Olen ollut niitä, jotka valitsevat aina takarivin. Hirveintä ryhmäliikuntatunneilla on myöhästyä, sillä vain eturivin paikat on vapaina. Perinteisillä ryhmäliikuntatunneilla jokainen keskittyy omaan tekemiseen, ohjaaja luo tunnelmaa, johon harva vastaa. Salin etummaisimmat paikat ovat aina vapaana mutta takarivissä ollaan sumpussa. Ohjaaja pyytää rohkeasti eteen päin, kuuluu hymähdystä ja pientä liikehdintää tapahtuu, yksi takarivistä uhrautuu eteen. Ryhmäliikuntatunnilla takarivissä kuvitellaan, että välttyy ohjaajan katseilta ja voi tehdä vähän oman kuntonsa mukaan. Perinteisesti se on mukavaa, että saa treenata rauhassa, kukaan ei puhu mitään ja voi olla koko tunnin hiljaa omissa maailmoissa. Näin itse ajattelin kunnes tapahtui jotain.
Haluan treeniltäni nykyään enemmän. En valitse enää takariviä, sillä eturivistä näen parhaiten, minulla on eniten tilaa ja helppo kysyä apua. Valitsin ennen takarivin sen takia, että pelkäsin, etten jaksa tuntia loppuun. Takarivissä on helppo jättää muutama toisto väliin silloin tällöin. Tämä ei kuitenkaan vie mihinkään. Todellinen kehitys alkaa kun poistuu mukavuusalueelta ja takarivissä mitään kehitystä ei tapahtunut.
Nykyään en juuri käy kuntosalien ryhmäliikuntatunneilla. En sen takia etten uskaltautuisi eturiviin. Uskallan kyllä nykyään, moikkaan aina kaikille astuessani sisään tunnille, heippaan ohjaajan ja vastaan aina kaikkiin ohjaajan tunnelman nostatus yrityksiin. En käy juuri ryhmäliikuntatunneilla, koska haluan jotain vielä enemmän. En halua vain treenata, vaan haluan saada kannustusta, läpyjä treenikavereilta ja ohjaajan viereen kun omat voimat on ihan lopuillaan.
Olin kuullut Training For Warriors -salista (http://www.tfwhelsinki.com), jossa ei pitäisi mitkään perinteisen ryhmäliikunnan normit. Sportsetter -sovelluksella salille saa ilmaisen kokeilun ja tällä viikolla päätin lähteä kokeilemaan. Osallistuin Hurrikaani -tunnille, jota suositellaan myös aloittelijoille. Tänään olin samassa paikassa jo uudelleen. Kuviakin muistin ottaa vain muutaman kun treeni vain vei mukanaan.
Ohjaaja huutaa ”hallussa” ja ryhmä vastaa huutaen ”hallussa” ja sitten mennään. Musiikki soi kovaa, jokainen on mukana. Jokainen tsemppaa toista, kannustaa ja huutaa. Kun olet luovuttamassa, treenikaverit tsemppaavat vieressä. Olo on tärkeä,” hei mua tarvitaan tässä treenissä, mä kuulun tähän porukkaan”. Naurua, ilon kiljahduksia uuden oppimisesta ja tanssi-askelia hyvän biisin soidessa. Seuraavaan päivään jatkuva hyvä mieli treenistä. Miksi et menisi ryhmäliikuntatunnille, jos saat sieltä näin hyvän mielen? Enkä voi liiaksi hehkuttaa ohjaajia! Olen ollut kahdella tunnilla, joilla oli eri ohjaajat. Sain valtavasti kannustusta ja lisää irti itsestäni. Mikä parasta opin monta uutta juttua, sillä tunneilla tekniikka käydään huolella läpi. On tärkeää tehdä liike oikein ja liikkeitä harjotellaan aina ensin. Vanha tuttu liike, lankku, sai ihan uuden elämän TRW -tunnilla kun opin tekemään sen oikein. Pienestä voi joskus olla kiinni.
Sen olen oppinut, että hyvä treeni on jokaisen vastuulla. Jokaista tarvitaan, jotta treeni onnistuu. Jos oma treenisi ei ollut hyvä, tuskin oli kaverisikaan. Se, että kaveri tsemppaa vain sinua ei riitä. Kaveri alkaa pian väsähtämään, jos ei saa itse vastinetta kannustukselleen. Joten olet aina vastuussa treenistä myös muille. Näin mahtavaan tsemppiin päättyi tämän päiväinen Training For Warriors Hurrikaani tunti! Jokaista tarvittiin ja jokainen vaikutti treenin onnistumiseen. Yksin ohjaajan kannustus ja iloisuus ei riitä, jos muut eivät anna itsestään takaisin.
-Iida