Kello on 01.09 ja kyynel valuu alas nenänvartta pitkin.
Vaikka kaikki on hyvin.
Vaikka olen onnellinen.
Vaikka minulla ei ole hätää.
Vaikka minulla on enemmän kuin koskaan tiesin saavani.
Vaikka olen tyytyväinen itsekseni.
Silti.
Suljen silmät.
Minä kaipaan. Kaipaan niin valtavasti, että kyyneleet alkavat vieriä toinen toisensa perään ja valuvat kasvoja pitkin tyynyliinalle. Ne valuvat ihan hiljaa. Kukaan ei voisi kuulla minun kyyneliä, eikä kukaan kuulekkaan. Kuukaan ei ole siinä.
Suljen silmät.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Miten kukaan voisi ymmärtää miltä kaipaus tuntuu? Se, kun kaipaa, jotain mitä ei ole. Jotain mitä minulla ei ole ollut? Minunkin on vaikea ymmärtää tätä tunnetta. Olen onnellinen. En etsi. Olen tyytyväinen. En tarvitse. Olen eheä yksin. Menen eteenpäin. En perusta enää unelmiani muiden varaan. Toteutan itseäni ja unelmiani.
Mutta minä kaipaan. Kaipaan niin, että kyyneleet vierivät ja rinnassa puristaa.
Suljen silmät.
Tunnen sen.
Sipaisu. Lämmin kevyt sipaisu iholla. Se säpsäyttää ja saa kehon aavistuksen lämpimäksi. Hiusten hively. Käsi kulkee kasvoja pitkin. Lämmin käsi. Se siirtää hiukset korvan taakse, hivelee kasvoja ja jatkaa kohti kaulaa ja rintakehää. Kylmät väreet kulkevat kehon läpi samaan aikaan, kun rinnassa tuntuu polttava lämpö. Hellä suudelma. Ihon pehmeys. Lämpö. Värähtely.
Katse. Se suoraan sieluun tuijottava katse, joka saa aivan tyhjäksi. Se vie jalat alta ja saa pään pyörälle. Se katse, joka kertoo kiintymyksestä, halusta ja rakkaudesta. Se vie viimeisenkin ajatuksen pois mielestä ja tekee puhumisesta liki mahdotonta.
Vatsassa kuplii. Jännitys. Epävarmuus. Ihastus. Tunteet laittavat elämän sekaisin. Ajatukset karkailee, sillä ajatukset vievät aina häneen. Pää tuntuu olevan sumussa ja järkiajattelu mahdotonta.
Varpaat hipaisevat tosiaan. Käsi tulee lanteille ja vetäisee lähemmäksi. Lämmin syli. Kesäinen sadetanssi.
Kaksi vartaloa vastakkain. Käsi pysähtyy sydämelle. Se lyö tiheästi. Pimeys. On aivan pimeää. Voi vain kuulla raskaan hengityksen. Voi vain tuntea ihon lämmön ja kädet ympärillä, jotka pitävät lähellä.
Syke nousee. Hengitys voimistuu. Kaksi vartaloa vastakkain, hieman nihkeinä hiestä. Sielu värähtelee. Käsi jatkaa kulkuaan. Hivelee lantion kaarta ja pysähtyy reidelle. Huokaus.
Vetovoima. Magneetti. Kaksi ihmistä siinä yhdessä. Vetävät toisiaan puoleensa. Voisipa sulkea silmät ja avata ne ilman huolta. Avaan silmät ja sänkyni on tyhjä. Ketään ei ole enää vieressäni. Ei ehkä ollutkaan. Olen vasemmalla laidalla ja kietonut peiton myttyräksi jalkijeni väliin. Kaipaus. Se sattuu. Haluisin laittaa silmät takaisin kiinni.
Jääkö kaipaus minuun? Helpottaako se ajankanssa? Oppiiko sitä vain elämään?
Rakkaus. Saa rakastaa ja olla rakastettu.
Aamulla herään kuin yöstä ei olisi jälkeäkään. Laitan soimaan Titan Elämä on nyt ja tanssin.
KUVAT: Pinja Mitrovitch