Home » Mitä blogista ajattelee läheiset, tuleva mieheni ja työnantaja?

Mitä blogista ajattelee läheiset, tuleva mieheni ja työnantaja?

by Iida Åfeldt

Mietitkö koskaan, että mitä sun perhe ajattelee, kun puhut niin avoimesti somessa?

Ootko miettiny, että jos joskus et saisi töitä sun blogin sisällön takia? Kun puhut seksistä ja deittailusta? Tai sen takia irtisanottais tai jotain?

Ootko miettiny vaikuttaako blogi siihen, että oot sinkku? Jos miehet pelkää julkisuutta ja avoimia aiheita, kun kerrot niin avoimesti kaikista deittailuista ja joitain se voi säikäyttää? Olis varmaan helpompi löytää kunnollinen ja mukava mies, jos ei olis niin avoin.

Mitä tekisit jos sun tuleva mies ei haluis sun kirjottavan tai pyytäisi sua lopettamaan? Tai mistä ees kirjottaisit, jos seurustelet?

Ootko miettiny mitä Eemi ehkä isona sun blogista ajattelee? 

Eikö sua hävetä, että Eemi voi lukea kaikki sun miesjutut, omasta alustaan ja sun tubulaarista rinnoistakin sun blogista? Tai kaikki sen kaverit ja kaverien vanhemmat ja sitä voitas vaikka alkaa kiusaa sen takia? ”

    Täytyy sanoa, että minulle kirjoittaminen on tärkeää ja rakasta. Se on nautinto. Minulle tämän blogin ylläpitäminen on työtä, terapiaa, intohimoa ja harrastusta. Minun perheeni ei ole koskaan suhtautunut blogiini negatiivisesti. Läheiset lukevat sitä, kommentoivat Facebookissa tai laittavat Whatsapp-viestiä. Tänään sain viestiä mummolta koskien Miltä minusta tuntuu nyt postausta. Äiti lähettää viestiä ja joskus jopa soittaa, että missä tekstin kohdassa oli kirjoitusvirhe.

Myös silloin, kun kerroin raskaudestani läheisille, kukaan ei tuominnut tai sanonut ikävää sanaa. Minä pelkäsin toisille isovanhemmilleni kertomista heidän vanhoillisen ajattelutapansa takia, mutta hekin yllättivät minut. He sanoivat, että en voi tietää kuinka iloisiksi uutinen heidät teki ja kuinka paljon elämäniloa he siitä saivat. He sanoivat minulle juuri joulun aikaan, että Eemi on upea poika, jonka olen niin hyvin hoitanut. Läheiset tietävät mitä ja millainen ole. Heidän ei tarvitse perustaa mieleipidettä muiden ajatusten varaan.

Tottakai joskus joku ystävä tai läheinen voi olla kanssani erimieltä tai voi kauhistella tekemisiäni tai kirjoituksiani, avoimuuttani ja rohkeuttani. Mutta kukaan ei ole suoraan sellaista tuonut esiin.

Olen kirjoittanut blogini koko työurani ajan varhaiskasvatuksen opettajana. Työssä blogi ei ollut esillä. Minulla on vakituinen työ, joten irtisanomiselle pitäisi olla todella isot perusteet. Voi olla, että se joskus jonkun tulevaisuuden esimieheni mielestä on liian uskalias, enkä saa hakemaani työtä. Mutta silloin voin kysyä itseltäni, että haluaisinko mennä sellaiseen työhön, jossa blogiani hävetään? Blogia, joka on minun rakentamaani ja minulle rakas. Työyhteisössä blogista ei myöskään juuri puhuta, vaikka työkavereissa on lukijoita aivan kuten asiakasperheissäkin. En kuitenkaan stressaa siitä mitä esimies, kollegat tai asiakkaat ajattelevat, koska voin sanoa tekeväni työni opettajana hyvin. He tuntevat minut sitä kautta.

En koskaan lopettaisi blogiani miehen takia. Kyllä lopettamisen pitäisi olla oma päätös. Toivoisin miehen kannustavan kirjoittamaan, sillä se on asia, joka saa minut innostumaan ja vie mukanaan. On varmasti paljon miehiä, jotka eivät pidä blogistani. On varmasti sellaisia, jotka säikähtävät sitä ja joille se on liikaa. On joku joskus sanonutkin, ettei halua olla missään julkisuudessa. Toivoisin toki miesten ymmärtävän, että blogi on vain pieni osa elämääni eikä se vastaa kysymykseen kuka minä olen. Lähtökohtana on, että minun tulevan kumppani hyväksyy blogini ja toki olisi mahtavaa, jos hän voisi arvostaa sitä ja olla siitä kiinnostunut, kuten minä olisin hänelle tärkeistä asioista kiinnosti ne sitten oikeasti tai ei. Mutta missään nimessä tulevan mieheni ei tarvitse olla osa blogiani ja saa pysytellä poissa julkisuudesta. Jos joku säikähtää tapaani puhua ja kirjoittaa, tuskin sellainen sopisi kumppaniksi minulle. Jos seurustelisin, jatkaisin kirjoittamista elämästäni ja sen kulusta kuten tähänkin asti. Ei kaikki kirjoittamani jutut nytkään deittailusta kerro.

Minun elämäntarinassani ei ole mitään mitä itse häpeäisin. Minun kirjoituksissani ei ole mitään mitä katuisin. Ei ole siis mitään mitä en voisi lapselleni ikätasoisesti kertoa, kun hän alkaa kysyä ja esittää olevansa kiinnostunut. Minä olen Eemille äiti, minä hoivaan ja huolehdin hänestä joka päivä. Se se mitä hän näkee ja tuntee, rakkauden. En siis ole Eemin suhtautumisesta ollenkaan huolissani. Lisäksi blogi on kuin päiväkirja. Tänne on talletettu meidänkin mennyt vauvavuosi. Voin palata niihin ja muistella, voin kertoa niistä Eemille. Mitä rintoihin tulee, olen oikeastaan onnellinen, että lapseni näkee päivittäin tubulaariset rinnat. Hän oppii, että rintoja on monen näköisiä ja kokoisia ja ne ovat silti hyviä.

Välillä mietin näitä kysymyksien lähettäjiä, että kuinka heillä on aikaa ajatella mitä muut minusta ajattelevat. Eikö heillä ole oikeasti muuta ajateltavaa, kuin mitä Eemi minun rinnoistani miettii?

Se, että deittailua, naisen seksuaalisuutta ja puhetta rinnoista kauhistellaan, kertoo vain siitä, että aiheiden ympärillä on edelleen häpeää. Maailma ei ole naisille tasa-arvoinen ja monet naiset itse vahvistavat tabuja. Monilla on aikaa miettiä mitä joku ajattelee jostain asiasta, vaikkei se liiemmin liittyisi omaan elämään. Uskon, että monet olisi onnellisempia, jos miettisi vähemmän mitä muut ajattelee mistäkin asiasta.

-Iida

KUVAT // Pinja Mitrovitch

14 kommenttia

vilhelmiina hellstén 13.1.2020 - 22:04

Huippu teksti! Asiaa 🙂

Vastaa
iidaafel 13.1.2020 - 22:20

Kiitos! <3

Vastaa
BT 13.1.2020 - 22:37

Eiköhän tässä maailmassa ole kirjailijatkin kirjoittaneet aika paljon hurjempia juttuja kuin Ida täällä ja aika monilla kirjailijoilla on puolisot, perheet, lspsia…

Ei kannata elämässä pienentään tai piilotella omaa itseään sen vuoksi että joku ei siitä ehkä piittaa. Semmoinen tyyppi on väärä sinulle! Oli sitten työnantaja, kumppaniehdokas tai mikä vain. Ne tykkää sinusta sellaisena kuin olet, sen historian ja ajatusten kanssa mikä sinulla on tai ovat tykkäämättä.

Vastaa
Mie kans... 13.1.2020 - 23:16

Oikein hyvä teksti, jatka samaan asiallisen kauniiseen tyyliisi,arvostan avointa rehellisyyttäsi, kirjoitat paljon itsestäsi muttet kaikkea etkä liikaa, puhut aroistakin aiheista mistä puhutaan aivan liian vähän ja häpeillen. Eikä kirjoituksissasi eikä kuvissasi ole edes hävettävää. Ei Eemille, ei läheisille, ei tulevalle miehellesi, mies joka haluaa kieltää kirjoittamisesi ja muuttaa sinua,ei näe sisinpääsi,kuinka kaunis ja huolehtiva sydän sinulla on, kuinka paljon sinulla pohtimisen ja keskustelun arvoisia ajatuksia. 🤔☺️

Vastaa
TuutikkiToo 13.1.2020 - 23:44

Upea teksti! 😊 Olet taitava kirjoittaja ja ilmeisen taitava diplomaatti myös. Eemillä on viisas ja avarakatseinen äiti.

Vastaa
øøøø 14.1.2020 - 00:27

Nimenomaan. En tajua sellaista perisuomalaista ajatusta että ”likapyykit pestään kotona”. Ja rinta-asian pitäisi olla ihan sama kuin että äiti kertoo blogissaan vaivasenluistaan – miksi ihmeessä lapsi sitä häpeäisi? Olen saanut blogiastasi paljon kannustusta omiin valintoihin.

Vastaa
jenna_burns 14.1.2020 - 01:33

Jälleen hieno postaus, joka kuvastaa myös hyvää itsetuntoasi ja kykyä kantaa vastuuta (teoista ja sanoista). Hyvä kun kirjoitit, tällaisestä suoraselkäisyydestä saisi moni ottaa mallia!

Vastaa
A.S. 14.1.2020 - 01:56

Hienoa Iida! Ihailen asennettasi ja sitä, että uskallat kirjoittaa niin avoimesti kaikenlaisista asioista <3

Vastaa
NK 14.1.2020 - 03:37

Oikein!! Yksi turhimmista stresseistä on miettiä, että ”mitä ne nyt minusta ajattelee”! Just joku päivä, kun puhuin äitini kanssa puhelimessa totesimme, miten ihanaa on tulla siihen ikään, ettei juuri mieti toisten ”ajattelemisia”! Että uskaltaa olla aidosti oma itsensä!
”Those who mind don’t matter and those who matter don’t mind.” -Bernard Baruch

Vastaa
TL 14.1.2020 - 08:25

Juuri näin! Liian paljon on vielä tabuja tai aiheita, joista hissutellaan tai puhutaan kuiskaten. Minulle jäit mieleen silloin, kun luin jostain otsikon ettet tiennyt kuka lapsesi isä on. Kertooko se minusta sitten jotain, mutta olin vaikuttunut siitä, että nyt on kyseessä ihminen joka on oikeasti samaistuttava, ei kiiltokuvamaista elämää näyttävä nainen. Jatka (niinkuin varmasti teetkin) samaan malliin! Ja tsempit vielä uuteen arkeen!

Vastaa
Katariina Kuronen 14.1.2020 - 09:18

Huippu sä! <3 Ne ihmiset hyväksyy, tukee ja ymmärtää joiden pitääkin ja muiden ei tarvitse! 🙂 Älä sä käytä kallista aikaasi sen miettimiseen mitä muut ajattelee! Sä teet ihan huippua työtä<3

Vastaa
Elsamaria 14.1.2020 - 17:24

On hienoa, että olet kertonut esimerkiksi isäasiasta avoimesti. Tuskin se meni niin kuin joskus suunnittelit tai toivoit. Mutta eihän elämässä kaikki mene ikinä parhain päin, eikä siinä ole mitään hävettävää. Erilaisista tilanteista selvitään, ja elämä voi silti olla oikein hyvää.

Olisi mahtavaa, jos kaikki voisivat olla avoimempia eikä tarvitsisi pelätä muiden tuomitsevan. Sinä Iida normalisoit puheenaiheita, joista pitäisi muka vaieta, ja helpotat sillä tavalla muiden samaa kokeneiden elämää. Kiitos, olet rohkea, ja hyvä esimerkki!

Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei paina muita alas. Jos muiden elämäntilanteiden ja valintojen tuomitseminen kiinnostaa, kannattaisi pysähtyä miettimään.

Vaikuttaako tämä minun henkilökohtaiseen elämääni? Jos ei, miksi se ärsyttää minua? Elänkö itse oman näköistä elämää? Vai teenkö valintoja muiden mielipiteiden pelossa?

Miksi en pyrkisi tukemaan ja auttamaan muita voimaan hyvin, vaan mieluummin levitän pahaa mieltä ja pelkoa? Onko minulla paha olo, jota en osaa käsitellä, joten siirrän sitä muille?

Vastaa
Tuula1 16.1.2020 - 00:34

Hyvä kirjoitus! 🙂 mielestäni Suomessa häpeillään ihan turhan paljon. Ja juurikin tuo, että mietitään mitä muut ajattelevat! Asun ulkomailla ja olen huomannut, että täällä ei häpeillä ja ollaan yleisesti ottaen paljon suomalaisia avoimempia.

Tykkään kovasti blogistasi! On kiva ollut kiva lukea vauvavuodestasi, koska saan itse pian esikoiseni 🙂

Vastaa
Emmitu 17.1.2020 - 07:40

Mullakin on aika avoin blogi, paljon paljon pienempi kuin tämä sun, mutta saan vähäisiltä lukijoilta joskus samantapaisia kommentteja. Tuntuu, että kommentoijat ei ymmärrä, että ei nämä jutut läheisille minään yllätyksenä tule, hehän tietää jo musta paljon enemmän kuin mitä ikinä blogiin asti päätyy. Ja vaikka olisi uusi tuttavuus, niin kyllä heilläkin on heti paljon monipuolisempi kuva musta kuin blogin välähdykset jotka kuvaa lähinnä sitä hetkeä, milloin niitä on sattunut kirjoittamaan.
Tämä on huikea blogi, keep it up!

Vastaa

kommentoi postausta