinen korjaus
Kiitos Anna kommentista ja ajatuksistasi! Itsekin mietin alkuraskaudesta, että lapsen pitäminen oli tavallaan itsekäs teko, ajattelin sen tuovan minun elämääni jotain hyvää. Eli onhan lapsi juurikin perheelle itselleen, ei yhteiskunnalle. Mutta yhteiskunta voi sitä monella tapaa tukea ja meidän yhteiskuntamme lapsia tarvitsee jatkossakin toimiakseen ja positiivista suhtautumista.
Ja hienoa on se, että jokainen saa olla mitä on ja ajatella tavallaan. Ei ole pakko ”hankkia” lasta, jos ei tunnu siltä, ei varmasti kaikille tule tarvetta ja tunnetta lapselle. Tai joillain siihen voi mennä paljon aikaa. Ja varmasti parisuhdestatus ja puolison ajatus vaikuttaa. Olisi upeaa, jos kaikkien päätöksiä voitaisiin oppia kunnioittamaan ilman kritiikkiä.
Kiitos vielä kommentista ja palautteesta, kaikkea hyvää <3
Tämä maapallo ei tarvitse yhtään enempää lapsia, etenkään länsimaalaisittain kuluttavia sellaisia, joten lapsentekoa ei myöskään tulisi tukea enää yhtään tarmokkaammin.
Varmasti niinkin. Suomessa tosin ei olla kovin maahanmuuttoystävällisiäkään. Lapsia kuitenkin tarvitaan, olivat ne sitten muualta tulleita ja sitä kautta positiivista suhtautumista:)
Olisi kiva kuulla sinun perustelut siihen, miksi lapsia tarvitaan. Nykyisen ainaista kasvua edellyttävän talousjärjestelmän ylläpitoon? Maapallohan ei enempää lapsia tarvitse, eikä mikään sillä elävä eläin- tai kasvilajikaan. Ihmislajin säilyminen tietty edellyttää jonkin verran syntyvyyttä, mutta ei kyllä missään määrin tällaista nykyistä hallitsematonta väestöräjähdystä. En pidä todennäköisenä, että ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon siksi, että lakkaisi vaan lisääntymästä. Todennäköisempää on mielestäni, että ihmiskunta tai vähintään tämänkaltainen sivilisaatio tuhoutuu väestönpaljouteen.
Harmi kun sulle on sattunut tuommoisia tilanteita! Itsellä nyt esikoinen 4kk vauva ja mulla ihan päinvastaiset kokemukset. Vaunujenkin kanssa liikkuessa tuntuu että kaikki hymyilevät väistäessään ja moni koittaa kurkata vaunuihin nähdäkseen vilauksen vauvasta, ovia pidetään auki, autetaan portaissa pyytämättä yms. Olen kokenut yhtäkkiä tulleeni yhteiskunnan ykköskastiin raskauden ja vauvan myötä, siis siitä syystä että ihmiset kohtelevat positiivisesti ihan yllättävän eri tavalla kuin ennen! Hoitohuoneiden taso on yllättänyt iloisesti, moni käytännön asia on otettu mielestäni huomioon odottamattoman hyvin. Isommista lapsista mulla ei ole kokemusta, ja ehkä kaupungeissakin on eroa (itse olen Turusta) mutta edes pulloruokinnasta en ole saanut mitään palautetta (imetys ei harmikseni onnistunut), vaikka olin jo mielessäni varautunut napakoilla comebackeilla kommentoijille 😛 Ehkä olen omissa vauvahuuruissani vielä mutta tuntuu että maailma hymyilee äideille! Toivottavasti jatkossa hymyilee sielläkin 🙂
Hei aivan ihanaa! Mahtavaa, että sinulla on tuollaienn kokemus! Ja toki täytyy sanoa, että on joukossa paljon ysyävällistä ja iloista suhtautumista!
Samaa mieltä! Mielestäni jokaisen olisi hyvä muistaa että me kaikki ollaan oltu joskus lapsia. Jos ei ole lapsia, ei ole aikuisiakaan. Tuntuu välillä ihan naurettavalta, kun lapset laitetaan niin omaan, erilliseen kategoriaansa, ihan kuin lapset olisi joku oma lajinsa; ihmisiä hekin ovat ja ihan samanlainen oikeus käyttää julkista liikennettä yms yms.
Itsellä äitiyttä vuoden verran takana ja tietysti nyt tähän kiinnittää enemmän huomioita. Mutta jo ennen omaa äitiyttäni ajattelin, että tottakai lapset kulkevat monessa mukana, eikä heidän kanssaan tarvitse hengata vain kotona tai Prismassa.
Tosiaan somesta ja lehdistä voi saada elämästä lapsen kanssa aika kauheankin kuvan, ja moni nuori aikuinen ei halua riskeerata omaa vapauttaan, jos se elämä lapsen kanssa vaikuttaa niin rajatulta ja hankalalta. Tässäkin asiassa on ääripäät; äidit, jotka uppoutuvat kovaäänisesti rooliinsa niin, että se lähentelee jo provosointia ja toisessa ääripäässä he, jotka vastustavat lasten läsnäoloa melkein missä vaan, missä he voivat olla häiriöksi.
Onneksi siihen väliin mahtuu paljon järkipäisiä ihmisiä lapsilla tai ilman, joilla on myös tilannetajua ja ymmärrystä siihen, että eiköhän täällä ole tilaa meille kaikille.
Tsemppiä sulle! Tiedän, että ruuhkaisissa kulkuneuvoissa on hankala olla zen, etenkin lastenvaunujen kanssa. On kuitenkin paljon myös kanssamatkustajia, joita ne vaunut ei haittaa. Peikot saattaa kasvaa joskus isommiksi omassakin päässä, kun on muutenkin jännää ruuhkassa vaunuilla. Mulla ainakin!
Ja vielä tuohon yleiseen mielikuvaan lapsiarjesta. Olen samaa mieltä, että tarvitaan enemmän positiivisia tarinoita julkisuuteen. Haasteena on ehkä se, että aiheen ollessa näin herkkä, on vaikea kuvailla omia kokemuksia niin, että viesti välittyisi todella. Jokaisen vauvan ja vanhemman tarina on erilainen. Itse koen, että ei se elämä niin älyttömästi muuttunut, tuli yksi ihana ihminen ja paljon rakkautta lisää minun maailmaani. Toki myös paljon totuttelua uusiin kuvioihin, mutta en osaa esim. ajatella niin, että elämäni määrittyy/jakautuu kahteen aikakauteen ennen ja jälkeen lapsen, vaan se on yksi elämä, ja jossain kohtaa lapsi tuli mukaan, ja ihanaa että tulikin 🙂
Kiitos ihanasta kommentista! Ja niin hyvin sanottu, että on yksi elämä, ei kahta aikakautta <3
Mainitsemasi asiat ovat varmasti olennaisen tärkeitä etenkin niille, joilla on lapsi. Mietin, onko lapsen haluaminen tai haluamattomuus kuitenkaan ns. järkiasia, jota voi käytännön asioiden helpommaksi järjestämisellä keikauttaa eri suuntaan kuin se olisi muuten ollut. Kyseessä näyttäisi usein olevan pitkälti tunnepäätös, jonka muodostumiseen ei kuitenkaan vaikuta esim lastenhoitohuoneen sijainti kauppakeskuksessa (vaikka se helpottaa tai vaikeuttaa asioita sitten kun vauva jo on olemassa).
Itselläni on epävarma olo siitä, haluanko lapsia vai en, mutta oikeastaan siinä ei mietitytä yksikään mainitsemasi asia, vaan pikemminkin oma traumatausta ja se pystyisinkö tarjoamaan tasapainoista vanhemmuutta. Ja toistaiseksi vain puuttuu sisäinen halu tai into ryhtyä vanhemmaksi, mihin ei omalla kohdallani vaikuta mikään ulkoinen seikka nykyhetkessä. En tiedä, osasinko selittää ajatustani ollenkaan niin että siitä saisi kiinni, mutta tämmöistä tuli mieleen. 🙂
Varmasti, olet oikeassa. Toki jos haluaa lapsen, niin nämä asiat eivät päätökseen kiinnosta. Sitten on monia, jotka eivät vielä tiedä ja joihin tämä saattaa vaikuttaa. Ja kirjoitinkin, että minun mielestäni nämä asiat voivat olla osana syytä. Tietenkään ei koko syy ja jokainen saa onneksi päättää omasta kehostaan, haluaako lapsia vai ei!
Minäkin epäilen sitä, että ulkoiset tekijät olisivat lopullinen peruste yrittää tai olla yrittämättä lapsen hankkimista. Toisaalta siihen päätökseen, jonka yksilö ”tunteidensa” pohjalta tekee, on varmasti matkan varrella vaikuttanut ympäristön tapa reagoida lapsiin. Jos vaikka luet jatkuvasti mediassa ihmisten kommentointia siitä, miten lapset häiritsevät ravintolassa syöviä lapsettomia, se on osaltaan tuottamassa yksilön mielikuvaa lapsen kanssa elämisestä. Päätöshetkellä et välttämättä mieti, että ”no sitten kaikki mulkoilevat minua ravintolassa”, mutta kuitenkin negatiiviset kommentit ovat vaikuttaneet omaan fiilikseen lapsista. Ymmärrän siis hyvin Iidan näkemyksen ja olen samaa mieltä siitä, että valtavirtamediassa olisi hienoa lukea enemmän positiivisia kokemuksia perhe-elämästä.
Meillä kotona tehtiin juuri parisen kuukautta sitten päätös siitä, että nyt yritetään hankkia lapsi. Toki kehään heitettiin loogiset perustelut (nuoret isovanhemmat lähellä, päiväkodit lähellä, ollaan vasta 25- ja 26-vuotiaita eli jos ei onnistukaan niin ainakin tiedetään varhain, vakiduunit, toinen juuri myös valmistumassa yliopistosta jne.), mutta kyllä päätös tunteiden pohjalta tehtiin. Ihan vain esimerkkinä 🙂 Itse olen tottunut kahden koiran kanssa julkisilla ja kauppakeskuksissa liikkuessa siihen, että kaikki ihmiset eivät tykkää meidän olemassaolostamme. Siinä ei auta muu kuin hymyillä ja jatkaa matkaa. Toiset sitten taas tulevatkin rapsuttamaan ja ihailemaan 😀
Iidalle paljon tsemppiä ja rohkeutta ja hyvää mieltä vauvan kanssa liikkumiseen! 🙂
Kiitos Eella kommentista ja oman ajattelusi avaamisesta! Varmasti kirjoittamani asiat eivät ole vain se syy, vaan aina on se tunne siitä. Mutta yleisesti monet halauavat tunteen lisäksi, että perusasiat ovta kohdillaan, jolloin monilla asioilla on myös väliä. Ja sen takia olisi kiva lukea ja nähdä enemmän positiivista uutisointia ja kerrontaa aiheeseen! Isosti tsemppiä teille ja onnea <3
Pakko kommentoida tuohon, että ”kaikki ei vaan pidä lapsista ja se täytyy ymmärtää”. Ei täydy! Mitä jos saisi ääneen sanoa, että ”No, mä nyt en vaan tykkää vammaisista/lihavista/maalaisista/maahanmuuttajista tms.” Ihan oikeesti. Lapset on ihmisiä siinä missä muutkin! Kyllä niiden kanssa pitää kyetä olemaan!
Kiitos hyvästä ajatuksesta! Totta!
Mie olen myös varhaiskasvatuksen opettaja ja pidän lapsista ja erityisesti työstäni! Mutta työni vastapainoksi kaipaan myös lapsetonta aikaa. Harmittaakin, että viime aikoina olet saanut minun kaltaiset ihmiset kuulostamaan huonoilta ihmisiltä. Aivan kuin ihmisillä ei olisi enää oikeutta nauttia elämästään julkisilla paikoilla ilman lapsia. Tämä saa minut hyvin surulliseksi.
Olen onnellinen siitä, että edelleen löytyy niitä äitejä, jotka muistaa millaista on lapseton elämä ja antaa tilaa myös tämän kaltaiselle elämälle. Näitä äitejä erityisesti ihailen! Heidän avarakatseisuus on upeaa! He eivät ole unohtaneet, että on olemassa erilaisia tapoja elää tätä elämää.
Toivottavasti useammat vanhemmat ymmärtäisivät, että asialla on kaksi puolta!
En pidä lapsetonta aikaa ja tilaa haluavia ihmisiä huonoina. Ei minulla ole varaa arvostella. Olen kertonut oman tunnekokemukseni esim. vaunuilla liikkuessa jne. Ja en odota mitään yltiöystävällistä suhtautumista. Monesti jo ilman lastakin olen huomannut, että asiassa kuin asiassa kohtaa toisinaan ikävää ja ikävästi sanottua kommentointia/palvelua. Eli sillä miten asian ilmaisee ja kertoo on iso merkitys. Enemmän ystävällisyytyä <3
Viitaten jo jonkun aiempaan kommenttiin, voisitko sanoa samoin jostain muusta ihmisryhmästä, joihin kaupungilla törmäät? Onko sinulla oikeus myös aikaan ilman vanhuksia, kehitysvammaisia, maahanmuuttajia tms? On, ajattelen minä, niin kauan kuin pysyt omien seinien sisällä . Muutoin joudut elämään ympäröivässä yhteiskunnassa sen kaikkine jäsenineen.
Katson asiaa aivan eri näkökulmasta. Minusta tämä maailma on nimittäin aivan liian lapsi- ja äitiyspainotteinen. Kärsin kamalasta fobiasta kaikkea raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen liittyviä asioita kohtaan, enkä enää kohta kolmekymppisenä saa näistä teemoista hetkenkään rauhaa. Jokaisessa leffassa, TV-sarjassa ym on vähintään yksi synnytys (se on ilmeisesti jotenkin humoristinen tilanne ohjaajien mielestä), Instagram on täynnä raskauskuvia, joka ikinen työkaveri odottaa millonhan minä alan tehdä lapsia jne. Koko teema ahdistaa niin hirveästi, etten todellakaan jaksa olla ystävällinen ja iloinen jokaisen vauvan nähdessäni, kun siitä heti revitään ärsyttäviä johtopäätöksiä.
Ihmettelen myös miksei näissä keskusteluissa koskaan ole esillä se, miten synnytyssairaaloita vähennetään. Minunkin lähipiirin lapsista moni on syntynyt tien päällä, ambulanssissa. Se EI todellakaan helpota minun fobiaoireitani. Olen myös ymmärtänyt, että vaikkapa pelkopolille pääsee vasta raskauden ollessa jo aika pitkällä. Fobiasta johtuen minä olisin varmasti jo psykiatrisella osastolla siihen mennessä.
Anteeksi purkaus, mutta tämä näkökulma ei ole KOSKAAN esillä. 🙂
Kiitos kommentista! Ja kiitos näkökulmasta. Jos asia on paljon mielessä, niin varmasti kiinnittää myls kaikkeen aiheeseen liittyvään paljon huomiota.
Olen ottanut lapseni mukaan ravintoloihin, enkä muista kohdanneeni negatiivista kohtelua. Aina on lapsi myös huomioitu. Ehkä täällä pohjoisessa Suomessa asiat ovat eri tolalla, ja lapset nähdään myös ihmisinä. Lapseni on myös siinä iässä (5v), että hän osaa käyttäytyä ja harvoin pitää ääntä. Kerran hän piti kyllä, pahoittelin sitä tietysti, mutta siihenkin sain positiivisen vastaanoton ”Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.”
Ainut paikka missä olen kohdannut negatiivisuutta lapsia kohtaan on media ja internetin keskustelupalstat. Siellä juuri kauhistellaan tuota, että ”Liian moni ajattelee lapsen vaivaksi, elämä muuttuu liikaa, ei ole omaa-aikaa, kaikesta tulee vaikeaa ja negatiivista. Lapseen menee rahaa, työpaikka ei jousta ja päiväkodit on karmeita keskuksia”, ja parhaimmillaan tämän matran toistajat ovat itse lapsettomia, eivätkä tiedä mitään vanhemmuudesta. Ovat vain tämän kuulleet, tai todenneet nähdessään lapsiperheen arkisia vastoinkäymisiä, ja kuvittelevat olevansa jotain h*lvetin alansa ammattilaisia ja levittävät tätä ”ilosanomaa” eteenpäin, kuinka on niin ihanaa ja mahtavaa ja maailmaapelastavaa olla lapseton, ja kuinka lasten saamiseen ei ole mitään hyviä perusteluja. Parempi, että nämä lampaat eivät sitten tee lapsia, jos kaikki pitää heille valmiiksi pureskella ja perustella. Minulle lasten saaminen on elämään kuuluva asia, kuten syntyminen ja kuoleminen. Tietenkin se voi olla ”eläimellistä”, tällainen lisääntymisentarve, jonkun astetta paremmalla tasolla olevan ihmisen mielestä, mutta eläimellistä on myös syöminen, juominen, naim*nen, nukkuminen ja kaikki muu mitä ihmisen elämään kuuluu. Ei me olla mitään eläviä tietokoneita, joilla ei ole tarpeita. Eikä kenenkään pitäisi arvostella tai tuomita lastenteosta. Tällä hetkellä se oikeus kuuluu vielä kaikille, siinä missä muutkin ihmisoikeudet.
Lapsettomat ihmiset eivät ole mitenkään huonompia kuin lapselliset ihmiset, kaikki me ollaan samanarvoisia. Ihminen on sopeutuva, ja lopulta se lastenhoitohuoneen käyttöön tai vaunujen kanssa kulkemisen aika on häviävän lyhyt aika elämässä. Se voi tuntua pitkältä aikanaan. Jos lapsenteko tuollaiseen asiaan kaatuu, niin se on luonnollista karsintaa. Tietysti, mitä haittaa siitä olisi, jos vaunujen kanssa kulkemista otettaisiin huomioon paremmin, palveleehan se samalla liikuntarajoitteisia. Win-win.
Päiväkotejen ryhmäkoot ovat kyllä liian isoja, oma äänekäs ja ekstrovertti lapseni pärjää siellä mainiosti, mutta niiden puolesta toivoisin siihen muutosta, joiden lapset eivät ole niin ulospäinsuuntautuvia. Lisäksi toivoisin kaikilta hyväksyntää ja tekoja siihen, että lasta ei tarvisi viedä päiväkotiin ennen kuin se osaa kävellä ja puhua. Kun nyt on se tietty ikä, milloin äitiysvapaa loppuu, mutta se pitäisi aina harkita tapauskohtaisesti, ja juuri kävely ja pieni sanavarasto olisivat kriteereinä. Tarkoittaisi se sitten sitä, että isä on kotona, jos äiti haluaa jo töihin, tai isovanhemmat osallistuisivat lapsen hoitoon, tai olisi mahdollista saada kotihoitoa tai perhepäivähoitoa helpommin ja samaan hintaan kuin päivähoitoa näissä tapauksissa. Lapset kun kehittyvät niin eri aikaan, ja jotkut lapset eivät osaa kävellä tai puhua sanaakaan vielä vuoden ikäisenä.
Lapsi on rikkaus minullekin. Pahimpina aikoina lapsen ollessa vielä pieni tuntui välillä, että ei osaa olla kanssa, mutta ei myöskään ilman. Eli on ollut raskasta lapsen kanssa, mutta ei voi viedä mihinkään hoitoon, edes päiväksi mummolaan, koska sekin olisi liian raskasta olla erossa, ja sitten vain itkisi kotona ikävää. 😀 Silloin olisi ehkä kaivannut vertaisseuraa, aikaa muiden äitien ja lasten kanssa, mutta sellaista ei ole ikinä ollut.
Kiitos kommentistasi!
Ihan totta, että vauva aika on niin lyhyt, että tavallaan mitä väliä on hoitohuoneiden sijainnilla. Silloin tietysti sitä vaihetta elävälle se on pitkä aika, mutta koko elämän mittakaavassa todella lyhyt.
Ja mediassa kyllä kirjoitellaan ja kommentoidaan negatiivisesti. Ja kuten sanoit, lapsen hankkiminne voi joidenkin mielstä olla itsekäs teko, mutta toistaiseksi kaikille mahdollinen niin halutessa. Eikä oikeen voida ketään arvostella suuntaan tai toiseen päätöksissä. Se mitä voidaan tehdä on asiallinen keskustelu, vaikka olisi erimieltä ja toisten hyvin kohteleminen kaikesta huolimatta, myös netissä.
Kaikkea hyvää teille <3
Kommenteissa on pohdittu vaikuttaako yhteiskunnalliset asiat lapsen hankintaan vai ei, Suomessa on kuitenkin verrattain hyvät tuet jne. Oma kokemus sanoisi että ei niinkään ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta toisen kohdalla kyllä. Silloin silmät on jo auenneet monille yhteiskunnan rakenteille eri tavalla. Esimerkiksi ennen ensimmäisiä lasta kuvittelin että asutaan hyvällä asuinalueella kun ympärillä on paljon päiväkoteja, nyt tiedän ettei niihin pääse kuin jonottamalla, niissä on sisäilmaongelmia ja jos pääseekin sisään ne voidaan myös lakkauttaa lyhyellä varoitusajalla, vaikka toisin olisi luvattu. Että kyllä tässä ensi kunnallisvaaleissa miettii aika lailla eri tavalla miten äänestää…
Jos multa kysytään miten syntyvyys saadaan nousuun kyse on nimenomaan päivähoidon laadusta ja saatavuudesta. Ihan rehellisesti sanon että meiltä olisi saattanut jäädä toinen lapsi yrittämättä jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi.
Kiitos kommentista ja näkökulmasta! Olen samaa mieltä, että monet asiat Suomessa on todella hyvin ja edistää lasten hankkimista, juurikin päiväkoti, ilmainen peruskoulu, äitiyspakkaus, lapsilisä jne, mitä kommenteissakin on mainittu. Eli moni asia on tosi upeasti, mutta moni asia myös vaatisi parannusta ja enemmän resursseja, juurikin mainitsemasi päivähoito.
Ihan samaa mieltä! Sen lisäksi että ihmisiltä satelee ohjeita miten vanhemmuus tulisi hoitaa, mitä pitää tehdä ja mitä teen väärin tuntuu että ystävät katoaa ympäriltä. Enää et ole kutsuttu mihinkään koska sinulla on lapsi. Surullista, koska mun mielestä äidilläkin voi olla oma elämä. Nuoria aikuisia varsinkaan ei varmasti houkuta hankkia lapsia koska pelkää että jää kaiken ulkopuolelle ja yksin.
Kiitos kommentista, varmasti totta ulkopuolelle jäämisen tunne myös!
Mä en oo kokenut yhteiskunnallisesti mitään negatiivista oman 7kk kestäneen äitiyteni ajalla.
Sen sijaan olen kokenut, että avioliitto on mennyt (11v kestänyt parisuhde), elämänlaatu on huonontunut ja minusta ei riitä edes itselleni mitään. Mikään mitä olen aiemmin luullut rankaksi ei vedä vertoja vauvalle. Jos olisin tämän tiennyt niin en olisi varmaan lasta tehnyt (ja lapsi on todella tekemällä tehty, haluttu, odotettu ja rakastettu).
Enempää lapsia en todellakaan halua.
Olen pahoillani, kovasti voimia teille <3
Sain lapsen vanhana (35+) ja uskon, että se on yksi syy siihen, miksi huonoa kohtelua esim. busseissa tulee niin vähän. Olen kuullut nuorilta äideiltä aika ikävistä kommenteista. Heille kai uskalletaan helpommin valittaa milloin mistäkin, vaikka huolehtisivat lapsistaan täydellisesti.
Turhia kommentteja on itselleni tullut eniten muilta äideiltä, johtuen pulloruokinnasta ja siitä, että lapseni käyttämät ihan siistit ja kivat vaatteet ovat käytettyinä ostettuja ja/tai markettikamaa.
Lapsemme motorinen kehitys ei mennyt etenkään aluksi normaalia latua ja hänellä on asiasta ihan diagnoosikin. Tähän liittyvät kommentit ovat menneet kaikkein eniten tunteisiin, johtuen varmaan siitä huolesta, jonka vanhempina kannoimme asian takia. Vaikka lapsi ei vielä kävele 1,5-vuotiaana, hän ja hänen vanhempansa eivät ole huonoja ihmisiä, jotka tekevät asiat väärin. Lapsemme puhui 1,5-vuotiaana kokonaisia lauseita. Meitä kritisoineen pariskunnan tyttö ei osannut samassa iässä sanoa edes ”äiti”, mutta on silti ihana, eikä meillä ole mitään kommentoitavaa hänen kehitykseensä liittyen.
Kiitos kommentista ja näkökulmasta, voi hyvin olla, että nuorille äideille on helpompi sanoa ja koetaan, että heitä pitää ohjeistaa.
Ja voi olen pahoillani, että olette saanet ikäviä kommentteja lapsen kehitykseen liittyen! Todella kurjaa. Ikävää, kun lapsia ja heidän kehitystä vertaillaan niin valtavasti!
varmaankin kirjoituksesi pitää osaltaankin paikkaansa ja ymmärrän kirjoituksesi. Mutta ehkä se yleisin syy saattaa olla, että äidiksi haluavilla ei ole oikeaa ihmistä kenen kanssa lapsi ”hankitaan” tai muita mahdollisia syitä. Ja nyt kun tarkemmin mietin muutenkin aika ylimielinen teksti täynnä sammakoita, miksi edes kommentoin…
Kiitos kommentista. Kuten kirjoitin, niin ei nämä asiat ole ne syyt, mutta osa sitä, omasta kokemuksestani.
Hei, Iida!
Tämä ei ole niinkään kommentti juuri tähän kyseiseen julkaisuun, vaan koko blogiisi, jonka muutama päivä sitten vasta löysin:
Blogisi erottui minulle lukuisten muiden joukosta ja on koskettanut minua todella. Eikö olekin kummallista (mutta aivan huikeaa!), kuinka sinä, elämäsi ja ajatuksesi voivat koskettaa ja rohkaista muita, kun jaat ajatuksesi maailman kanssa blogissa? 🙂
Liityin blogisi seuraajaksi, sillä haluan ehdottomasti seurata matkaasi ja kuulumisiasi. Olen myös ottanut asiakseni lukea läpi kaikki blogisi julkaisut, kunhan vain ehdin. Ihailen tapaasi puhua asioista, ajatuksistasi ja tunteistasi niin rehellisesti ja suoraan. Se on virkistävää. Pakko tunnustautua tässä kohtaa ihan faniksi: minusta olet urhea, vahva, kaunis ja ihana nainen ja ihan omana ihanana itsenäsi myös loistava esikuva naisesta.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi.
Jatkathan samaan malliin blogisi kanssa, sillä on merkitystä <3
KIITOS <3 aivan upea palaute, ja tosi hienoa kuulla, että olet kokenut blogini koskettaneen sinua.
Kaikkea hyvää myös sinulle!
Hei! Minullakin ihan yleinen kommentti blogille: olen seuraillut nyt jonkun aikaa, kun itselläni saman ikäinen poika (4kk), niin hauskaa lueskella miten teillä menee, vertaistukea :). Rohkea, kaunis ja hieno blogi! Kiitos kun kirjoitat! Kaunis lapsi ja äiti! 🙂
Ja ehkä tähän aiheeseen vielä. Itse muutin vähän ennen synnytystä maalle Etelä-Karjalaan Helsingistä. Täällä päin ihmiset kyllä ihanasti suhtautuneet lapseen. Helsingissäkin välillä ollaan oltu, mutta aika vähän. Siellä tietty elämänmeno kiireisempää, niin jotkut voi olla kireämpiä lastenkin suhteen..
On tää lapsen saaminen ollut niin ihmeellinen ja ihana ja todella intensiivinen matka. Ihana seurata kokemuksiasi samoissa vaiheissa 🙂 Kaikkea hyvää teille! <3
Kiitos palautteesta ja ihanasta kommentista!
Onnea pojasta ja kaikkea hyvää myös teille <3
Kerrankin joku kirjoittaa tästä. Olen itsekin kokenut ilkeilyä liikennevälineissä, myös sellaista, ettei suostuta siirtymään vaunupaikalta, kun yrittää sisään. Oman kokemuksen mukaan teinit ovat ystävällisimpiä, auttavat nostamaan vaunuja ja tekevät tilaa. Ehkä uusi sukupolvi on parempi, tai ehkä heillä on oma lapsuus niin lähellä? Tosin pahinta kohtelua saa varmaan kaksosrattaiden kanssa, ilmeisesti kaksosten kanssa ei saisi mennä minnekään.
Lapsen kanssa pitäisi olla pitkään kotona, mutta sitten kun olet, tulee vanhemmilta naisilta kommenttia, että miksi olet kotona vaikka nykyäideillä on tarjolla päivähoitoa ja voisi tehdä uraakin. Äidit tekevät aina väärin!
Kiitos kommentista ja ihana, miten olet kokenut teinit, huikeaa!!