Kirjoitin tämän tekstin jo kerran. Se oli jännittynyt, mutta positiivinen. Tänä aamuna kuitenkin sain soiton päivähoidosta. Kaikki alueen päiväkodit ovat täynnä, niin ne läheiset kuin vähän kauemmaisetkin. Päiväkodit, joissa on tilaa, ovat sijainniltaan kaukana. Siinä sitten nuoleskelin kyyneliä. Voi kun kaiken voisi perua. Voi kun tammikuu ei koskaan alkaisi. Enää töihin paluu ei tunnu jännittävältä haasteelta, jonka otan vastaan ja seison lopulta tilanteen voittajana. Nyt se tuntuu aivan mahdottomalta yhtälöltä selvitä hengissä.
Tavallaan tiesin kyllä, että Helsingin päivähoito tilanne on todella huono ja paikan saattaa saada aivan toiselta puolelta kaupunkia. En kuitenkaan halunnut ajatella asiaa, vaan koko ajan uskoin, että me olemme poikkeus ja pääsemme lähipäiväkotiin. Lopullinen paikka selviää loppuvuoden aikana. Ei auta kuin toivoa parasta mahdollista vaihtoehtoa. Hieman vähän jää aikaa tutustumiselle, kun tammikuussa pitäisi uuden arjen startata.
Töihin palaamisessa kaikkein suurinta huolta aiheuttaa matkat ja niiden vaikutus päivän pituuteen. Oma työmatkani julkisilla kestää 40 minuuttia. Tähän vielä Eemin vieminen ja hakeminen päälle, niin päivän pituudeksi tulee helposti 10-11 tuntia. Kotoa pitää todennäköisesti lähteä ennen seitsemää ja takaisin ollaan viiden korvilla. Saa nähdä kumpi meistä on enemmän väsynyt.
Tuntuu myös todella pahalta, että saan olla lapseni kanssa niin vähän aikaa vuorokaudesta. Palaan töihin tekemään neljää päivää viikossa. Siitä huolimatta ne neljä päivää saan olla lapseni kanssa kutakuinkin kaksi tuntia! Aivan kamalaa. Olen ollut hänen kanssaan 24/7 ja nyt yhtäkkiä pitääkin olla 40 tuntia erossa viikon aikana. Eemi on aika tarkalleen yöunilla 19.00-07.00 välisen ajan. Se tarkoittaa sitä, että joudun herättämään hänet aamulla, pukemaan päälle ja viemään sängyn lämmöstä kylmään ulkoilmaan. Kun tulemme kotiin viiden aikaan, saamme olla toistemme kanssa vain hetken ennen nukkumaan menoa.
Moni muukin asia hirvittää. Miten pääsen niin aikaisin aamulla liikkeelle? Töistä ei myöhästytä. Mitä, jos Eemi on jatkuvasti sairaana ja joudun itse olla pois töistä sen takia? Toki ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta mietin jo mitä työpaikalla siitä mahdetaan ajatella. Tunnen jo tuskaa, että jätän työkaverit pulaan, sillä sijaiset ovat aina epävarmoja. Miten jaksaa työpäivän, jos edellisenä yönä on heräilty useasti? Meillä saatetaan heräillä kerran tai kaksi ja joskus enemmän, joskus ei ollenkaan. Entä blogi, koska kirjoitan tai otan kuvia, kun olen valoisan ajan töissä? Tietysti mietin myös arjen askareita, kaupassa käyntiä, ruoan laittoa, pyykkejä, tiskejä, siivousta ja keittiön raivaamista. Ehkä ne on asioita, joita hoidetaan sitten vapaapäivinä. Entä ystävät, koska heitä sitten näkee? Arkena se tuskin on mahdollista ja viikonlopun ei halua aina olla ohjelmoitu.
Eikä ne huolet tähän lopu. Toki sitä miettii, että miten Eemi selviää. Olemme aika symbioosissa. Pystynkö keskittymään omana työhöni vai mietinkö häntä koko ajan? Menenkö työpaikkani vessaan pyyhkimään kyyneleitä kahvitauolla? Osaanko enää työtäni, olenko ajantasalla? Jäin äitiyslomalla 1,5 vuotta sitten lastentarhanopettajana ja nyt palaan varhaiskasvatuksen opettajana. Osaankohan uuden nimikkeeni, kun meinaan sen nytkin jatkuvasti unohtaa?
Onhan tässä nyt jotain positiivista. Oikeastaan se miksi ylipäätään menen töihin. Kaipaan arkeen jotain muuta, kaipaan aikatauluja ja rutiineita. Kaipaan sitä, että viikonloppu tuntuu juhlalta. Kaipaan töitä. En tosin tiedä kaipaanko töitä näin monena päivänä viikossa. Toinenkinkin hyvä puoli löytyy ja se toki on raha. Kun palaan töihin, rahaa kuluu vähemmän. Nyt rahaa on kulunut paljon kyläilyihin, kestityksiin, aamupaloihin ja lounaisiin. Kohta ne ovat mennyttä elämää. Tuskin ehdin pyöriä kaupoillakaan ja vältyn monelta turhalta ostokselta. Taloustilanteeni myös paranee. Nyt olemme eläneet aika niukasti ja rahasta on ollut myös stressiä. Tammikuusta alkaen saan palkkaa päivätyöstäni, jonka lisäksi saan epäsäännöllisiä tuloja sometyöstäni ja blogista. Toki kahden työn ylläpito vie veronsa, mutta raha motivoi. Ihanaa, jos saa rahaa säästöön ja voi paikata tätä kulunutta vuotta.
Ehkä tästä kaikesta selviää. Ehkä minä selviän, kun on pakko. Sen tämä vauva vuosi on ainakin opettanut. Tottakai uusi arki kuormittaa alkuun ja vie voimavaroja, kuten uudet tilanteet aina ennen kuin niihin sopeutuu. Kaikki uusi ja tuntematon jännittää. Ehkä olen vielä tilanteen voittaja ja voin tulevaisuudessa sanoa itselleni, että minä selvisin. Tai sitten ostan auton. Tai muutan muualle. Tai alan tehdä jotain ihan muuta. Onneksi se mahdollisuus on aina olemassa. Jos arki käy liian raskaaksi, saatan tarttua siihen.
Onko muita töihin palaajia?
-Iida 
KUVAT // Pinja Mitrovitch
67 kommenttia
Moikka!
Ajatuksesi oli paljon samaa kuin minulla, kun lapseni aloitti päiväkodissa. Rankkaa oli aluksi mutta onneks helpottaa. Nyt kannattaisi antaa Eemiä hoitoon useasti, että tottuu olemaan erossa.
Kiva kuulla, niinhän se usein on ja eiköhän mekin tästä selvitä! Meillä harmillisesti hoitomahdollisuuksia on vähän, kun mahdolliset hoitajat ovat töissäkäyviä. Välillä Eemillä on kotona tuttu aikuinen, jos käyn jossain ja se menee yleensä hyvin kun kyseessä on koti.
Esikoisesta palasin töihin kun hän täytti vuoden. Vein pääasiassa aamulla 7.10 hoitoon, ajoin 45min töihin, tein kokonaisen päivän ja olin noin 16.30 hakemassa häntä. Jos oli aamukerhon avaus, vein neidin jo kuuden aikoihin. Sulkuvuorosta ehdin hakemaan vasta viiden jälkeen. Ja siis olihan se aivan syvältä, kunnes pyysin saada lyhennetyn työajan. 8-14 työaika olo huomattavasti kivempi pienen lapsen kanssa.
Tää ei nyt ikävä kyllä ollu positiivarikommentti. ? Tsemppiä! ❤
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/22/mielenterveydesta-puhuminen/
Joo toi on hurjaa, mutta onhan se usein niin. Lähes pakosta lapsille tulee 10h päivä, työmatkat ja työaika. Hyvä, että sait töistä joustoa!
Esikoisen mielestäkö palasit? 😉 Hassu tämä rakenne, jota viljellään myös erilaisissa äiti-ryhmissä. Sanoisin, että ”Esikoisen kohdalla palasin töihin…”
Olisko mahdollista saada Eemi hoitoon johonkin perhepäivä hoitajalle tai sitten lähelle sun työpaikkaa. Jos sun työpaikka on Espoon puolella (?) nii joustaisko ne? . Tosi kurjaa tollanen tilanne et hoitopaikat on sit tiukilla.Saisko sit kunnalta maksusitoumusta tms yksityiseen päivähoitoon? Mut varmasti kaikki järjestyy. Sitä vaan menee sen hetkisen tilanteen mukaan. Tsemppiä ihan hirmuisesti ♥️
Kiitos tosi paljon! Täytyy hieman nyt selvitellä itse tilannetta ja etsiä vaihtoehtoja. Perhepäivähoitajia on niin harmillisen vähän. Mutta yksityistä aloin nyt miettiä!
Ainakin joillain kunnilla on mahdollisuus ostaa hoitopaikka naapurikunnasta. Jos työsi on esim. Espoossa, kannattaa tätä kysyä. En tiedä, miten suostuvaisia kunnat tähän ovat. Tiedän ystäväni saaneen perhepäivähoitohopaikan kahdelle lapselle naapurikunnasta, kun omalla alueella ei ollut paikkoja.
Tsemppiä!
Hei
Täällä odotellaan myös tietoa päiväkotipaikoista. Luulen, että olemme suhteellisen samalla alueella ja tämä tieto sai tuskanhien karpalot nousemaan esiin. Oma työmatkani muuton jäljiltä on ilman päiväkotia jo tunnin verran. Töihin voin palata luultavimmin 80% jotta ehdin ajoissa viemään/hakemaan lasta. Jos emme lähipäiväkodista saa paikkaa en oikein tiedä miten töihin paluu onnistuu ylipäätään! Kovasti oikotietä on tullut selattua jos löytäisin kivan uuden työpaikan lähempää kotia jolloin pystyisin joustamaan enemmän. Onhan tämä päiväkoti asia aikamoista hommaa ja kaikki tuntuvat valittavan samasta asiasta –> paikkoja ei ole! Itse sentään voin vielä työpaikalle ilmoittaa 1kk varoajalla miten paluun käy. Muuten minusta monesti äidit laitetaan ikävään tilanteeseen jos työpaikkaan pitää ilmoittaa paluusta 2kk ennen mutta paikasta kuuluu 1kk ennen! Älytöntä!
Voi ei! Onpa teilläkin tilanne. Sehän just on ikävintä, kun itsenikin piti 2kk aiemmin sanoa palaanko. Nyt tekisi mieli perua.
Olet tilanteessa jossa mitataan oma jaksamisesi ja ystävä/läheisverkostot. Se on vaan niin tuntuvaa kun joku läheinen vie tai tuo Eemin päiväkodista vaikka kerran viikossa, arjen täydennys kauppareissukin varmasti helpotus kun ei kahden väsyneen ja nälkäisen tarvitse yrittää päivän päätteeksi kauppaan.
Se on yksilöllistä kuinka luontevaksi kokee avun vastaanottamisen , mutta itsekkin olen oppinut arvostaan niitä pieniä hetkiä missä pienikin apu tuntuu suurelta. Pärjäisit varmasti ilman tukijoukkoja , mutta on se vähemmän tressaantunut äiti Eemille se tärkein. Kun äidillä hyvin, on Eemilläkin hyvin.
Näin kokemuksen syvällä rintaänellä lausuttuna…
?
Olet ihan oikeassa. Ja täytyy vaan toivoa, että työssäkäyvät läheiset jaksavat auttaa. Täytyy myös rohkeasti pyytää. Kerran viikkoonkin on paljon.
Eräällä Helsingin eteläisellä saarella sattui käymään jumalallinen ihme ja tänne aukeaa 2 uutta päiväkotia vuoden vaihteessa. Tarkoitus oli, että mieheni olisi jäänyt vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin, mutta ei haluttu riskeerata ”lähes varman” päivähoitohoitopaikan saamista ja haettiin paikkaa tammikuusta. Saatiin paikka 400m kotoa. Silti kauhistuttaa paluu! No onneksi meillä tosi hyvä tilanne joustavine työaikoineen ja kahden hakijan, silti muutos on iso. Ethän muuten unohda hakea joustavaa hoitorahaa, kun teet 80% työaikaa ?
Niin ja piti vielä täydentää, että tsemppiä hurjasti! Uskon, että tilanne tuntuu melko kestämättömältä ja kauhistuttaa, miten asiat järjestyy! Asioilla on tapana järjestyä! ❤️ (Joustavalla hoitorahalla muuten maksaa erotuksen yksityisen ja julkisen ph:n välillä)
Kiitos todella paljon tsempeista! Joo haen joustavaa hoitorahaa!
Tämä jumalallisen ihmeen saari (ilmeisesti puhut Laajasalossa?) on tällä hetkellä se ainoa kolkka koko Helsingissä, josta varhaiskasvatuspaikkoja lapsille tarjotaan. Siis ihan ympäri kaupunkia asuville perheille voidaan osoittaa päiväkotipaikka täältä, vaikka matkaa kotiovelta tulisi 30 km. Helsingillä on takuu, että 4 kk päiväkotipaikan hakemisen jälkeen sellainen on jostain osoitettava, ja sen vuoksi sinne on uusia päiväkoteja rakennettu, että jostain sen paikan voi lapselle antaa ja näin takuu täyttyy. Käytännössä moni joutuu kieltäytymään, koska kuvio ei vain ole mahdollinen.
Ei se ole mikään Helsingin takuu, vaan varhaiskasvatuslaki.
Ei toinen etelä, Lauttasaari! Ja täällä taitaa vaje olla niin suuri (pari pk:t suljetaan lisäksi), ettei näillä uusilla paikoilla koko Helsingin lapsia täytetä. Ensin siirtohakemukset ja sitten lähialueen uudet tulokkaat, ja täynnä on, koska infra tulee pahasti jäljessä rakentamista.
Mutta yleisesti ottaen nämä pitkän matkan takaiset päivähoitokuviot on pk-seudulla mahdottomia. Sit ihmetellään miksei ihmiset tee lapsia tai jos tekee niin vain yhden?!
Meillä on samanikäinen lapsi kuin Eemi, ja päiväkoti alkoi 3 viikkoa sitten, hoitoaika on n. 40h/vko. Olin alkuun jännittynyt, koska koko päivähoitomaailma tuntui ihan vieraalta. Kaikki on mennyt pienen totutteluvaiheen jälkeen upeasti! Henkilökunta on aivan ihanaa ja tekee työtään täydellä sydämellä, ja heistä on selvästi tullut lapsellemme läheisiä. Tänäänkin hakiessa lapsi istui hoitajan sylissä keinutuolissa ja he kahdestaan lukivat kirjaa, ilman kiirettä mihinkään. Teette upeeta työtä, vaka-opet <3 Tekin selviätte hienosti ja löydätte ne keinot, jolla uuden arjen saa pyörimään. Aamupala vasta päiväkodissa on ollut meidän aikaisissa aamuissa ihan pelastus! Säästyy tosi paljon aikaa, kun aamulla täytyy vain pottailla, pestä hampaat ja pukea.
Ootko miettinyt tai puhunut esimiehesi kanssa siitä, että sun tekemä 80% jakautuisi viidelle päivälle mutta päivät olisi lyhyempiä?
Mieluiten pidän yhden ylimääräisen vapaapäivän, eli päätös on oma toive 🙂
Voi Iida ❤️
Kuin omia ajatuksia olisi lukenut! Nyt en ole vielä töitä aloittamassa, mutta olenhan sen jo kahdesti tehnyt. Ja viimeksi olin yksinhuoltajana. Muistan sen suoranaisen kauhun, kun mietin noita kaikkia asioita ja paikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta kaikki sujui hyvin. Toki päivät olivat pitkiä ja raskaita, mutta kaikkeen tottuu.
Varmasti kaikki menee vielä teilläkin hyvin ❤️
Kiitos Sasa todella paljon <3 Tiedän, että tiedät!
Harkitse myös muuttoa toiseen kuntaan, jos yksityistä tai perhepäivähoitoa ei ole.sä kuitenkin saat töitä melki mistä vain tulevaisuudessa.. Itse muutimme aikoinaan päiväkodin viereen Espoossa ja se on ihan parasta. Matkaa 50m.
Valitettavasti Espoossakaan ei ole päiväkotipaikkoja yhtään sen paremmin kuin Helsingissäkään. Uusia päiväkoteja toki rakennetaan, mutta monissa vanhoissa on sisäilmaongelmia. Ja avoimia työpaikkoja varhaiskasvatuksessa taitaa olla koko ajan kymmeniä ellei lähemmäs sataa…. siihen päälle päälle vielä toimimaton julkinen liikenne niin aika kaaosta on täälläkin.
Muuto ei tosiaan ole tae siitä, että pääsisi siltikään lähipäiväkotiin. Varmasti ensi vuoden aikana tulen muuttamaan, mutta kokonaan pois pk seudulta. Sitä ennen pitäisi vielä jotenkin arki järjestää toimivaksi täällä.
Palaan töihin helmikuussa kun vauvani on 1v…en yhtään haluaisi! Pakko on koska asuntolainaa täytyy maksaa (miehen mielestä) . Päiväkotipaikkaa ei vielä ole, ja toivon että ei löydy tarpeeksi lähellä kotia niin voin käyttää sen syynä jatkaa hoitovapaata. Ja ajattelin itsekin tehdä nelipäivästä viikkoa.
Kuulostaa kauhealta, ettette miehesi kanssa pääse sopuun asiassa!
Voi ei, ymmärrän harmin! Nelipäiväinen viikko onneksi on todella kiva!
Omalla asuinalueella oli katasatrofaalinen päiväkotitilanne. Työskentelin freenä, otin alkuun puolipäiväpaikan, jolloin lapsi jakoi kokopäiväpaikan toisen lapsen kanssa (lapsi oli päälle 2 v). Se toimi surkeasti. hyvä kun päiväkodissa muistivat lapsen nimen. Minun nimeäni eivät todellakaan muistaneet. Tuntui että nämä 50/50 lapset olivat paarialuokkaa… Rahan kanssa oli tiukkaa, mutta pikkuhiljaa saatiin hivutettua paikkaan lisää tunteja. Koska lapsellani oli jo toinen jalka ovenraossa, kokopäiväpaikka mahdollistui pikkuhiljaa. Mutta ihan syvältä koko kuvio, miten voi olla että Helsingissä on paikkoja niin alakanttiin. Lopulta puoliaikalapsi sai kokoaikapaikan ja sain tehdä kunnolla töitä=niin että tienasin jotain! Pikku hiljaa päiväkotiura asettui uomiinsa. Pikkuveli päästi isoveljen kannoilla helpommin päiväkotiin. Meille perhepäivähoitaja ei ollut vaihtoehto, koska en halunnut lasta yhden hoitajan armoille. Olin nähnyt puistossa, että henkilökemiat eivät välttämättä kohtaan. Päikyssä on kuitenkin useampi hoitaja.
Uusia hoitopaikkoja ei voida noin vain perustaa, sillä fyysisen tilan lisäksi pulaa on pätevästä henkilökunnasta. Sitä valmistuu alalle liian vähän JA pätevää henkilökuntaa ”vuotaa” vallan muihin töihin mm. kehnon palkkauksen vuoksi. Parempi palkka toisi lisää ammattilaisia päiväkoteihin!
On kyllä aivan kamalaa miten tiukilla paikat ovat! Ja miten huono tilanne muutenkin, henkilökunta uupuu vaikeissa tilanteissa ja jatkuvassa joustamisessa.
Olen palannut töihin osa-aikaisesti, jo lapseni ollessa 9 kuukauden ikäinen, mutta nyt tammikuussa meilläkin alkaa päiväkotiarki. Tähän mennessä poika on ollut vuorotellen toisen vanhemman kanssa kotona. Meillä on paikkakunnallamme sama tilanne, mutta pääsemme onneksi 15km päässä olevaan päiväkotiin, joten emme joudu ajamaan ylimääräistä kuin 20min päivässä. Ärsyttää kyllä, kun meillä on lähimmät päiväkodit ihan lähellä, mutta ei auta, tilanne voisi olla paljon huonompikin.
Nostan hattua, että yh:na jaksat tuon kaiken, meillä on kaksi vanhempaa ja silti uusi arki jännittää, mutta varmasti me (ja lapset) tulevat pärjäämään ?
Voimia teillekin! Meillä päiväkodit, ne kaukanakin olevat, ovat kilometrillisesti lähellä, mutta usein pitää mennä kahdellakin eri bussilla yms. Julkisilla kestää kaikki Helsingin ruuhkissa. Kyllä 15 km kuulostaa paljolta. On kyllä harmi, että teilläkin on pitkä matka. Voimia tulevaan <3
Tunnen tuskasi?
Täällä myös tammikuussa päiväkodin aloitus. Lapsi silloin 1v 4kk. Itse aloitan työt 1.1. ja päiväkodit aukeavat vasta 7.1. (siitä aiheutuu jo säätöä siihen aloitukseen aivan liikaa).
Paikkaa emme tosin ole vielä saaneet ja joulukuun puolelle menee kuulemma sen tiedon saanti. Jää todella vähän aikaa tutustumiseen. Ja hirvittää kyllä mihin kauas sitä joutuu. Paikkoja ei tässä meidän alueella kuulemma ole ja ne jotka hakeneet siirtoa syksyllä saavat ensisijaisesti nekin vähät paikat mitä on.
Asun yksin lapseni kanssa. Joka toinen viikonloppu lapsi on isällään, mutta se ei luonnollisestikaan vaikuta päiväkotiasiaan mitenkään. Yksin hoidan kaikki viennit ja haut. Käyn töissä toisella paikkakunnalla, joten pitkiä päiviä on tiedossa myös täällä.
Olen ollut 1,5vuotta ollut lähes 24/7 lapseni kanssa kaksin, joten kyllä tuntuu sydäntä raastavalta että sitten näemme vain sen 2-3tuntia iltaisin. Ja se, että lapsi on isällään joka toinen viikoloppu on toiminut tähän mennessä hienosti, mutta kyllä täytyy sanoa että nyt kun aika lapseni kanssa vähenee näin radikaalisti, koen vääryydeksi sen että joudin olemaan hänestä erossa vielä kokonaisia viikonloppujakin? ?
Voi ei, kuulostaa niin ikävältä. Ihan kamalaa. Toivotaan meille parasta paikkojen saantiin ja voimia tulevaan <3
Juuri peruin töihin paluuni ja jatkan hoitovapaata elokuulle, kun kuopus ei saanut hoitopaikkaa sellaiselta sijainnilta että mein arki olisi mahdollista. Työaika loppuu naapurikylässä 16.15, työmatkaa vanhemman päiväkodille on vartti ja kunnalliset päiväkodit sulkee ovensa klo 17. Siihen yhtälöön on vaikea lisätä toista päiväkotia, ei yksinkertaisesti ehdi hakea molempia lapsia jos päikyillä on vähääkään välimatkaa. Hoitovapaalta paluun voi tosiaan kerran perua kunhan sen tekee viimeistään kuukautta ennen. Enemmän pitäis puhua siitä, että päiväkotipaikkoja vapautuu eniten kesällä kun lapsia siirretaan ryhmien välillä..
Ymmärrän todella hyvin. Itse en voi töihin paluuta perua, mutta mietin miten moni peruu vaikean paikkatilanteen vuoksi. Ja sitten vanhempia toivottaisiin nopeasti takaisin töihin. EI ihan mene yhteen tämä yhtälö.
Huomioikohan kaupunki pk-tilanteessa autottomuutta ja yksinhuoltajaa. Toivottavasti!
Myös vanhempien työpaikkaa voisi kysyä jos matkan varrelta löytyisi paikka. Tää Helsingin tilanne on kyllä tosi kurja, tietää että tää ei tästä tuu paranemaan niin luulis että jotain tehdään . Hetki sitten poistettiin Helsinki-lisä yli 2-vuotiaasta jotta saadaan lapset varhaiskasvatuksen pariin ja äidit töihin. Hohhoijaa. Sehän on fiksua kun paikkoja ei ole :/
Samaa mietin kanssa että huomioidaanko näitä asioita yhtään :/ esimerkiksi autottomuutta/yksinhuoltajuutta. Tottakai lapsia on hirveästi jonossa, mutta omasta mielestä juurikin vaikka yksinhuoltajille pitäisi voida taata lähempää paikka.
Toivottavasti paikan selvittyä voisi esimerkiksi siirtyä lähemmäksi päiväkotia ja saada mahdollisesti töitä sen lähistöltä? Voiko teillä anoa esimerkiksi työpisteen siirtoa kun on vakituisessa toimessa? Työskentelen itse sote-alalla kaupungilla, meillä ei voi hakea suoraan siirtoja vakitoimesta toiseen toimeen, mutta ihmiset tekevät ”työkiertoja”, eli voi esimerkiksi tehdä jonkun toisen työntekijän virkavapaan.
Tuota, nyt on kyllä pakko ihmetellä, että miten ihmeessä olisi oikeudenmukaista, että huonoista valinnoista palkittaisiin ja siitä, että yrittää hoitaa asiansa hyvin, rangaistaisiin? Siis jos päiväkotipaikkaa hakee kaksi lasta, toinen yh:n, toinen kahden vanhemman, ja yh:n lapsi saa sen paikan vain koska vanhempi on yh, ja kahden vanhemman lapsi joutuu jonnekin hevontuuttiin, niin mikä siinä on oikeudenmukaista tai reilua? Esimerkiksi Iidan tilanteessa yksinhuoltajuus on kuitenkin 100 % seurausta Iidan omista surkeista valinnoista, ei olosuhteista, vaikka leskeytymisestä. Miksi siitä pitäisi siis palkita? Ei siis hajuakaan, miten noi paikat jaetaan, mutta huhhei, toivottavasti ei ainakaan tuollaisilla perusteilla. Rankkaa se arki on meillä kahdenkin vanhemman autollisissa perheissä. Ehkä jopa rankempaa, kun tehdään niin helvetisti vaativaa duunia ja pitkiä päiviä että saa ne autolyhennykset makseltua asuntolainan yms. lisäksi… Yksinhuoltajuus on loppupeleissä useimmiten oma valinta, eikä siihen perhemuotoon pitäisi kannustaa palkitsemalla, koska se on lapsillekin tutkitusti selvästi huonompi.
Niin, ei näitä aina voida huomioida, mutta yritetään toki. Tai esim sisarukset menevät edelle, muttei aina sisaruksiakaan saada samaan päiväkotiin. Saa nähdä miten käy.
Voisin toki hakea töitä lähempää, mutta tykkään niin paljon työpaikastani ja henkilökunnasta, että en toistaiseksi halua. Lisäksi aion palata vielä opiskelemaan, joten olen ajatellut nyt olla töissä hetken, en vain jaksa suoraan sanottuna mennä uuteen paikkana ja opetalla uutta.
Mietin olisiko tilanteessanne mahdollista hakea työpaikan siirtoa sulle lähemmäksi kotia ja Eemille yksityistä hoitopaikkaa lähempää kotia?
Tai voisiko itkutuska-soitto Eemin hoitopaikka-asiaa hoitavalle taholle auttaa mitään? Olen joskus kuullut tällaisen auttaneen.
Kummaa huolestua ihmisestä, jota ei tunne, mutta minusta kuulostaa että kohtuuton tilanne on muodostumassa noiden pitkien matka-aikojen takia. Onhan nyt oltava vaihtoehtoja!
Ei valitettavasti auta: jos tilaa ei ole, ei tilaa ole.
Ei päiväkotiryhmiin noin vain laiteta lapsia ylipaikoille. Usein jo ihan fyysinenkin tila loppuu kesken: sänkyjä, ruokapaikkoja ja naulakkolokeroita on vain tietty määrä.
Laki määrää henkilökuntamitoituksen, joten hyvää hyvyyttään kukaan ei voi mennä lupaamaan voivansa lakia rikkoa.
Harva vanhempi myöskään toivoo, että heidän lapsensa voisivat olla, edes siinä lähipäiväkodissa, niitä täyden ryhmän ylipaikkalaisia. Harva haluaa lasta ryhmään, joka on jo täynnä ja jossa aikuisia näin on nipin napin tarpeeksi tai sitten liian vähän.
Ihan varmasti jokainen lapsia hoitoon sijoittava taho haluaisi antaa jokaiselle lapselle sen toivotun paikan, mutta näin ie valitetavasti vain aina voi tehdä. On hyvä, että asia myös tuldaa esille, sillä tilanne on paikoin kohtuuttoman tiukka.
Katsotaan miten asiat järjestyy. En ainakana vielä halua vaihtaa työpaikkaa, pidän omastani niin paljon ja uusi tuo aina omat kuormituksensa.
Varhaiskasvatuksen opettajista on koko kaupungissa niin paha pula että saat varmasti töitä ihan kodin läheltä, jos työmatka käy liian raskaaksi. Voimia uuteen❤
Kiitos! <3
Minäkin palaan vakaopen työhön tammikuussa. Sain uuden työn, vakinaisen paikan, jonka takia työn aloitusaika aikaistui 8kk.. Pahalta tuntuu, koska iltatähtönen täyttää vasta tammikuun lopussa vuoden ja olin aikonut olla hänen kanssaan kotona elokuuhun. Sikäli tilanne on tosi erilainen, että tyttö saa jäädä kotiin isän kanssa, mutta kyllä sydän itkee verta silti ja tunnen älytöntä luopumisen tuskaa. Samalla olen miehen puolesta hirmu onnellinen, että hänkin saa tämän meidän viimeisen muksun kanssa, maistaa vähän koti-isyyttä. :)Tsemppiä sinulle uuteen elämänvaiheeseen. Kyllä se siitä asettuu uomiinsa.
Voi ei! Tsemppiä kovasti sinnekin <3
Minä olen jo töissä mutta lapset 1 ja 2 v. ovat olleet kotona isänsä kanssa, ja aloittamassa päivähoidon tammikuussa. Minulle tulee päivähoitoviennit ja todennäköisesti suuri osa hauistakin. Matka yhteen suuntaan julkisilla kestää vähintään tunnin. En ole vielä saanut tietää päivähoitopaikasta ja se mahdollinen sijainti jossain jumalan selän takana tosiaan pelottaa. Kaikki pukemiset ja aikataulut ja muutos ylipäätään ?
Ymmärrän niin hyvin! Kovasti tsemppiä. Mekin ollaan julkisten varassa ja niissä tosiaan kestää.
Itse ratkaisin vastaavan tilanteen aikanaan ottamalla meille hoitolapsen hoitoon. Se kohensi taloutta, toi päiviin uutta ryhtiä (ja sellaista kaivattua ammatillisuutta omankin lapsen kanssa) ja lapselle seuraa. Silti saatiin olla vielä kotona ja tehdä rauhassa juttuja: käydä puistossa, askarrella, leikkiä ja rakentaa legoja… Ihan paras ratkaisu meille ikinä!
Myös hoitolapsesta tuli erityisen rakas, kun ”ryhmä” oli pieni ja hoito niin yksilöllistä. Tiedän olleeni tärkeä apu myös hänen vanhemmilleen, jotka palasivat opiskelemaan ja välttyivät laittamasta omaa pientään vielä hoitoon.
Ihana kuulla! Itse en koe sitä haluavani, mutta jos se vain itselle sopii, niin pidentää ihanasti kotona olemisen mahdollisuuksia!
Koska varhaiskasvatuksen pätevistä opettajista on pääkaupunkiseudulla huutava pula, voit käyttää sitä fiksusti myös valttikorttinasi? Itse tarjosin kaupungin varhaiskasvatusjohtajalla aikanaan kaksi vaihtoehtoa: joko minä olen töissä ja saan lapseni hoidon järkevästi matkani varrelle tai sitten lapseni ei tule hoitoon, mutten minäkään enää töihin. Samassa kaupungissa kun olin töissä, missä asuttiin, niin hienosti toimi ja hoitokin järjestyi.
Oma esimiehesi (tai hänen esimiehensä) voi ehkä auttaa paremman ratkaisun löytymiseen?
Joo kyllä, tapaan viikon päästä esimiestäni ja aion kyllä ottaa asian puheeksi!
Mun vanhempainvapaa loppuu tammikuussa, ja meillä on ihan pakka sekaisin.? Mulla ei oo työtä, johon palata ja nyt pitäisi aloittaa työnhaku. Miehen työsoppari loppuu joulukuun loppuun, ja hän on hakenut töitä toiselta paikkakunnalta (josta aion itse myös hakea), joten meillä saattaa olla paikkakunnan vaihto edessä. Lapsen kohdalla tilanne on vielä enemmän auki. En millään haluaisi laittaa 9kk hoitoon, mutta rahatilanne melkeinpä vaatii. Tää on koko juttu ihan työn alla.
Ahdistaa, mutta kyllä mä pohjimmiltani luotan siihen, että asiat loksahtaa kohdalleen – niin ne on tähänkin asti tehneet ja kyllä ne sullakin vielä sutjaantuu.
P.S Toi sun tukka on aivan suunnattoman ihana! Voi kun itsellä ois tuon väriset hiukset. ❤️
Voi ku ikävää että teille ei löytynyt läheltä hoitopaikkaa. Meille tuli tänään soitto ja saatiin paikka ykköstoiveesta, neiti aloittaa päiväkodin myös tammikuussa. Ehtii juuri täyttää vuoden. Samanlaisia mietteitä miten uusi arki alkaa rullaamaan. Tsemppiä ja ihania viimeisiä kotiäiti viikkoja! 🙂
Onpas pääkaupunkiseudulla kamala tilanne hoitopaikkojen suhteen ? itse mietin ihan yleisellä tasolla sitä, että kun monet lapset ovat päiväkodissa, kun esim. lapsen äiti ei ole työelämässä,vaan kotona pienemmän lapsen kanssa. Otetaanko tälläisiä asioita huomioon, kun valitaan lapsia hoitopaikkoihin? Tuntuu aika hurjalta, että juurikin esim. työssäkäyvät yksinhuoltajaäidit joutuvat sitten viemään lapsiaan kauas päiväkotiin, kun joku kotona olevan äidin lapsi vie siitä lähipäiväkodista paikan.
Tässä yrittäjyyden ja tulevan äitiysloman mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia selvitellessä tukeudun samaan ajatukseen: selvitään, koska on pakko. Tavalla tai toisella ❤️
Moi,
Voitko itse vaihtaa työpaikkaa lähemmäksi kotia tai oman lapsen päiväkotia? Ymmärrän, että ei varmasti huvita asua hoitolapsen naapurissa,mutta jos työmatka lyhenisi vaikka edes 15 min/suunta?
Kuulostaa hurjalta tuo päivähoitopaikkatilanne :O
Ikävä tilanne ja siksikin rankkaa, että tiedät itsekin alan ammattilaisena vauvojen hoidon ja huolenpidon päiväkodeissa. Se kun syliä, aikaa ja huomiota ei vain ole antaa tarpeeksi ja aina on joku itkemässä ja viemässä joltain tuttia ja tönimässä, kun pienet eivät muuta osaa. Tsemppiä, kyllä itsekin pk ammattilaisena olen surullinen monestakin asiasta. Mutta työ on työtä 😀
Tsemppiä ihan älyttömästi! Uskon, kyllä että kaikki järjestyy. Yritä sinäkin luottaa siihen! <3
Itsekin asun Helsingissä, olen palaamassa töihin helmikuussa. En itsekään vielä tiedä, saako lapsi hoitopaikan.
Tsemppiä! Toivotaan että Eemille järjestyisi paikka lähempää, onneksi muutoksia ehtii vielä tulla, ja uskoisin ja toivoisin että teillä on hyvät perusteet saada sijainniltaan teille parempi paikka. Muista myös hakea Kelalta joustavaa hoitorahaa! Itse tein molempien lasten kanssa 1,5 vuotta vielä pienempiä työtunteja, ja saimme suurempaa joustavaa hoitorahaa. Ja vaikka palkka jäi pieneksi niin oli todella oikea ratkaisu, säästettiin myös hoitomaksuissa, kun pienet tunnit riitti. Eli jos vaan mahdollista niin aina voi kysyä mahdollisuutta, lyhyemmän työviikon ja lyhyen päivän yhdistämistä.
Hei!
Tyttäreni aloitti yksityisellä perhepäivähoitajalla elokuussa ollessaan 1 v 4 kk ikäinen. Olimme hakeneet paikkaa 5 lähipäiväkodista, mutta ei saatu niistä mistään paikkaa, vaan meille osoitettu päiväkotipaikka oli monen kilometrin päässä, jonne ei päässyt meiltä järkevästi julkisilla kulkuvälineillä. Löysimme aivan ihanan yksityisen perhepäivähoitajan kodin läheltä ja olen ollut niin tyytyväinen, että emme ottaneet päiväkotipaikkaa vastaan. Tyttö on sopeutunut hoitoryhmäänsä todella hyvin ja hoitaja on aivan ihana. Jo tutustumiskäynnillä tuli tunne,että tämä on oikea paikka meidän lapselle. Lapsemme saa todella hyvää varhaiskasvatusta hoitajan kotona pienessä ryhmässä. He puistoilevat lähileikkipuistoissa, askartelevat, laulavat jne. Meidän tyttö on ryhmän nuorin ja saa muilta isommilta lapsilta hyvää esimerkkiä ja on kehittynyt siellä suurin harppauksin syksyn aikana. Suosittelen ehdottomasti pohtimaan yksityisen perhepäivähoidon vaihtoehtoa! Hoitopaikka on kodinomainen ja ainakin meillä syliä riittää ja lapsi on iloinen aina sinne mennessään ja myös kun haen hänet kotiin.