Home » Mitä ajattelen rinnoistani nykyään?

Mitä ajattelen rinnoistani nykyään?

by Iida Åfeldt

  

Minulla on tubulaariset rinnat, joihin on tehty kolme rasvansiirtoa ja yhden rasvansiirron yhteydessä pienennetty nännipihoja vuosina 2016-2017.

Olin ensimmäisen rasvansiirron aikaan 23-vuotias. Lähes puolet siihen astisesta elämästä olin kummastellut rintojani. Teini-ikäisenä ihailin ystävien rintoja ja mietin miksi omani ei kasva. Lopulta rinnat kasvoivat, toinen hieman ja toinen ei juuri ollenkaan. Koko nuoren aikuisuuden stressasin rintojani. Mietin mikä niitä vaivaa, miksi ne ovat sellaiset kuin ovat.Rinnat ahdisti ja halusin piilottaa ne. Minua hävetti olla uimahallin pukuhuoneessa, saunailloissa, kuntosalin suihkussa tai uimarannalla. Ahdistus kasvoi ja aloin inhota rintojani.

Haaveilin rintojen korjaus- ja suurennusleikkauksesta. Googlettelin ja luin päivittäin tietoa rintaleikkauksista ja kerran vastaani tuli tubulaariset rinnat. Katsoin niitä haltioituneena. Rinnat olivat kuten omani. Luin lisää tubulaarisista rinnoista ja tein itselleni pään sisällä diagnoosia. Minulla on tubulaariset rinnat. Tunsin helpostusta siitä, että rintojeni ulkomuodolle oli jokin selitys.

Tämä käynnisti hoitoprosessin, jonka lopputuloksena rintojeni muotoa, epäsymmentriaa ja nännipihoja korjattiin julkisen terveydenhuollon piirissä. Julkiseen terveydenhuoltton kuuluu korjaava plastiikkakirurgia. Viimeisen leikkauksen jälkeen olin juuri täyttämässä 25-vuotta. Rintani oli muuttuneet 1,5 vuoden aikana todella paljon ja niistä oli saatu kauniit sekä symmetriset. Tie muutokseen oli ollut pitkä.

Kolmannen ja viimeisen rasvansiirron jälkeen meni neljä kuukautta, että sain huomata olevani raskaana. Raskaus eteni ja myös rinnat alkoivat kokea muutoksia. Muutokset harmittivat. Koin, että olin juuri saanut mieleiset rinnat ja sitten raskaus tuli pilaamaan ne. Rasvansiirroissa on se huono puoli, ettei tulos ole niin pysyvä, vaan rinnat elävät kehon muutosten mukana suuntaan ja toiseen. Rinnat kasvoivat, turposivat, nännipihat laajenivat ja myöhemmin rinnat pehmenivät sekä ottivat suunnan alaspäin.

Meni jonkin verran aikaa, että hyväksyin rintani ja kaikki ne muutokset, joita ne olivat kohdanneet. Olin inhonnut rintojani niin kauan, että melkein olisi ollut helpompaa vain jatkaa sillä tiellä. Olin niin kauan katsonut niitä oudoksuen, hävennyt niitä ja pyrkinyt piilottamaan ne, ettei ollut helppoa alkaa pitämään niistä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, ettei rinnat enää ällöttäneet. Ne olikin ihan kivat. Oikeastaan ne alkoivat tuntua tosi kivoilta. Aloin nauttia rintojen kosketuksesta, josta en ollut koskaan voinut nauttia, sillä en halunnut koskea niitä tai antaa muiden koskevan, aloin käydä rohkein mielin uimahallissa, aloin käyttää v-aukkoisia yläosia, joita en ollut aiemmin kyennyt käyttää ja ostin ekaa kertaa elämässäni rintaliivejä liiviliikkeestä ammattilaisen avustamana. Aloin tuntea, että rinnat on ihanat. Oikeasti monen monen vuoden inhoamisen jälkeen! Aloin katsoa rintojani peilistä, jota en ollut aiemmin tehnyt ilman ahdistusta. Erityisesti rintaliivien ostaminen viime vuonna ensimmäistä kertaa oli iso käännekohta. Se oli kokemuksena voimauttava. Tuntui ihanalta saada liivit, jotka oli oikean kokoiset, istuvat ja jotka sai minun rinnat näyttämään todella hyviltä. Pian pitäisi hakea täydennystä!

Vaikka pidänkin rinnoistani, on yksi asia, jonka haluaisin muuttaa. Ainakin. Nännipihani pienennettiin ja niinpä koko nännipihan ympäri menee arpi. Arpi on valkoinen rinkula, joka erottuu voimakkaasti. Haluan tatuoida arvet ihon sävyyn. Tiedän, että Suomessa on useampikin tatuoitsija, jotka ovat erikoistuneet rintojen arpiin. Tämän tulevan varmasti tekemään, sillä arvet vaikuttavat häiritsevästi. Olen myös miettinyt vielä yhtä rasvansiirtoa ja rintojen kohotusta yksityisellä. En tiedä toteutuuko tämä tai olisiko sillä merkittäviä vaikutuksia rintoihin. Mutta ajoittain ajatus käy mielessäni. Toimenpide olisi kaikkein kannattavinta varmasti tehdä, kun lapset on kohdaltani tehty.

-Iida

KUVAT: Jannamari 

 

10 kommenttia

Eerika88 19.1.2022 - 11:21

MINUN TISSINI

Tulinpa kertoo omista rinnoista. Koska aihe on hiukan ajankohtainen.

Minulla on aina ollut isot rinnat. Ne kasvoi jo ala-asteella. Pojat koski niihin ja minua nimiteltiin, en kärsinyt siitä. Mutta kärsin siitä, ettei kukaan huolehtinut minulle oikeanlaisia urheiluliivejä ja liikuntatunnit olivat joskus kiusallisia. Minun identiteettini on isorintainen nainen. Onhan näiden kanssa monesti säätöä, mutta ne on osa minua. Ja olen kiitollinen, että vaikuttaa siltä, ettei tyttöni ole perinyt minun muotoja. Lyhyt runko ja isot rinnat, ei ole helpoin vartalo löytää vaatteita.

Sain kaksi ensimmäistä lastani 20v ikäisenä ja palauduin hyvin, enkä imettänyt kuin 2kk/lapsi. Nyt kolmannen 30-vuotiaana ja imetin 7kk. Paino nousi enkä ole oikein palautunut, hyvä kuntoinen ole kyllä, mutta kilot on (hitto vieköön) jäänyt. Vaikka olisi välillä saanut painoa tiputettua niin tuntuu, että nämä rinnat on muuttunut lopullisesti huonoon suuntaa. Ja maan vetovoima vetää niitä puoleen kokoajan enemmän ja enemmän.

Haluaisin uskoa ja toivoa että jos vain laihdutan niin nämä tästä rauhoittuu (enkä tiedä pienenkö tästä koskaan – olen aika ihana näinkin). Mutta fyysisiä vaivoja on alkanut tulla, voi olla hermosärky tyypistä päänsärkyä. Olkapäille on painunut kunnon painaumat. Vaatteiden osto hankalaa, koska en muuten ole kovin iso, niin joudun ostaa vaatteita jossa hiat/olkapäät liian isot, jotta rinnat mahtuu.

Olen alkanut jotenkin nyt vasta näkemään että rintani ovatkin todella isot. Olen kuullut juttuja, että kun olen ollut nuori niin minut on tunnettu uudella asuinpaikalla isorintaisena. Joku vanha koulukaveri muisti minun rinnat parhaiten ?

Leikkaus pelottaa. Pikkusiskoni on käynyt sen ja mennyt hyvin. Eniten minua pelottaa se, kun kuten aikaisemmin sanoin, niin identiteettiini on aina kuulunut isot rinnat – en mä näitä ole hävennyt. Samoin myös jännittää se miten leikkaus vaikuttaa seksiasioihin? Tuntuu vielä oudolta ajatukselta, että minulla olisi jotku muut rinnat – mutta olisiko se terveydelle parempi ?

Vastaa
iidaafel 19.1.2022 - 23:04

Kiitos kun jaoit kokemuksesi!
Tosi vaikea tietenkään sanoa mitä pitäisi tehdä. Varmasti lääkärin kanssa juttelu voisi auttaa ja saisi vähän ajatusta asiaan.

Itselläni rintoja ei sinällään ”leikattu”, vaan niihin tehtiin millin viilto pariin kohtaan, joista rasvaa ruiskutettiin sisään. Rasva oli otettu reisistä. Toki tilanne oli muutenkin ihan erilainen kuin sinulla.

Kovasti tsemppiä❤️

Vastaa
Mie kans... 19.1.2022 - 17:50

Kauneus on katsojan silmissä ja sinulla on kauniit aikuisen naisen rinnat. Kaunis olet myös kuvissakin . 😊

Vastaa
iidaafel 19.1.2022 - 22:58

Kiitos❤️

Vastaa
Nimetön 19.1.2022 - 19:36

Kiitos, kun kerroit kokemuksiasi! En ole ennen kuullut tuosta rintojen tatuoinnista. Osaatko vinkata, ketkä tatuoijat tuollaista tekevät?

Vastaa
iidaafel 19.1.2022 - 23:00

Itse olen aikeissa mennä sellaiselle kuin Riikka Liinamaa, hän tekee ihon sävyisiä tatuointeja ja korjailee juuri arpia!

Vastaa
Vierailija 19.1.2022 - 21:36

Aivan todella upeita ja onnistuneita kuvia! Näytät säteilevältä! ☺️

Vastaa
iidaafel 19.1.2022 - 22:58

Voi kiitos❤️

Vastaa
Tubuko? 21.1.2022 - 14:56

Kiitos kun jaat näitä rintatarinoita❤️ Omani ovatkin ehkä tubulaariset (monen tunnin googlailun jälkeen).

Olen aina hävennyt rintojani, sekä isoja nännipihoja. Muistan teininä haaveilevani kavereiden täydellisistä terhakoista rinnoista. Omani olivat pelkät törröttävät nännit, aivan kamalat.

Piilottelen itseäni yleisissä tilanteissa, esim uimahalleissa ja toivon oikeen että minulle tulsi kylmä, jotta nännini kipristyisivät ja rintani näyttäisi edes suht normaaleilta.. Nyt 34-vuotiaana kahden lapsen jälkeen katson itseäni peilistä lähestulkoon aina itkien. Painovoima, sekä ikäkin tekee näistä vielä triplasti kamalemmat.

Rakastan sitä kun mieheni hyväilee rintojani, mutta joka kerta se tehdään pimeässä huoneessa, jottei hän näkisi niitä, mielellään minulla paita päällä.

Luulin että olen voittanut itselleni ”rumarintaisuuden” lotossa ja rintani pitäisi vain hyväksyä, mutta onneksi tälle on mahdollisesti diagnoosikin. Aika varattuna gynelle, jospa saisin näille myös lähetteen kirurgille.

Vastaa
iidaafel 21.1.2022 - 21:59

Voi ei, niin samaistuttavaa! Tunnistan noi ajatukset ihan täysin. Tsemppiä kovasti. Minäkin menin gynelle ja sieltä sain sitten lähetteen kirurgin arvioon!

Vastaa

kommentoi postausta