Ravinto on puhututtanut viime aikoina paljon. Mielestäni on hyvä asia, että ravinnosta keskustellaan ja uusia näkökulmia nousee esiin. Ruoka on sidottu ihmisten tunteisiin ja sen takia se varmaan herätää paljon keskustelua. Se herättää valtavasti tunteita ja keskustelua jo pienessä lapsessa. Työssäni päiväkodissa lapsi syö usein kolme ateriaa, aamupalan, lounaan ja välipalan. Päivä rytmittyy ruokailujen ympärille. Ruokailuun yhdistyy valtavasti asioita, silloin kokoonnutaan yhteen, maistellaan, tuoksutellaan, kosketetaan, keskustellaan ja opitaan monia taitoja, kuten hienomotoriikkaa, toisten huomioimista, kielellisiä ilmauksia. Ruoka herättää keskustelua hyvin paljon, miltä se näyttää, maistuu, tuoksuu, tuntuu, mitä se sisältää. Senkin huomaa jo pienestä lapsesta kun hän on nälkäinen. Ravinnon saanti on meille kaikille välttämätöntä. Iso osa päivästä kuluu siis ravinnon parissa, vaikka itse ruokailu ei aina kestä kauaa niin tulee etukäteen miettiä mitä syö, missä ja milloin. Ruokailu yhdistää meitä monessakin mielessä, mutta mitä sitten kun, joku syö erilailla, normista poiketen?
Jo päiväkodissa erityisruokavaliota noudattavien ruoka pyritään valmistamaan niin, että se muistuttaa ulkonäöltä ”normaalia” ruokaa. On päiväkoteja, joissa henkilökunnan tulee syödä samaa ruokaa lasten kanssa eikä heillä saa olla eväitä. Kaikkien tulee siis syödä samaa ruokaa, jotta kukaan ei erotu joukosta. Ravintosuositukset ovat niin pinttyneitä, että niistä poikkeaminen herättää tunteita. Huomaan kuitenkin tässä saman kuin koko yhteiskunnassa, eli aina kun poikkeat siitä virallisesta ”normista” olet jollain tapaa erilainen.
Itse syön työssä eväitä. Keskustelemme aina lasten kanssa ruuistani, he ovat hyvin kiinnostuneita. Tiedetäänhän se, että lapset ovat sopeutuvaisia ja hyväksyvät erilaisuuden, jos ovat sen kanssa tekemisissä. Silloin siitä muodostuu normi. Itse en juurikaan välitä ravintosuosituksista. Koen, että ne on suunniteltu valtaväestölle, ja moni varmasti saa suositusten mukaisella ruokavaliolla painon ja terveyden kuriin. Toki ruokavaliossani on paljon suositusten mukaisia asioita, hedelmiä, kasviksia, pähkinöitä, öljyjä ja vähän punaista lihaa. En kuitenkaan terveyssyistä käytä ollenkaan viljatuotteita, maitotuotteita enkä valkoista sokeria. Olen noudattanut tätä tapaa jo reilut neljä vuotta
Olemme koko ajan tietoisempiä ja kiinnostuneempiä syömästämme ravinnosta. Meillä on valtavasti valinnanvaraa ravinnon suhteen. Ruokakaupat sen kuin suurenevat koko ajan ja aukiolo-ajat pitenevät, tuotteita on joka lähtöön. Puhutaan jopa siitä, että on trendikästä noudattaa jotakin diettiä ja löytää ruokavalio, joka sopii juuri itselle. Oikeanlainen ruokavalio tuo energiaa, hyvää-oloa, onnellisuutta ja sopii juuri sinulle. Sinun ruokavaliosi saa sinut jaksamaan ja tekemään töitä entistä paremmin, sivutuotteena vielä laihdut! Kaikki ei ole hyväksi kaikille, mikä on hyväksi juuri minulle?
Itse menin juuri tähän ansaan. Mietin omaa onnellisuuttani, jonka voisin yksilöllisellä ruokavaliolla saavuttaa. Olin niin keskittynyt oman onnellisuuteni tavoitteluun ruokavalion avulla, ettei päiviini mahtunut muuta kuin ruoka. En huomannutkaan kuin stressaantunut olin, en voinut käydä kuin muutamassa paikassa ulkona syömässä, en liikkunut mihinkään ilman eväitä, enkä osannut keskustellaakaan muusta kuin ruuasta. Jälkeenpäin ajateltuna kyse oli varmasti ortoreksiasta. Olin niin kiinni omassa ruokavaliossani, etten nähnyt muuta. Päivittäin mietin ruokia ja kauppalistaa. Olisin halunnut herkkuja, mutta en halunnut epäonnistua ja lihota. Olin kuitenkin niin ahdistunut ja stressaantunut terveellisen elämän tavoittelussa, etten laihtunut mihinkään. En nähnyt kuin itseni ja omat tarpeeni, tavoittelin onnellisuutta niin kovin. Tavoittelin juurikin hyvää oloa minulle, oikeaa ruokavaliota minulle ja onnellisuutta minulle. Menetin siinä onnellisuuden tavoittelussa minulle tärkeän ihmisen. Olisi pitänyt keskittyä oman onnellisuuden sijaan toisiin ihmisiin, jolloin oma onnellisuus olisi tullut kuin sivutuotteena.
Syömisen ei kuulu stressata. Jos mietit miten sinun tulisi syödä nyt, kun mielipitäitä satelee joka suunnasta, niin kuuntele itseäsi, sinä tiedät kyllä miten sinun tulee syödä.
-Iida