Olen kirjoittanutkin tässä ajatuksistani ja suhtautumisestani imetykseen. Minua on raskauden aikana huolettanut mahdollisuuteni imettää tubulaaristen rintojen vuoksi. Kävinkin imetysneuvojalla keskustelemassa imetyksestä ja siihen valmistautumisesta mahdollisimman hyvin.
Tubulaariset rinnat eivät aina estä imetystä. Eikä minulle tehdyt rasvansiirtotoimenpiteet vaikuta imetykseen. Tubulaarisilla rinnoilla voi oikein hyvinkin imettää, sillä kyse on kehityshäiriöstä, ei rintojen kehittymättömyydestä.. Imetyksen onnistumiseen vaikuttaa maitorauhaskudoksen määrä. Tuota kudosta kehittyy silloin, kun rinnat alkavat murrosiässä kasvaa ja sen kehitys jatkuu raskausaikana, jolloin maitorauhaset alkavat tuottaa maitoa. Jos rinnat ovat aina olleet pienet ja hyvin ihon myötäiset, jopa jääneet kokonaan kehittymättä, on todennäköistä, ettei maitorauhasia ole kehittynyt rintaan riittävästi maidontuotantoon. Silloin maitoa ei ehkä nouse maitotiehyeisiin. Minulla toinen rintani on ollut ihonmyötäinen ennen leikkauksia, jolloin voi olla, ettei siinä ole tarpeeksi maitorauhaskudosta maidontuotantoon. Toinen rintani on ollut suurempi, joten siinä on mahdollisuutta.
Rinnoilleni ei ole tapahtunut juuri mitään raskausaikana ja se on huolettanut. Nännipihat ovat kuitenkin suurentuneet ja tummuneet, eli jotain muutosta on tapahtunut. Yleensä puhutaan rintojen suurenevan ja olevan todella arat, jopa ensimaitoa voi alkaa tulla. Minulla mitään näistä ei ole tapahtunut. Mutta toisinaan vasta synnytys ja istukan irtoaminen käynnistää maidon tuotannon ja tarvittavat muutokset.
Tällä hetkellä voi ainakin toivoa, että voisin toisella rinnalla imettää. Täysimettää jonkin aikaa tai osittain imettää pidempääkin. Synnytyksen jälkeen tärkeää on rintojen stimulointi. Eli rintojen aktivointi maidon tuotantoon käsin lypsämällä 2-3 tunnin välein ja tämän voi aloittaa muutaman tunnin sisään synnytyksestä. Mitä enemmän rinnoista poistuu maitoa, sitä tehokkaammin ne tuottavat sitä lisää. Ensimaito eli kolostrum-maitoa olisi todella tärkeää ja sitä voi alkaa käsin lypsämään ja antaa vauvalle ruiskulla, ellei vauva ole löytänyt heti imuotetta. Ensimaito muuttuu ensimmäisten viikkojen kuluessa kypsäksi maidoksi. Usein ensi maitoa on jo rinnoissa, se on ns. kehittynyt jo raskausaikana ja kypsän maidon nousu voi kestää joitakin päiviä.
Vauvalle tulisi antaa aikaa hyvän imuotteen löytämiseen. Sillä aikaa äiti voi stimuloida rintoja lypsämällä. Imuotteen löytymistä ei tulisi pakottaa ja kiirehtiä sen kanssa. Ihokontaktista on siihen hyötyä ja se edistää myös maidonnousua. Kun hyvä imuote löytyy, vauva stimuloi rintoja. Rintakumi voi myös auttaa imuotteen löytymisessä.
Myös nännien muoto vaukuttaa vauvan imemiseen. Toisinaan nännit voivat olla tasaiset tai kääntyä sisäänpäin. Joskus nännit nousevat vauvan kosketuksesta ja liikehdinnästä rinnalla. Toisinaan tarvitaan apuvälineitä, kuten nänninkohottaja. Minun nännini ovat tasaiset, mutta nousevat lämpötilojen vaihtelun mukaan, esim. kylmästä. Ne nousevat myös kosketuksesta, jolloin voisi olettaa vauvan kosketuksen nostavan niitä. Nännejä voi stimuloida jo ennen vauvan syntymää ja erityisesti vetää nännejä, jos ne ovat kovasti sisäänpäin.
Toivon todella, että edes osittainen imetys onnistuu. Pullolla voi siis antaa lisämaitoa tai käyttää tässä imetysapulaitetta, eli tällöin korvikemaito laitetaan säiliöön, josta tulee letku äidin rinnalle ja vauva imee sitä. Näin vauva kuvittelee imevänsä rintaa. Tämä oikeastaan sen takia, että toisinaan vauvan tottuessa pulloon, hän ei enää hyväksy rintaa ja se vähäkin maidon tuotanto loppuu. Imetysapulaitteella vauna ns. huijataan imemään rintaa, vaikka saa korviketta, jolloin vauva ei pois opi rinnan normaalista imemisestä. Tulen varmasti sellaisen hankkimista harkitsemaan, kuhan näkee mihin suuntaan imetys kohdallani menee. Voi olla, ettei imetyksestä tule mitään stimuloinnista huolimatta ja olemme täysin pullon varassa tai sitten onnistutaan osittain ja imetysapuvälineen kanssa!
Varmasti tulen kertomaan myöhemmin siitä, miten imetyksen kanssa kohdallani tulee käymään.
-Iida
