Vuosi sitten olin aika erilaisessa tilanteessa kuin tänään. Asuin vielä äidin luona. Olin toisen ja viimeisen kerran eronnut poikaystävästäni syksyllä 2016 ja viettänyt loppuvuoden äidin huomassa. Vuosi 2017 alkoi sillä, että muutin toista kertaa omilleni. Juurikin 1.1.2017 kävin katsomassa asuntoa, jossa nyt asun. Tänä vuonna minusta on tuntunut, että olen vasta alkanut elää. Kaikka aiemmat vuodet olen ollut todella nuori, todella hukassa ja hakenut turvaa muiden mielipiteistä ja ohjauksesta. Kun räpiköin irti suhteestani ja aloin rakentaa itseäni, omia ajatuksiani, huomasin alkavani elää. Minä olinkin joku, joka osaa ajatella, toimia itse ja merkitsee jotain. Suuri syy siihen, että vasta vuonna 2017 olen todella päässyt prosessoimaan itseäni ja elämääni on se, että vuonna 2015 erosin ja vuonna 2016 palasin yhteen ja erosin taas. Parasta on ollut huomata millaisia ihmisiä olen vuoden aikana kerrannyt ympärilleni, sille he kuvastavat sisintäni. Upeinta on ollut kuulla, että minun läsnäolo tekee toisille hyvää, he saavat minusta ja minä heistä.
Ja tämä vuosi on mennyt nopeasti, tuntuu, että se on ollut lyhyin vuosi ikinä. Elämä menee väläyksessä ohi. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin se tuntuu vaan menevän. Sitä suuremmaksi nousee tarve vain pysähtyä elämään, eikä kulkea tavoitteesta toiseen. En halua olla tehokkaampi, parempi versio itsestäni joka vuosia, oppia koko ajan ja kehittyä niin hemmetisti.
Minä haluaisin oikeastaan vaan olla. Lukea oikeasti jonkun kirjan alusta asti loppuun, enkä aina jättää kesken.
Haluaisin oikeasti nukkua enemmän, enkä tehdä niin kovasti.
Haluaisin kuoria ja rasvata enemmän mun ihoa. Haluisin joskus ihan oikeesti pitää hoitoainetta sen viisi minuuttia päässä.
Haluaisin enemmän päiviä yökkärissä kotona.
Haluaisin juoda enemmän smoothieta pillillä.
Halauaisin katoa Huomen Suomen alusta asti loppuun. Olla enemmän rauhassa aamuisin.
Haluaisin kävellä ulkona enemmän.
Haluaisin joogata enemmän.
Haluaisin uskoa enemmän itseeni ja haavailla enemmän, todella isosti, vaan, koska se on kivaa.
Haluaisin kirjottaa enemmän, sillä se vapauttaa.
Haluasin rakastaa enemmän. Tai oikeastaan haluaisin rakastua.
Haluasin viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa, jotka saa minut tuntemaan itseni hyväksi.
-Iida
Kuva: Tiia Nyholm
LUE MYÖS