KAUPALLINEN YHTEISTYÖ TARRAMONSTERI
Päiväkodin eteisessä roikkuu naru, johon on pyykkipojin ripustettu nimettömiä vaatteita ja varusteita. Narulla roikkuu kyltti, johon on kirjoitettu isoin kirjaimin: ”Kenen? Ota omasi”. Osa löytää omistajansa ja osa ei koskaan kelpaa kenellekään. Ne eivät yhtäkkiä olekkaan kenenkään. Toimintakauden aikana nimetöntä, ei kenenkään tavaraa alkaa kertyä. Toisinaan kaikki nimettömät tavarat levitetään isoon saliin, josta vanhemmat saavat käydä etsimässä omiaan. Loput tavarat päätyvät päiväkodin varavaatteeksi tai lähtevät kierrätykseen.
Päiväkodissa puetaan ulkovaatteet, riisutaan ulkovaatteet ja ripustetaan kuivumaan. Riisutaan sisävaatteet ja puetaan ne päälle päivälevon jälkeen. Vaihdetaan sisävaatteet, jos tulee maidot valahtaa päälle tai puuroa syödään antumuksella. Vaihdetaan sukat, kun ne kastui vessakäynnillä. Puetaan ulkovaatteet vielä iltapäivällä. Pukemista ja riisumista on päivän aikana paljon. Ja vaatteelle monta hetkeä kadota tai vaihtaa omistajaa. Aikuiset eivät aina muista kenelle mikäkin kuuluu, jos vaate on jäänyt nimiämättä. Lapset eivät itsekään aina muista omia vaatteitaan. Lokerot ovat lähekkäin ja vaatteet vaihtavat helposti omistaa. Saman värisiä sormikkaita, toppahanskoja, kuomakenkiä ja sukkia on monella. Usein päiväkodin eteistilat ovat myös leikkitilaa ja tavarat siirtyvät huomaamatta.
Siniset legginssit, harmaa sukka ja valkoinen kauluri pääsevät roikkumaan eteisen narulle. Niissä ei ole nimeä, eikä omistajaa tunnistettavissa.
Päiväkodissa törmää yllättävän paljon nimettömiin varusteisiin. Varusteiden nimeäminen helpottaa henkilökunnan työtä. Pukemiset sujuvat paljon jouhevammin ja vaatteet löytävät oikean lapsen päälle. Tavarat eivät katoa niin helposti, kun ne on nimetty ja se on toki myös perheen etu. Kun tavarat on nimetty, ne pysyvät tallessa eikä hävinneitä tarvitse olla etsimässä ympäri päiväkotia ja eikä tarvitse olla ostamassa uusia.
Nimeämisessä on hommansa erityisesti, jos juuri aloittaa päivähoidossa ensimmäistä kertaa. Silloin on nimettävä kaikki ulkovaatteet ja sisävaatteet, joita aikoo päiväkodissa lapsellaan pitää. Lisäksi pitää nimetä kaikki tavarat, joita aikoo päiväkotiin viedä kuten tossut, kengät, reppu ja unikaveri. Jatkossa nimeäminen helpottuu, sillä uusia varusteita voi nimetä sitä mukaan, kun niitä hankkii päiväkotiin.
Minä tilasin meille Tarramonsterin nimikointitarroja helpottamaan nimeämistä. Tarramonsteri on kahden lapsen vanhempien vuonna 2011 perustama yritys.
Liimattavat tarrat soveltuvat lähes minkä tahansa vaatteen, tavaran tai esineen merkitsemiseen.Tarran tarraaminen varusteisiin nopeuttaa nimeämistä huomattavasti. Tarra on helppo liimata vaatteissa oleviin pesulappuihin tai etiketteihin. Vaativiin pintoihin, kuten kenkiin, tarran päälle voi kiinnittää vielä suojakalvon, joita tulee tarrojen mukana. Tarra kestää kulutusta ja tiski- sekä pesukonepesua. Itsestäni tuntuisi muutenkin kurjalta merkitä suoraan tussilla uuteen vaatteeseen tai tarvikkeeseen lapsen tiedot. Tarralla tämä on vältettävissä ja niin vaate saa iloisen värisen tarran itseensä, josta lapsikin tunnistaa sen omakseen. Tarra mahdollistaa myös paremman jälleenmyyntiarvon vaatteelle, sillä tarran saa pois toisin kuin tussilla tehdyn merkinnän.
Tarramonsterilla on nimikointitarrat saa suunnitella itse. Valittavana on paljon värejä, erilaisia fontteja, kuvia ja kokoja. Tarrojen lisäksi valikoimassa on myös silitettäviä nimilappuja. Ne kiinnitetään silittämällä silitysraudalla vaatteisiin. Ne soveltuvat sellaisille pinnoille, joihin tarra ei tartu, sukat, villavaatteet ja fleecevaatteet.
Koodilla IIDMA15 saat -15% alennuksen Tarramonsterin verkkokaupasta 15.1.2020 asti. Verkkokauppaan pääset tästä.
-Iida
13 kommenttia
Saako silitettävät tarrat tarvittaessa irti? Lähinnä sukkia ym asusteita mietin ?
Joo ostin just niitä itekkin! En oo kokeillut irrottaa, mutta kuuleman mukaan pitäisi.
Hyvä tuote on, voin suositella omasta puolestani ☺️
Kiva kuulla! Oon tykännyt myös!
Tuo nimikoinnin tärkeys ei pääty päiväkoti-ikään. Työskentelen itse koululla ja ihmettelen vuosittain kuinka on mahdollista ettei kukaan kaipaa liki uusia toppahousuja, hanskoja ja verkkareita. Tavaraa jää vuodessa pari säkillistä. Katja
Totta! Hyvä huomio! Koululaisten kohdalla varmaan luotetaan, että heidän itse pitäisi huolehtia. Vaikkei se onnistu aina niin.
Kaupallisen yhteistyön ulkopuolelta voisin suositella nimeämiseen myös apteekin ruskeaa kangasteippiä. Edullista ja pysyy hyvin kiinni pesusta toiseen. Siitä vaan pätkäiseen sopivan palan, kirjoittaa nimen kuulakärkikynällä ja liimaa teipin vaatteeseen. Erityisesti kuravaatteissa toimii paremmin kuin moni muu. Sillä nimeää kaikki treenivaatteet, juomapullot, eväsrasiat, luistinsuojat, kumisaappaat, lapaset, villasukat, sukat ja tossut.
Ja sitten vain nykäisee irti, kun ei enää tarvitse.
Päiväkodissa kannattaa muistaa, että vaatteita saattaa päivän aikana käsitellä myös muut aikuiset, kuin vain ne ”oman ryhmän tädit”. Esimerkiksi itselläni on tapana päiväunien aikaan käydä tyhjentämässä myös muiden ryhmien kuivauskaappeja, jos vain itselläni on siihen aikaa. Lisäksi esimerkiksi sijaiset tai laitosapulaiset, jotka vaatteita myös käsittelevät, eivät tiedä ja tunnista sisarusten, serkkujen tai naapurin lasten nimiä, eikä nimikirjaimia! Lapsista ei päiväkodissa puhuta sukunimillä, joten pelkkä sukunimikin voi olla ihan pimeä kohta vieraammalle aikuiselle.
Apteekin teippi on loistavaa! Toki vähän työläämpää. Vinkkasin siitä eilen Instagramin puolella. Toimii hyvin sellaiseen, jossa nimitarrat ei pysy. Kuten kurakamppeet ja villavaatteet jne vaikeammat pinnat.
Tosi tyylikkäät nuo mustat nimilaput, mutta ehkä joku kirkkaampi ja pesulapun kuosista erottuva väri olisi parempi. Työskentelen itse päiväkodissa ja olen huomannut, että noita Tarramonsterin pallotarroja on välillä tosi vaikea erottaa pesulapuista jos ne ovat musta- tai valkeapohjaisia. Itselläni on vielä ihan hyvä näkö, mutta pari vanhemman kollegani työtä aika pienet ja värittömät nimitarrat eivät välttämättä helpota. Tämä siis ihan ystävällisenä vinkkinä tulevaisuuden varalle, itsekään en ollut tätä älynnyt kun tilasin omien lasteni nimitarrat. 🙂
Oikein hyvää alkuvuotta teille!
Se on varmasti totta, ettei musta tai ainakaan valkoinen ole paras. Tosin ei se tussillakaan kirjoitettu nimi hyvin pesulapusta erotu. Lapsi myös tunnistaa itse tietyn toistuvan värin ja kuvion parhaiten. Mutta Pääasia, että nimetään. Nimitarrat ei tietysti ole mikään vaatimus nimeämiseen.
Minullakin on jo teini-ikäiset lapset, mutta kirjoituksesi oli kyllä niinkuin oma kokemukseni silloin aikoinaan…. Esikoisesta varsinkin, tuntui että maailma mureni ja hajosi siihen paikkaan kun töihin piti palata! Olen seurannut blogiasi myös ammatillisessa mielessä, itse olen myös ollut tosi pitkään päivähoitoalalla. Tietysti ei ole vertailypohjaa muista aloista, mutta silloin muistan miettineeni hetken aikaa miten sekaisin ja hukassa olin myös oman työmotivaationi ja identiteettini kanssa, oli niin ristiriitaista ja luonnonvastaista mennä töihin hoitamaan toisten lapsia, kun joka solu huusi halua olla oman lapsen kanssa! Kyllä siitä sitten selvittiin ja nykyään se on muisto vain. Mutta kyllä taas isojen lasten kanssa työnteko tällä alalla on helpompaa, kai siinä niin biologia ja semmoiset alkukantaiset voimat ottaa vallan….
Voi harmi, tässä kun rullasin, kommenttini tuli väärän jutun alle, tarkoitus oli kommentoida tuohon miltä minusta tuntuu nyt…. sori!
Oon näitä laittanut myös villasukkiin (ulkopuolelle) ja villapaitaan niskaan (sisäpuolelle), on pysynyt hyvin 🙂