Olen kirjoittanutkin tässä ajatuksistani ja suhtautumisestani imetykseen. Minua on raskauden aikana huolettanut mahdollisuuteni imettää tubulaaristen rintojen vuoksi. Kävinkin imetysneuvojalla keskustelemassa imetyksestä ja siihen valmistautumisesta mahdollisimman hyvin.
Tubulaariset rinnat eivät aina estä imetystä. Eikä minulle tehdyt rasvansiirtotoimenpiteet vaikuta imetykseen. Tubulaarisilla rinnoilla voi oikein hyvinkin imettää, sillä kyse on kehityshäiriöstä, ei rintojen kehittymättömyydestä.. Imetyksen onnistumiseen vaikuttaa maitorauhaskudoksen määrä. Tuota kudosta kehittyy silloin, kun rinnat alkavat murrosiässä kasvaa ja sen kehitys jatkuu raskausaikana, jolloin maitorauhaset alkavat tuottaa maitoa. Jos rinnat ovat aina olleet pienet ja hyvin ihon myötäiset, jopa jääneet kokonaan kehittymättä, on todennäköistä, ettei maitorauhasia ole kehittynyt rintaan riittävästi maidontuotantoon. Silloin maitoa ei ehkä nouse maitotiehyeisiin. Minulla toinen rintani on ollut ihonmyötäinen ennen leikkauksia, jolloin voi olla, ettei siinä ole tarpeeksi maitorauhaskudosta maidontuotantoon. Toinen rintani on ollut suurempi, joten siinä on mahdollisuutta.
Rinnoilleni ei ole tapahtunut juuri mitään raskausaikana ja se on huolettanut. Nännipihat ovat kuitenkin suurentuneet ja tummuneet, eli jotain muutosta on tapahtunut. Yleensä puhutaan rintojen suurenevan ja olevan todella arat, jopa ensimaitoa voi alkaa tulla. Minulla mitään näistä ei ole tapahtunut. Mutta toisinaan vasta synnytys ja istukan irtoaminen käynnistää maidon tuotannon ja tarvittavat muutokset.
Tällä hetkellä voi ainakin toivoa, että voisin toisella rinnalla imettää. Täysimettää jonkin aikaa tai osittain imettää pidempääkin. Synnytyksen jälkeen tärkeää on rintojen stimulointi. Eli rintojen aktivointi maidon tuotantoon käsin lypsämällä 2-3 tunnin välein ja tämän voi aloittaa muutaman tunnin sisään synnytyksestä. Mitä enemmän rinnoista poistuu maitoa, sitä tehokkaammin ne tuottavat sitä lisää. Ensimaito eli kolostrum-maitoa olisi todella tärkeää ja sitä voi alkaa käsin lypsämään ja antaa vauvalle ruiskulla, ellei vauva ole löytänyt heti imuotetta. Ensimaito muuttuu ensimmäisten viikkojen kuluessa kypsäksi maidoksi. Usein ensi maitoa on jo rinnoissa, se on ns. kehittynyt jo raskausaikana ja kypsän maidon nousu voi kestää joitakin päiviä.
Vauvalle tulisi antaa aikaa hyvän imuotteen löytämiseen. Sillä aikaa äiti voi stimuloida rintoja lypsämällä. Imuotteen löytymistä ei tulisi pakottaa ja kiirehtiä sen kanssa. Ihokontaktista on siihen hyötyä ja se edistää myös maidonnousua. Kun hyvä imuote löytyy, vauva stimuloi rintoja. Rintakumi voi myös auttaa imuotteen löytymisessä.
Myös nännien muoto vaukuttaa vauvan imemiseen. Toisinaan nännit voivat olla tasaiset tai kääntyä sisäänpäin. Joskus nännit nousevat vauvan kosketuksesta ja liikehdinnästä rinnalla. Toisinaan tarvitaan apuvälineitä, kuten nänninkohottaja. Minun nännini ovat tasaiset, mutta nousevat lämpötilojen vaihtelun mukaan, esim. kylmästä. Ne nousevat myös kosketuksesta, jolloin voisi olettaa vauvan kosketuksen nostavan niitä. Nännejä voi stimuloida jo ennen vauvan syntymää ja erityisesti vetää nännejä, jos ne ovat kovasti sisäänpäin.
Toivon todella, että edes osittainen imetys onnistuu. Pullolla voi siis antaa lisämaitoa tai käyttää tässä imetysapulaitetta, eli tällöin korvikemaito laitetaan säiliöön, josta tulee letku äidin rinnalle ja vauva imee sitä. Näin vauva kuvittelee imevänsä rintaa. Tämä oikeastaan sen takia, että toisinaan vauvan tottuessa pulloon, hän ei enää hyväksy rintaa ja se vähäkin maidon tuotanto loppuu. Imetysapulaitteella vauna ns. huijataan imemään rintaa, vaikka saa korviketta, jolloin vauva ei pois opi rinnan normaalista imemisestä. Tulen varmasti sellaisen hankkimista harkitsemaan, kuhan näkee mihin suuntaan imetys kohdallani menee. Voi olla, ettei imetyksestä tule mitään stimuloinnista huolimatta ja olemme täysin pullon varassa tai sitten onnistutaan osittain ja imetysapuvälineen kanssa!
Varmasti tulen kertomaan myöhemmin siitä, miten imetyksen kanssa kohdallani tulee käymään.
-Iida
5 kommenttia
Mä olen pienirintainen ja rinnat on molempia tyttöjämme odottaessa kasvaneet, mutta eivät mitenkään valtaviksi, niinkuin joillain. Maitoa ei kummankaan kanssa riittänyt niin, että olisi pelkällä imettämisellä pärjätty, vaan korvike oli mukana alusta asti. Ja maito mulla nousikin kunnolla vasta sairaalasta kotiin päästyä. Muistan kun kuopuksen kanssa kotiuduttua kirosin kun maitoa vaan suihkusi ja paidat kastui läpimäriksi. 😀
Varmasti niin yksilöllistä miten maitoa tulee ja milloin nousee. Pienet rinnathan ei tosiaan tarkoita, ettei imetys olisi mahdollinen. Ja tavallaan on tosi jees, että nykyään voi hyvällä omatunnolla käyttää korviketta. Ite ainakin suhtaudun siihen positiivisesti 🙂
Joo rintojen koko ei kerro mitään imetyksen onnistumisesta. 🙂
Ja mulla oli kiva, kun molempien meidän äidit oli käyttäneet myös vastiketta aikoinaan, niin ei ollut perheestä paineita. Mies oli sitä mieltä heti, että ihan sama mitä lapsi syö, kunhan syö. Ja neuvolastakin kuopuksen kanssa sanottiin, että mikä tuntuu itsestä parhaimmalta, niin siihen he kannustaa. 🙂
No onpa ihanaa, koska moni kokee sitten huonoa omatuntoa korvikkeista!
Mulle tuli esikoisen kanssa vaan hetkeksi sellanen ”MUTKU MÄ OISIN HALUNNU ja oonko huono äiti”-fiilis. Mut sitä kesti tosiaan ehkä sen yhden illan. 😀