Viikonloppuna tulin katsoneeksi Bridget Jones’s Diary (2001) elokuvan kahdesti. Bridget Jones on jaksanut naurattaa minua aina teini-iästä asti. Aina, kun kaikki tuntui menevän huonosti, Bridget pelasti, sillä hänellä meni aina vielä huonommin. Ja piriistäähän se tieto siitä, että aina tilanne voisi olla vielä huonompi. Perjantaina kaikki oli niin hyvin, että katsoin Bridgetiä kuin vanhan muisteluksi. Nauroin vedet silmissä. Sunnuntaina katsoin Bridgetiä aivan eri tunnelmissa, sillä kaikki vaikutti taas kääntyneen ympäri ja olin palannut lähtöpisteeseen. Seuranani oli purkki jäätelöä ja suklaakeksejä, siinä missä Bridgetillä on tupakka ja alkoholi. Sunnuntaina en nauranut, oikeastaan järkytti, sillä minulla on niin paljon yhteistä Bridgetin kanssa. Tajusin olevani Bridget, suurimpana erona se, että olen ihan oikeasti olemassa enkä näyttele.
Päätin sunnuntaini vakio esitykseeni Celine Dionin tahtiin. Minulla on oma dramaattinen versio laulusta ’All by myself”. Toivon, ettei kukaan koskaan pyydä esittämään sitä. Todellisuudessa se on ehdoton sinkkuuteni voimabiisi ja sen laulettua päätän aina aloittaa kaiken alusta. Niin kuin Bridget. Hänkin aloittaa aina kaiken alusta. Hän poistaa miehet elämästään, aloittaa laihduttamisen ja lopettaa pahat tavat, kuten tupakoinnin. Sinnikkäästi hän tekee tämän aina uudelleen. Itsekin viimeksi alku keväästä poistin jokaisin miehen numeron ja viestin jokaisesta puhelimeni sovelluksesta ja yhteistiedoista ja päätin aloittaa alusta.
Bridget yrittää kovasti laihtua, hänellä on omasta mielestään suuri takamus, jota koittaa slimmata muotoilevilla alushousuilla. Kyllä, niin on minullakin. Toisinaan poljen vimmattuna kuntopyörää ja toisinaan juoksen pururadalla. Lopulta päädyn laittamaan jalkaani korkeavyötäröiset ihonväriset muotoilevat alushousut. Onneksi muutaman kerran jälkeen tuli opittua, että mitkä tahansa muut alushousut takaavat onnellisen lopun illalle kuin nuo mummopöksyt. Muistan erään intiimin kerran ollessani 17-vuotias. Mielelläni unohtaisin asian, mutta tuo poika jaksaa muistutella siitä, ettei koskaan ollut nähnyt sellaisia alushousuja kenelläkään.
Muistan lapsena ihailleeni niitä luokan tyttöjä, joista lähes kaikki pojat tykkäsivät. Haaveilin, että vielä minustakin tykkäisi useampi samaan aikaan. Ajattelin sen olevan ihanaa, kun on paljon kysyntää. Kun sen aika sitten tuli, ihmettelin mistä nämä kaikki miehet oikein tulee ja mistä osaan valita parhaan. Silloin taustalla soi ’Raining men’. Elämä ei ollut ollenkaan jännittävää, vaan oikeastaan kauheaa. Et muistanut mitä olit kenenkin kanssa jutellut ja mitä sopinut. Kaikesta piti pitää kirjaa. Silloin tapahtui melko noloja mokia, todella noloa, saattoi mennä miehet sekaisin. Ja lopulta kävi kuin Bridgetille melkein, en saanut miehistä ketään. Opin, että liian monen tapailu samaan aikaan ei tuota toivottua lopputulosta, eikä nostata itsetuntoa toivotulla tavalla. Pikemminkin lisää henkistä tuskaa ja ajaa sekasorron partaalle.
Toistaiseksi en ole joutunut juoksemaan alushoususillani lumisateessa miehen perässä. Muuten on kyllä tullut juostua. Ja kaaduttuakin. Tosin ei pupu-puku päällä vaan My little Pony -asussa. Ja monta kertaa olen itkenyt suihkun alla. Bridgetillä kun on kuitenkin kylpyamme, jossa itkeä. Ihastun aina vääriin miehiin, komeisiin, meneviin, rohkeisiin ja flittaileviin kuten Daniel Cleaver. Vaikka se, mitä haluan, on mies, joka tykkää minusta juuri sellaisena kuin olen. Hyväntaitoisena ihmisenä löydän itseni noloista tilanteista. Milloin hukkaan minkäkin asian, lukitsen itseni oven ulkopuolelle, lähden vessasta vessapaperi housuista roikkuen tai kuljen housut auki kaupungilla. Että hömppä, jolle sattuu ja tapahtuu, on hyvä kuvaus. Joskus tosin toivoisin miettiväni ennen kuin sanon ajatukset ääneen, mutta melko usein se unohtuu. Aika pian opin, että miehen kysyessä mitä mieltä olin seksistä, ei kannata kertoa totuutta ellei ole jotain positiivista sanottavaa.
Kuten Bridgetille, minullekin omat vanhemmat on tärkeitä ja heidän kanssaan tulee vietettyä aikaa ja heidän luokseen on hyvä mennä ilojen ja surujen kanssa vaikka pingviini housuissa. Tosin minun äitini on huomattavasti normaalimpi kuin Bridgetin.
Sorrun myös unelmointiin ja villeihin kuvitelmiin, kuten Bridget. Saatan kuvitella seurustelevani harrastettuani seksiä kerran. Kuvittelen itselleni suhteen, jota ei ole ja tietysti silloin pettymys on myös kova, kun toisesta ei kuulu tai kuuluu silloin kun hänelle sopii. Lisäksi katson puhelinta aamuisin siinä toivossa, että jotain mielenkiintoista olisi yön aikaan tapahtunut. Mitään viestejä ei ole. Ihan hyvin voi mennä päivä ilman yhtäkään viestiä.
Meitä yhdistää myös päiväkirjan kirjoittaminen. Meille on tärkeää pitää kirjaa asioista ja kirjoittaa mietteitämme. Molemmat saatamme jättää päiväkirjan paikkoihin, johon ei kannattaisi. Viimeisin päiväkirjamerkintäni kertoo jauhelihakastikemiehestä ja paahtoleipämiehestä. Ystävien takia nimeän miehet aina ensi kohtaamisen mukaan. Näin he tietävät kenestä puhutaan ja osaavat yhdistää miehen oikeaan tapahtumaan. Luonnollisesti jauhelihakastikemies teki minulle jauhelihakastiketta ja paahtoleipämiehen kanssa kaikki alkoi paahtoleivistä. Jos puhuisin ystäville Mikosta ja Timosta, he eivät ymmärtäisi kenestä puhutaan ja joutuisin selittämään kaiken alusta. Nimiä kun harvoin muistaa ja osaa yhdistää tapahtumaan, lisäksi olen voinut tavata monta Mikkoa, jolloin heidän on vaikea tietää kenestä Mikosta kulloinkin kerron. Ainut huonopuoli tässä on se, että meinaan itsekin unohtaa miesten nimet ja alan kutsua heitä heidän lempinimillään. Puhelimeeni on tallennettu melko monta erikoista nimeä numeroineen, popcornimiehiä löytyy kaksi, Espoo ja Vantaa. Onneksi Bridget oli sinkkuna 2000-luvun alussa! Someaikakaudella kaikki on toisin.
Jos minua on vertaaminen Bridgetiin, tulen minäkin päätymään vielä naimisiin todellisen herra Darcyn kanssa, joka pitää minusta juuri sellaisena kuin olen. Eli ’The Best is yet to come’! Tosin Bridget pääsi naimisiin vuonna 2016, eli hän oli sinkkuna 15 vuotta. No nähtäväksi jää..
-Iida
Pyysin perhettäni lähettämään kaikki mahdolliset nolot otokset minusta, joita heidän puhelimien kätköistä löytyy. Ja tässäpä on kaikki mitä sain.
