Home » Olen kiitollinen avusta

Olen kiitollinen avusta

by Iida Åfeldt

”Katoin sun stooreista, että oot järkänny ensi viikolla joka päivä jonkun hakemaan Eemin päiväkodista aiemmin. Jos tarviit myös seuraavalla viikolla, mä voin hakee ti ja/tai ke!”

 

Ystäväni laittoi minulle kaksi viikkoa sitten tämän viestin. Ajattelin vastata siihen, että ei tarvitse. Sillä hänellä on pieni lapsi itsellään ja he asuvat yli tunnin matkan päästä meistä. Sitten katsoin kalenteriin. Tiistaille osuikin iltatöitä poikkeuksellisesti, enkä pääsisi hakemaan Eemiä ennen kuin Eemin päiväkoti menisi kiinni. Vastasin ystävän viestiin kyllä kiitos, hetkin emmittyäni. Hän ei olisi ehdottanut, jos ei olisi ollut tosissaan.

Tänään oli tuo tiistai. Ystäväni haki Eemin päiväkodista ja oli todella onnessaan, että sai hoitaa minun lastani ja viettää Eemin kanssa aikaa hänen oman lapsen ollessa puolison hoivissa. Tunsin suurta kiitollisuutta tullessani kotiin. Ystäväni tehdessä lähtöä hän sanoi, että hän osti minulle tullessaan ruokaa, jonka löytäisin jääkaapista. Hänen lähdettyään katsoin jääkaappiin. Sushia, lempiruokaani!

Miten minulle on tuollainen ystävä? Kyyneleet hiipivät silmiini. Tuntuu niin hyvältä, että elämässä ihmisiä, jotka haluavat minulle hyvää. Jotka haluavat auttaa ja olla elämässäni. Miten minulla on oikein tollasia ystäviä?

Viime viikolla eräs toinen ystäväni tuli taaperonsa kanssa meille siivoamaan, kun olimme itse poissa katoa. Toiset ne pystyvät lapsen kanssa saada siistiä jälkeä aikaan. Minun kotini ei ollut hetkeen ollut niin puhdas ja kiillotettu. Hän myös haki etukäteen tekemäni ruokatilauksen kaupasta autolla.

Käsittämätöntä. Käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka haluavat auttaa vilpittömästi omasta ilostaan.

Minulla ei ole sellainen olo, että olisin velkaa. Enkä koe, että minun olisi nyt autettava heitä vuorostani. Minunkin aikani tulee kyllä, kun minä saan auttaa. Hyvä kiertää tässäkin asiassa!

Olen useasti saanut kommenttia, että yksinhuoltajuudessa on hyvää se, että ihmiset auttavat herkemmin tai tarjoavat apuaan herkemmin yksinhuoltajalle. Voi pitää paikkansa, en tiedä. Voi myös pitää paikkansa, että apua pitää uskaltaa ottaa herkemmin vastaan. Voi myös pitää paikkansa, että sitä pitäisi herkemmin osata pyytää. Kukaan ei ole ajatustenlukija, on vaikea tarjota, jos ei tiedä toisen tarvitsevan. Jos aina vastaa, että ”emmä tarvii, katotaan sitten joskus” ei varmasti kukaan jaksa apuaan tarjota toistuvasti. On vaikea auttaa, jos ei tiedä missä voisi auttaa. Tai miten.

Voi olla, että sanat ”sano sitten, jos voin jotenkin auttaa” tai ”muista pyytää apua” koetaan vain sanahelinänä. Sellaisena, että sanoja ei tarkoita niitä oikeasti. Onhan se totta, että apua on helpompi ottaa vastaan, kun ehdotetaan ajankohtaa selkeästi. On helpompaa ottaa apu vastaan, jos kerrotaan konkreettisesti missä halutaan olla avuksi. Mutta on myös helpompi tulla auttamaan, jos kerrotaan missä apua tarvitaan.

Onhan meidän kulttuurissa voimakas oletus, että yksin pärjätään. Ei haluta olla vaivaksi ja pyytää apua. Mielummin palkataan joku tekemään homma ja maksetaan, ettei vaivata ketään avun pyynnöillä. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei ole minullekaan helppoa, mutta taas tänään kyyneleet silmissä ajattelin, että onneksi avaan oveni. Onneksi annan avun tulla ja otan sen vastaan, koska se tuntuu niin hyvältä. On ihana tuntea itsensä välitetyksi. Ihanaa, että joku haluaa auttaa minua. Eikä vaan joku, vaan ystävä.

-Iida

23 kommenttia

Nimetön 21.1.2020 - 22:15

Sulla on ihania ystäviä <3 ja ihanaa että jaat näitä ihania tekoja myös lukijoille. Minullekin tuli niin hyvä mieli!

Vastaa
iidaafel 21.1.2020 - 22:24

Kiitos! Olen ihan samaa mieltä, ihania ystäviä <3

Vastaa
Mie kans... 21.1.2020 - 22:33

Ne aidot ystävät 💓💓💓 mailma on tyhjä paikka ilman ystäviä.
Kun saa auttaa oikealla hetkellä, se tuo hyvän olon molemmille, auttajalle ja autetulle ☺️

Vastaa
iidaafel 21.1.2020 - 22:36

Kyllä, ehdottomasti! Niin moneen kertaan todettu❤️

Vastaa
NK 22.1.2020 - 03:12

Tulipa hyvä mieli! <3
Hyvä ystävä on suuri aarre! Minulla on vain yksi (tutustuimme 6-vuotiaina) ja hän asuu monen sadan kilometrin päässä. Mutta tekstailemme monta kertaa viikossa, laittelemme muuten-vaan-kortteja ja joskus pikkulahjoja. Hän on valaissut lukemattomia pimeitä päiviä ihan vaan laittamalla pikkuviestin: ”Hei, ajattelen sinua, mitä kuuluu?” Ja kun tapaamme, se on aina yhtä ihanaa! Pyyteetön välittäminen ja aito ystävyys- niistä ei voi olla kyllin kiitollinen! 🙂

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 05:51

Aivan ihanaa! On todella tärkeää, että on ystäviä, vaikka olisi välimatkaa!

Vastaa
Gekko 22.1.2020 - 05:37

Muistan kun joskus ruikutit, että on epäkohteliasta tulla vauvaperheeseen kylään ilman, että olisi jotain tarjottavaa mukana. No nyt varmaan osaatkin sitten olla kiitollinen kun joku muu hakee lastasi päiväkodista ja tuo vielä ruokaa mukana. Sinusta välittyy tunne, ettet ikinä pystyisi olemaan yhtä hyvä ystävä kenellekään. Apua otat vastaan, mutta ikinä et anna mitään takaisin.

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 05:54

Kommenttisi on kyllä todella ikävä. En vain koe tarpeelliseksi korostaa omia tekojani ystävyyden eteen tai tuoda niitä suurieleisesti esiin. Ystävien kanssa autamme puolin ja toisin. Yksi kävi minulla siivoamassa, minä menin heille laittamaan ruokaa, vahdin ystävien lapsia, jotta vanhemmat saavat yhteistä aikaa jne. Onneksi ystävät tietävät millainen olen.

Vastaa
saranda 22.1.2020 - 06:19

Ystävyyssuhteessa ei pitäisi koskaan laskea kumpi tekee enemmän tai vähemmän mutta Iidan kohdalla voin sanoa, että hän on todellakin ollut meidän ystävyyden ”antavampi” osapuoli! T. tänään Eemin päiväkodista hakenut ystävä joka on ehkä 1% siitä mitä Iida on tehnyt mun ja meidän puolesta. <3

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 06:30

Kiitos Saranda ihanasta kommentista! Ihanaa, että te olette meidän ystäviä ❤️

Vastaa
Vierailija 22.1.2020 - 06:20

Tuo epäkohtelias kommentoija taisi vain tuntea kateuden tai jonkun oman katkeruuden piston. Ihme kommentti näin ihanaan kirjoitukseen!

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:35

Sanos muuta!

Vastaa
oneirogen 22.1.2020 - 08:15

Tämä kommentti pahoitti kyllä minunkin mieleni, sekä Iidan puolesta, että muutenkin. Aloin miettiä, miksi haluat olla noin ilkeä? Miksi ihmiset haluavat latistaa, arvostella ja haukkua kanssaihmisiään kun voisimme kannustaa? Iida kuvasi tekstissään ihmisten hyvyyttä ja rakkautta, tämä sinun kommenttisi edustaakin sitten toista äärilaitaa.

Iidalle haluan sanoa, että tsemppiä näiden kommentoijien kanssa! On kyllä tosi järkyttävää että tällaista tulee vastaan. Itsessä tekstisi herätti suurta ihastusta, on aivan mahtavaa että sinulla on noin hyviä ystäviä! Se myös kertoo siitä, että sinä olet varmasti tehnyt ystävyyssuhteissa ”jotain” oikein, koska he ovat valmiita auttamaan sinua oman arkensa keskellä! Ystävyys ei ole sen laskemista kumpi saa minkäkin verran toiselta, vaan se on välittämisen näyttämistä esimerkiksi juuri kuvaamallasi tavalla. Itselle tuli ajatuksia myös siitä, kun kirjoitit ettet tunne olevasi kiitollisuudenvelassa. Se oli jotenkin tärkeää lukea. Jos arvostamme itseämme, pystymme ottamaan apua ja hyviä tekoja vastaan ilman ajatusta vaihtokaupoista. Sinulla on selvästi arvot kohdillaan! 🙂 Ihanaa viikkoa sinulle Iida! Jatka samalla linjalla! ❤

Vastaa
Elsamaria 22.1.2020 - 13:24

Mullekin tuli hetkeksi paha mieli tuosta kommentista, ja se oli varmasti kommentoijan tarkoituskin. 🙂

Jos tulee halu kirjoittaa tuollaista, niin kannattaa pysähtyä miettimään: Miksi en pyrkisi tukemaan ja auttamaan muita voimaan hyvin, vaan mieluummin levitän pahaa mieltä? Onko minulla paha olo jostain, jota en ole käsitellyt, joten siirrän sitä muille?

Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei tahallaan paina muita alas. Toivon parempia aikoja ekalle kommentoijalle.

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:36

Kiitos todella paljon! Ihana kommentti <3

Vastaa
Mie kans... 22.1.2020 - 09:13

En ole tavannut Iidaa oikeassa elämässä, mutta upean ihmisen näen, upean ystävän joka vetää samanlaisia upeita ystäviä puoleensa. Sellaisia ystäviä ei jää elämään jollei itse ole aito ystävä.

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:35

Kiitos tästä ihanasta kommentista <3

Vastaa
Sasa Villa 22.1.2020 - 09:27

Olipa ikävä ja tarkoituksellisesti loukkaavaan sävyyn kirjoitettu tuo yksi kommentti 😔

Olen samaa mieltä, että ei ne ystävätkään ikuisesti auta, tee palveluksia ja ilahduta, jos ei itse tekisi samoin.

Vai olisiko Iidan pitänyt tähän nyt listata kaikki tekonsa mitä hän itse on tehnyt?

No voin kertoa ihan muutaman mitä tuli äkkiseltään lähikuukausilta mieleen.

Eemin synttärit. Sain jäätävän kokoisen kakku”palan” mukaan, pyytämättä, koska Iida ajatteli että olisi kiva että kotona olevat pojatkin saisivat maistaa tuota herkkua.

Brunssi meillä. Iida aamiaistarvikkeita mukanaan enemmän kuin olisi tarvinnut.

Kyläily meillä. Kun puhuttiin puolin ja toisin omista elämäntilanteista, ja kerroin ettei meillä oli miehen kanssa juuri ollenkaan kahden keskistä aikaa. Iida ehdotti heti, että tulee Eemin kanssa meille hoitamaan lapsia, jotta me päästään viettämään parisuhdeaikaa.

Mutta joo on tosi kiittämätön ja ilkeä ihminen muuten joka ei ikinä anna mitään 😂

-Sasa

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:35

Voi kiitos Sasa sun sanoista! Olette ihania ystäviä <3

Vastaa
Vierailija 22.1.2020 - 13:17

Se piti vielä sanoa, että tosi nätit kuvat tässä postauksessa. Blogissasi on muutenkin mukavaa se, että laitat joka postaukseen mukaan kuvia.

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:34

Kiitos todella paljon!

Vastaa
Friidu 22.1.2020 - 17:56

Ystävät on tärkeitä ja toistensa elämässä hyvinä ja pahoina aikoina. Jätä omaan arvoonsa ne, jotka eivät tiedä tai ymmärrä.

Vastaa
iidaafel 22.1.2020 - 20:33

Todellakin, näin on! Kiitos <3

Vastaa

kommentoi postausta