Home » Millainen olen? – Ystävät ja perhe vastaavat

Millainen olen? – Ystävät ja perhe vastaavat

by Iida Åfeldt

Kysyin muutamalta läheiseltä, että millainen olen heidän mielestään ja pyysin sellaista rehellistä vastausta. Jaan ne tässä postauksessa teille. Olen todella iloinen, että näissä tosiaan tulee esiin ne omat parhaat puolet, mutta myös ne kehityksen kohteet. Toki olen varmasti vuosien aikana jotain jo onneksi oppinut.

 

Oot super ihana sisko ja sulle voi kertoo aina mitä vaan ja autat aina. Sulla on upee lapsi, joka tulee olemaan super ylpee äidistään. Oot aikamoinen possu myös ja syötki kaikki herkut aina, kun käyt äitillä ja lainailet kaikkien meikkejä kysymättä. Vaikka kiusaanki sua aina välillä, niin rakastan sua valtavasti enkä vois parempaa isosiskoa toivoa! Toivon, että tuut löytää itelles ihanan miehen, mutta naimisiin saat mennä vasta mun jälkeen.

-pikkusisko-

Iidan seurassa tuntuu siltä, että kaikki on hyvin. Voin kertoa hänelle kaiken sen, mitä en muille kehtaisi, eikä hän silti järkyty tai käännä selkäänsä. Kotona asiat ovat järjestyksessä ja keittiössä valmistuu aina jotain super hyvää, mitä en osaisi itse valmistaa. Reseptiä ei tietenkää ole, koska mimmi ”vähän” sovelsi.

Iida on avoin, suorapuheinen ja rehellinen. Asioita ei kaunistella. Nainen kyllä löytää itsensä mitä merkillisimmistä tilanteista ja kaikista tulee aina hyvä tarina. Yleensä saa nauraa hirnua niin paljon, että sieraimet väpättää ja hampaat kuivuu, koska suuta ei saa kiinni.

Iida sanoo, ettei ole mikään herkkis ja itkee harvoin, mutta höpön löpöä. Hän kyllä selviää ihan mistä vain, mutta sisällä on niin paljon lämpöä, tunnetta ja ajattelevaisuutta, etteivät sanat riitä kertomaan.

-ystäväni Linnea-

Olet ollut pienestä asti määrätietoinen (lue itsepäinen). Jos oli väärät alushousut, ei ulos voinut lähteä. Ja jos käsilaukkusi oli hukassa, pistit sätkien eteisen lattialle. Vähän vanhempana ”karkasit” kun äidin ohjeet/määräykset ei miellyttänyt. Paiskoit ovia, tömistit rappusia ja karjuit. Mutta murrosikäsi olikin perheen helpoin. Kanssasi siis kannatti taistella koko lapsuus!

Sinulla on aina ollut hyvä mielikuvitus ja mahtavat leikit. Ja hyviä ystäviä, joiden kanssa luoda upeita leikkejä. Sinussa on tulta ja tappuraa, jolla mennään eteenpäin vaikka kiven läpi. Olet iloinen ja aurinkoinen ystäviesi kanssa, annat heille paljon.Olet ahkera, tunnollinen ja pienestä asti ollut omatoiminen. Tarvitset rakkautta, mutta myös annat sitä reilusti.

Ärsyttävintä sinussa on piirteesi kääntää toisen sanomat asiat päälaelleen, itsellesi sopivampaan, vaikka asia olisikin aivan eri tavalla ollut alun alkaen. Ja entä kun tulet kotiin! Takki voi jäädä lattialle, astiat pöytään, ”-joo kohta” lause on liian tuttu.

Mutta se hetki kun sait pienen Eemin ensi kertaa syliisi, se hetki oli niin kaunis…tiesin että sinusta tulee upea äiti. Ja sitä todella olet. Olet kannustava, iloinen, rakastava, räiskyvä, täysillä elämää elävä äiti/nainen/tytär ja olen susta valtavan ylpeä!

-äiti-

Eniten Iidassa arvostan luotettavuutta, positiivisuutta ja välittämistä, jota hän osoittaa monin tavoin. Ihailen Iidan rohkeutta olla avoimesti oma itsensä ja kirjoittaa elämästään somessa, vaikka se väistämättä tarkoittaa toisinaan rajuakin arvostelun kohteeksi joutumista.

Iida sanoo suoraan ikävätkin asiat, kuitenkin ystävällisellä hienovaraisuudella. Oikeastaan hänen kasvojensa ilme paljastaa jo sen, jos jokin juttu ei ole hänen mielestään hyvä idea. Lisäksi olen saanut Iidalta ihan parhaat neuvot, kun kyse on ollut miesjutuista.

Iida on sellainen äiti, jollainen toivoisin myös itse olevani, jos minulla olisi lapsi – Rakastava, turvallinen ja läsnäoleva. Hän antaa lapsen kerätä kokemuksia kaikilla aisteillaan. Kokeilla ja yrittää, vaikka tulisi ylimääräistä sotkua tai menisi hieman mukkelis makkelis, kun lapsi opettelee uusia liikkumisen taitoja.

-ystäväni Jasmin-

Millainen Iida on?

Iida on kovaääninen ja kova puhumaan. Hän on suorapuheinen, niin hyvässä kuin pahassa. Häneltä tulee aidoimmat ja lämpimimmät kehut, mutta häneltä saa myös ensimmäisenä kuulla jos vaatteet eivät sovi yhteen. Tässä hän on kyllä iän myötä oppinut hienovaraisemmaksi.

Iida on vähän hupsu. Hän osaa nauraa itselleen. Ihmettelen usein, kuinka häntä ei ikinä nolota, vaan hän naureskellen kertoo omista kömmähdyksistään kaikille, jotka vain haluavat kuulla. Iida on luontainen tarinankertoja. Hänen elämässään riittääkin draamaa, josta tarinoida. En voi kuvitella Iidaa elämässä tylsää elämää. Hänellä on aina kiire ja aina jotain tapahtumassa. Jos ei ole, kohta on.

Iida on mielettömän rohkea. Hän ei tee mitään asiaa hutasten, vaan heittäytyy juttuihin aina täysillä. Iida uskaltaa unelmoida. Eikä vain unelmoida, vaan uskaltaa myös toteuttaa niitä.

-pitkäaikaisin ystäväni Henriikka-

Ensimmäinen ajatus susta, kun tulin sun luo ekaa kertaa oli, että vau, toi ihminen on ihanan lämmin ja rehellinen. Olit leiponu ja tarjoilit mulle ruokaa heti, kerroit sun parisuhdevaikeuksista ja ihmissuhdeseikkailuista rehellisesti, vaikkei oltu tunnettu tuntia kauempaa. Ujommalla ois varmasti korvat punottanut, sulle ne oli arkipäivää eikä tabuja. Mulla oli sellanen olo, että uskallan avautua myös ja sä et juokse pakoon. Vuosien mittaan oon oppinu, että oot rehellinen, niin hyvässä kun pahassa :D. Kehut vuolaasti ja levität ympärilles hyvää oloa, samalla saatat myös raa’an rehellisesti todeta ”Sun pitäis siivota sun asunto, miten voit elää täällä”. Eikä se tarkota, että sä et tulis kylään, ilmaset ittes rehellisesti aina. Oot myös melkonen tuittupää, jonka kanssa saa välillä kinaa mitä ihmeellisimmistä aiheista, mutta oot myös valmis sopimaan rauhotuttuas hetken.

Oot se tyyppi, jolle uskallan laittaa viestiä pitkänkin tauon jälkeen ja tiiän ettet mieti, että mikähän ongelma sillä nyt on, vaan otat avosylin vastaan. Hassuttelet arjessa ja muistat pikkujutuilla ympärillä olevia. Muistan useemman kerran sun luota kotiin palatessani miettineeni, että jäipä lämmin, innostunut ja onnellinen olo meijän tapaamisesta.

-ystäväni Tiia-

KUVAT // Salla Seppälä

kommentoi postausta