Home » Näistä haaveilen

Näistä haaveilen

by Iida Åfeldt

 

Haaveilen omasta kodista. Haaveilen omistusasunnosta. Tästä on tullut ihan todellinen haave. Sellainen, jonka toivon olevan oikeasti mahdollinen lähitulevaisuudessa. En vielä vuosi sitten haaveillut omistusasunnosta. Minulle ei ole koskaan tuntunut tärkeältä omistaa omaa asuntoa. Toiseksi en ole tiennyt missä haluaisin asua, minne haluaisin asettua. Olen kohta asunut Nurmijärvellä kaksi vuotta yli kahdeksan Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen. Aluksi ajattelin, että tulen kokeilemaan asumista Nurmijärvellä. Olinhan joskus täältä lähtiessä sanonut, etten koskaan palaa. Tämä aika on kuitenkin osoittanut sen, että täällä on koti. Täällä minä haluan olla ja tänne haluan asettua. Niinpä ensimmäistä kertaa elämässä olen alkanut haaveilla omasta kodista, ihanasta puutarhasta ja suuresta keittiöstä. Oikeastaan haluaisin ostaa talon yhdessä ystäväni kanssa ja rempata siitä meille toimivan. Olemme jo tovin haaveilleet siitä, että asuisimme yhdessä esim. paritalossa tms. Voisimme  olla toistemme tukena ja turvana. Ystäväni asuu myös yksin. Yhdessä asuminen olisi molemmille mieleinen juttu ja näemme siinä valtavan paljon positiivista. Jossain kohtaa tätä elämää toivottavasti ainakin asumme saman katon alla!

Haaveilen Hakolan vaaleanpunaisesta sohvasta. Missä ikinä sen näenkään, sisälläni läikähtää. IHANA! Olen monesti ajatellut, että vaaleanpunainen sohva olisi vähän liikaa. Liian hallitseva ja liian rajoittava. Liian huomiota herättävä ja liian hempeä. En kuitenkaan pääse tästä haaveesta. Kyllä vaaleanpunainen sohva olisi niin minua! Minulla on yli kuusi vuotta vanha Ikean Karlstad sohva, joka oli silloin yksi Ikean edullisimmista sohvamalleista ja maksoi 300€. Sohvaa ei enää ole Ikean valikoimassa. Sohva on palvellut upeasti nämä vuodet ja ollut kyllä hintansa arvoinen. Vuodet kuitenkin näkyy sohvassa ja sen parhaat päivät ovat ohitse. Olen päättänyt, että vaaleanpunainen Hakolan Lazy divaani saapuu seuraavaan kotiini, joka toivottavasti on omistusasunto.

Haaveilen Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Tanssii tähtien kanssa on tullut vuodesta 2006 ja olen katsonut jokaisen kauden. Joka kerta silmäni ovat loistaneet ja mieleeni on tullut ajatus: ”olisinpa minäkin tuolla”. Tämä haave on vain voimistunut viime vuosina, sillä ohjelmassa on kisannut useampia sosiaalisen median sisällöntuottajia. Ehkäpä minäkin voisin! Toistaiseksi koen, etten ole koko kansan keskuudessa niin tunnettu, että minulla olisi mahdollisuuksia ohjelman kisaajaksi. Olen toki tunnettu, mutta tunnettu omalla alallani. Mutta eihän ikinä tiedä! Tässä ohjelmassa voisin niin nähdä itseni. Olen harrastanut tanssia lapsuuden ja nuoruuden. Tanssi kiehtoo ja ehdottomasti oppia lisää tanssista.

Haaveilen ulkomaanmatkasta. Olen ollut viimeksi ulkomailla 2019. Kävimme Eemin kanssa silloin Prahassa ja Berliinissä. Sitä ennen olen ollut matkalla 2016. Nuorempana tuli matkustettua paljonkin. Viime vuosina matkustelu ei kuitenkaan ole tuntunut pakolliselta ja olen nauttinut todella paljon kotimaassa reissaamisesta. Pandemiakin on toki vaikuttanut haluuni matkustella. Nyt matkakuume on alkanut hieman nousta päähän ja olisi ihana viedä Eemi reissuun. Jos haave toisesta lapsesta toteutuu, olisi kiva lähteä pienelle matkalle ennen vauvan syntymää. Joskus elämässäni haluaisin ehdottomasti päästä Malediiveille. Lisäksi haluaisin tehdä paluun Italiaan. Olen ollut Italiassa viimeksi vuonna 2015. Olen käynyt Italiassa useita kertoja vuosina 2010-2015. Seurustelin italialaisen miehen kanssa ja vietin pitkiä aikoja Italiassa. Olisi mahtava palata sinne uudelleen, erityisesti Campanian alueelle. Se reissu olisi upea tehdä joskus ihan yksin roadtrip -tyylisesti.

Haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Yhä edelleen. Olen haaveillut ja haaveillut. Kirjan kirjoittaminen on ollut mielessäni jo vuosia. Jo lapsena haaveilin, että minusta tulisi kirjailija. Muutama vuosi sitten haave oli todella konkreettinen, kun keskustelimme asiasta kustantamon kanssa. Jostain syystä meninkin ihan lukkoon. Hirveä huijarisyndrooma iski päälle. En osaa mitään, olen ihan surkea, ei tästä tule mitään, kukaan ei pidä kirjoittamastani tekstistä, kuka sitä edes lukisi, nolaisin vain itseni…. Haave on kuitenkin edelleen olemassa. Välillä ärsyttää, että olen itse oman haaveeni tiellä. Tilanne ei haaveilemalla etene.

Haaveilen polttareista. Olen aina haaveillut naimisiinmenosta ja ajatellut, että menen naimisiin. Tällä hetkellä en enää tiedä. En tiedä haluanko. En ainakaan haluaisi sillä tavalla, kuten joskus halusin. Ei mitään suurta, vaan enemmänkin pientä ja tunnelmallista. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin hyvin elää sen asian kanssa, etten koskaan menisi naimisiin.  Mutten ehkä voi elää sen kanssa, etten saisi polttareita. Haaveilen polttareista. Olisi aivan mahtavaa tulla yllätetyksi, kokoontua ja viettää aikaa ystävien kanssa. Muutaman ystävän kanssa puhuttiinkin, että järjestetään kolmekymppisistäni kunnon ”polttarit”, sillä täytyyhän sellaiset saada. Vaikka olisivat sitten leikkimieliset sellaiset!

-Iida

KUVAT: Pinja Mitrovitch

19 kommenttia

Nimetön 1.2.2022 - 07:05

En tiedä teidän taloudellisesta tilanteesta, mutta vinkkaan yleisesti kaikille omistusasunnosta haaveileville (tämä siis selvisi minulle, kun eron jälkeen ostin itselleni ja lapsille ensimmäisen omistusasunnon):
Myös omistusasuntoon voi saada asumistukea.
Olin aina kuvitellut, että asumistuki olisi vain vuokra-asuntoihin (ehkä sellainen opiskelijamielikuva menneisyydestä).

Kerrostalo-osake on myös ollut taloudellisesti mukavan tasainen asua, sillä yhtiövastikkeet ja lainaerien suuruudet ovat ennalta tiedossa. Täällä ei yllätä omakotitalon vuotava katto tai rikkoutunut lämpökattila, eikä elinkustannukset riipu säästä, kuten vaikka omakotitalolämmittäjällä usein on. Ehkä siis osakemuotoinen asuminen, vaikka rivitalossa, voisi olla se keino vaivattomin päästä omistusasumiseen kiinni. Kalliimpaahan tämä ei ole, kuin vuokrallakaan asuminen, sillä totta kai se vuokraaminen on vuokranantajalle yleensä myös bisnestä. Kun tekee kaupat suht järjellä, uskon pääseväni tästä kodista kyllä halutessani myös eteenpäin rahojani menettämättä.

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 10:26

Kiitos kommentista!

Vastaa
minnis 1.2.2022 - 07:40

Ihana kirjoitus, upeita haaveita! Tuon sohvan kohdalla hymyilin – jostain kummallisesta syystä se samainen sohva saa minunkin sisälläni jotakin aikaan. Läikähdyksen. On se ihana.

Minna

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 10:26

Kiitos Minna! Jotain siinä sohvassa vaan on, en käsitä <3

Vastaa
koskikaroliina 1.2.2022 - 10:05

Itsekin haaveilen sohvasta, mutta en kumminkaan tuosta kyseisestä. On nämä sohvahaaveetkin jänniä 😅

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 10:25

Sanos muuta! Toivottavasti sohvahaaveet toteutuu <3

Vastaa
Iituska65 1.2.2022 - 11:08

Haha, taitaa taas olla hieman liian suuret luulot itsestä. Näitä bloggareita ja vaikuttajia on pilvin ja pimein, sinä olet toki tunnettu, mutta lähinnä julkisuushakuisuudesta. Varsinaiseen tähteyteen nousit, kun julkisesti huutelit, ettet tiedä lapsesi isää. Onhan sekin toki saavutus, mutta sillä tuskin pääsee humppaamaan telkkariin 😀

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 12:58

On todella ikävää tulla vähättälemään toisen ihmisen haaveita. En ymmärrä mitä tavoittelet tällä kommentillasi. Haaveet ja unelmat saa olla suuria, mahdottomia ja tavoittamattomissa, sehän se haaveilun suola onkin!

Vastaa
Talvi 1.2.2022 - 14:40

Tuli varmaan (nimimerkistä päätellen) kuusikymppiselle mummolle hyvä mieli, kun pääsi lyttäämään nuoren naisen haaveen. Teetkö näin myös läheisillesi?

Kannustan aina omia lapsiani haaveilemaan isosti. Se ei ole, ei pitäisi olla, keneltäkään pois.

Vastaa
LauraJ84 1.2.2022 - 21:23

En ole ikinä oikein ymmärtänyt, miten jonkun mieli toimii niin, että 1) ajattelee näin ja 2) edes tulee mieleen julkaista ajatus.

Rohkaisen kirjoittajaa ensi kerralla käyttämään ihan koko nimeään nimimerkin sijaan.

Vastaa
Anre 1.2.2022 - 11:22

Mä haaveilin keltaisesta Hakolan sohvasta. Säästin ja säästin ja nyt se on mulla 😍 Toivon, ettei ihan hetkeen tarvi sohvaa vaihtaa!

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 12:56

EIIKÄ, ihanaa!!! Vau! Toivottavasti on koko rahan arvoinen!

Vastaa
Lyyyyydia 1.2.2022 - 13:17

Teidän pitää rakennuttaa paritalo itsellenne 🥰

Vastaa
Emiliakatariina 1.2.2022 - 13:30

Kivoja haaveita!
Minä haaveilen Lapin reissusta, töihin paluusta (hoitovapaalla nyt vielä hetken), keittiöremontista ja siirtolapuutarhamökistä. Ja sähköpyörästä. Tulipas jotenkin materialistisia haaveita nyt 😁

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 15:44

Ihania haaveita💛

Vastaa
Katski 1.2.2022 - 15:50

Ihania haaveita, toivottavasti mahdollisimman moni niistä toteutuu! ✨

Mahtava idea toi yhteinen paritalo ystävän kanssa. Jotenkin tuntuu, ettei missään oikein esitellä tai kehitellä vaihtoehtoja yksinasumiselle, vaikka monessa elämäntilanteessa olisi oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi kannattavampaa asua toisen kanssa tai vähintään ihan siinä lähellä. Ja joo, itse olen yksityisyyttä ja rauhaa kaipaava introvertti, mutta silti en kyllä haluaisi asua koko ikääni – etenkään sitten vanhana ja hauraana – yksin.

Vastaa
Sabrina S 1.2.2022 - 21:24

Ihana idea pitää polttarit kolmekymppisten tienoista koska kuten oletkin aikaisemmin sanonut – miksi odottaa miestä jotta pääsisit toteuttamaan haaveitasi? 🤩

Vastaa
iidaafel 1.2.2022 - 22:17

Niinpä! Mustakin tää idea on loistava!

Vastaa
S-K 3.2.2022 - 13:54

Ihania haaveita! Varsinkin tuo ystävän kanssa yhdessä asuminen/talon ostaminen 🙂

Vastaa

kommentoi postausta