Mun perheessä on aina ollut herkkuja tarjolla ja salliva ilmapiiri herkuttelun suhteen. Sairastuessani syömishäiriöön syytin siitä äitiäni. Mielestäni oli hänen syytä, että olin jo lapsena ollut vähän pyöreä. Koin, että äitini ei rajannut herkkujeni syöntiä, vaan hän salli pullan päivässä. Tosin ei äitikään olisi sallinut viittä pullaa, mutta eipä hän nähnyt. Herkkuja on helppo varastaa myös omassa kodissa ja läheisten silmien alla.
Tänäkin päivänä äitini herkuttelee, jos sille tulee mahdollisuus. Äitini on aina kantanut itsensä upeasti ja viihtynyt kehossaan. Käydessäni äidillä, olin leiponut meille pullia. Niitä syödessämme juttelimme herkuttelusta. Minulle nimittäin sallivuuden opettelu on ollut suuren työn takana. Äitini sanoi, että ennemmin hän kantaa muutaman ylimääräisen kilon, kun kieltää itseltään jotain ja aiheuttaa negatiivisen sysäyksen keholleen. Kaksi pikkusiskoani ovat myös todella kovia leipomaan. Äiti sanoi, ettei välttämättä ajattele herkutella, mutta jos joku lapsista on leiponut, niin toki hän maistaa. Tähän äiti lisäsi ”Kauheeta, mieti, kun kaikki lapset muuttaa pois, sitähän saattaa jopa laihtua”.
Ympärilläni on muitakin itsensä upeasti hyväksyviä naisia. Nimittäin eräs ystäväni odottaa esikoistaan ja syö nautinnolla kahden edestä. Muistan hänet aina todella pieni kokoisena ja hoikkana. Muistan kuinka hän ei syönyt koskaan kouluruokaa vaan hänellä oli eväänä kaksi mandariinia. Nyt raskaus on tuonut häneen pehmeyttä, josta hän on todella tyytyväinen. Hän sanoi, että kohta hän on äiti ja se on tärkeää, ei se onko painoa kaksi vai viisi kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Siinä minä katselin häntä lumoutuneena ja kysyin teenkö hänelle vielä yhden vohvelin ja hän sanoi, että tottakai!
Kuten aiemmin jo Instagramin puolella mainitsin, en halua laihduttaa. En halua olla eläkeikäinen ja huomata kieltäytyneeni 50 -vuotta herkuista. Olen tehnyt sitä jo tähänkin ikään mennessä liikaa. Ennemmin yksi herkku päivässä, jos siltä tuntuu. Silloin ei himoitse herkkuja, ei tule ahmineeksi yhtenä päivänä kymmenen päivän edestä, vaan on helppoa pysyä kohtuudessa. Herkkuja ei tarvitse ansaita liikuntasuorituksella tai itsensä rääkkäämisellä. Kyllä minä ainakin olen joka päivä kaiken hyvän arvoinen jo ihan itsessään ja sellaisenaan! Tietenkin mielinmääräinen sokerin syönti ei ole kenellekään hyväksi, mutta herkkujakin on moneksi mistä valita. Ja tosiaan sallivuudella on helpompi pysyä kohtuudessa. Erityisesti jos ylipainoa on paljon ja herkut jättää kokonaan, voi se olla liian tiukka linja ja kostautua myöhemmin.
Aivan ihanaa herkkutiistaita!
-Iida
