Parveke kuntoon
Olen viime päivät siivonnut parveketta, pessyt nyt ensi alkuun parvekkeen lasitukset ja imuroinut. Meillä on iso lasitettu parveke ja aurinko lämmittää sitä jo siihen malliin, että siellä tarkenisi hyvin nauttia päiväkahvit. Parvekkeen laittaminen on innostanut minua tosi paljon viime päivät. Asetin tavoitteeksi, että ensimmäiset kahvit juodaan viimeistään pääsiäisenä, eli siihen mennessä siellä olisi hyvä olla mööpelit laitettuna ja muutama helmililja narsisseineen istutettuna. Kasvit ovat valtava ilon lähde itselleni ja haaveilenkin parvekkeesta sellaista kunnon kasvikeidasta, ihanaa huonetta, jossa viihtyä! Viime kesänä parvekkeella tuli oltua tosi vähän, sillä se oli monesti aivan liian kuuma ja nyt olen tutkinut erilaisia vaihtoehtoja tähän ”ongelmaan”. Parvekkeen parissa hääriminen vie tällä hetkellä muut ajatukset mielestä!
Ravintolaruokaa kotona
Yritän erottaa viikonloppua muusta arjesta ja pitää rutiineista kiinni. Meillä on aina lauantaina saunavuoro ja joka lauantai syömme sitten saunan jälkeen sushia. Tästä on tullut lähiaikoina todella tärkeä tapa ja olen pitänyt rutiinista kiinni. Nyt jo molemmat odotamme lauantaita! Enää yksi päiväkotipäivä ja sitten on on saunapäivä! Tämä on tavallaan juuri sitä arjen luksusta, sitä mitä tällä hetkellä voi saada, kun ravintolat ovat kiinni.
Retkipäivä
Saunaa ja susheja -päivän lisäksi otin käytäntöön viikottaisen retkipäivän. Liian usein ajattelen, että pitäisi mennä metsäretkelle, tehdä retki tuntemattomaan leikkipuistoon, mennä lähikoskelle ihmettelemään ja vaellusreitille, jonka päätteeksi paistaa nakit, mutta en toteuta. Tämä uusi tapa antaa ohjelmaa, sillä meillä on viikossa 3 kotipäivää ilman päiväkotia ja töitä. Mikään ei ole niin kivaa kuin pakata evästä reppuun ja lähteä retkelle. Kohteen ei edes tarvitse olla kaukana tai kovin ihmeellinen. Säiden lämmetessä myös haluaa viettää enemmän aikaa ulkona. Parasta on vain päättää, että tänään meillä on retkipäivä, koska miksi ei! Ja taapero on tietysti heti innolla mukana! Huomaan, että yksinkertaiset rutiinit auttavat minua tällä hetkellä selviämään yksitoikkoisesta arjesta. Saan päiviin sisältöä ja tekemistä, kun pidän itse itselleni asettamista rutiineista kiinni. Päivät saa rytmiä retkipäivistä, saunapäivistä, kauppapäivistä ja työpäivistä.
Juhlat ilman juhlia
Kotoilu on nykyään kokoaikaista ja sen takia yritän keksimällä keksiä pieniä asioita, joita odottaa ja jotka tuovat vaihtelua. Tällä viikolla Eemi täytti 2,5-vuotta ja tajusin, että asiaa täytyy juhlia. Ostin ilmapalloja, kertakäyttöiset Ryhmä Hau-lautaset ja jäätelöä. Mummi tuli kahville ja Eemi oli aivan täpinöissään, kun hänelle laulettiin onnittelulaulu. Näin me saimme suuresti iloa tavalliseen päivään. Kaikki verukkeet juhlaan kannattaa hyödyntää!
Pääsiäinen
Uskon tosiaan koronan vaikuttaneen siihen, että juhlat ja juhlapyhät korostuvat elämässä. Juhlilla tuodaan vaihtelua arkeen. Lisäksi äitinä haluaa jollain tapaa välittää lapselle juhlakulttuuria ja sitäkin kautta juhlat ovat elämässäni saanet eri merkityksen kuin ennen. Tulevana sunnuntaina käymme virpomassa mummin ja viemme isommojen oven taakse vitsat. Lauantaina on luvassa siis vitsojen kerääminen ja koristelu! Pääsiäiskortteja olemme jo maalanneet. Raeruohoa en istuta, mutta istutamme parvekkeella narsisseja kevään merkiksi. Siitä on hyvä laskeutua pääsiäisen odotukseen, vaikkei meillä mitään sen erityisempää olekaan luvassa.
Toivo kesästä
Kevät antaa tosi paljon energiaa ja toivon siitä, että kesä tulee kyllä. Sitä toivoa todella tarvitsee tällä hetkellä. Sitä tarvitsee jonkun pisteen, jonne suuntaa katseen. Ja toki sitä toivoo, että tuleva kesä voisi olla viime kesän kaltainen. Sillä ajatuksella kuitenkin jaksaa eteenpäin. Toivo on tottakai todella oleellinen tunne elämässä jaksamiseen ja itse saan toivosta voimaa. On ihana unelmoida kesästä!
Hedelmäityshoitojen odotus
Olen tällä hetkellä jonossa TAYSille hedelmöityshoitoihin. Toiveenani on saada toinen lapsi luovutetuilla sukusoluilla. Tällä hetkellä odotan aikaa ensikäynnille lisääntymislääketieteen yksikköön. Kirje voi tipahtaa postilaatikosta koska vain tämän kevään aikana. Jonotusaikaa ei tietenkään voi yhtään ennustaa ja se toki tekee tästä kaikesta vielä jännempää. Puhumattakaan tietysti hoitojen aloitus sitten joskus. Mutta ajatus mahdollisuudesta toiseen lapseen ja oman haaveen täyttymisestä tuo todella paljon iloa ja voimaa minulle. Se innostaa kulkemaan eteenpäin!
-Iida
KUVAT: Leena Warén