Home » Päiväkoti – Huomio nämä aloituksessa!

Päiväkoti – Huomio nämä aloituksessa!

by Iida Åfeldt

Vaikka olen hoitovapaalla, niin myötäelän elokuussa arkeen palaavia. Moni pala töihin, osa opiskelemaan, joku kouluun, eskariin ja joku pieni ehkä aloittaa ensimmäisen kerran varhaiskasvatuksen piirissä mennen päiväkotiin. Ehkä siellä on myös joku vanhempi, jota jännittää miten kaikki sujuu ja mitä kaikkea pitäisi tietää, muistaa ja osata.

Henkilökunta on paikalla lasta ja perhettä varten. Ei ole tyhmiä kysymyksiä tai turhia huolia. Aina kannattaa ottaa puheeksi, laittaa viestiä tai soittaa päiväkotiin. Lapsen saatua päiväkotipaikan, sovitaan tutustumisesta, aloituskeskustelusta ja itse aloittamisen toteuttamisesta käytännössä. Parasta on pehmeä aloitus, jossa lapsi tottuu päiväkotiin pikkuhiljaa rauhallisella tahdilla. Aloituskeskustelussa vanhempi saa kertoa lapsestaan kaikkea hoidon kannalta oleellista.

On kuitenkin asioita, jotka helpottavat aloitusta. Asioita, joita voi huomioida jo etukäteen. Monista aloitukseen liittyvistä asioista voi jutella lapsen kanssa, yhdessä voidaan pohtia mikä lelu pääsee sitten päiväkotiin mukaan tai lähteä yhdessä tossuostoksille!

Oma kuva. Ikävää helpottamaan päiväkotiin voi tuoda omia valokuvia, joissa on lapselle tärkeitä ihmisiä. Niistä voidaan yhdessä keskustella ja niin lapsi tietää, että häntä ei ole unohdettu. Ikävä on normaalia, kun kyse on niin rakkaista läheisistä. Kuvat voi tulostaa tai teettää ennen aloitusta.

Henkilökunnan kuva. Lasta hoitavat aikuiset voivat antaa perheelle kuvan, jotta lapsi voi etukäteen kotoa käsin tutustua häntä hoitavien aikuisten kasvoihin. Usein ryhmien aikuiset työskentelevät tiimeissä ja tiimiä voi pyytää antamaan kuvan itsestään.

Oma lelu. Moni kokee turvaa omasta lelusta, jonka voi ottaa vaikka päiväunille. Toisilla lohtua tuo tutti ja harso. Omat tärkeät esineet on todellakin sallittuja päiväkodissa.

Tossut. Lapsi tarvitsee päiväkotiin hänelle sopivat tossut.Ihan pieni ei toki saa itse tossujaan jalkaan, mutta isomman lapsen kohdalla on jo hyvä miettiä, että tossut oli mahdollisimman helpot sujauttaa jalkaan itse.

Vaipat. Jos lapsi käyttää vielä vaippoja, kysy kumpaa henkilökunta toivoo, teippi- vai housuvaippoja. Jos teillä on kestovaipat, kysy heidän toiveitaan toiminnan suhteen, jotta siitä saadaan helppoa ja vaivatonta ja kerro omia ideoitasi. Omasta kokemuksestani teippivaipat helpottavat henkilökunnan työtä ja siksi niitä suositaan.

Vaatteet. Lapsi tarvisee päälleen vaatteet, joissa on mukava leikkiä ja olla. Vaatteissa ei sotkut haittaa. Lapsella on aina oltava varavaatetta mukana. Ulkovaatteiden tulee olla säähän sopivia. Päiväkodissa on hyvä olla säilytyksessä myös sopivat kumisaappaat ja sadevaatteet. Päiväkotivaatteissa on hyvä miettiä lapsen mukavuutta ja omatoimisuuteen tukevia elementtejä, esim. nauhakengat vs. tarrakengät.

Omaisuuden nimeäminen. Kaikissa vaatteissa, kengissä, asusteissa, tavaroissa ja leluissa on suotavaa olla lapsen nimi. Lapsiryhmät on suuria, lokerot ja eteistilat pieniä. Eteisessä voi olla rivissä kolmet saman kokoiset Kuoma -kengät ilman nimeä ja siinä sitten mietitään omistajia. Nimi auttaa tavaroita pysymään oikealla omistajalla.

Lokeron siisteys. Lokeron siisteys on vanhempien vastuulla. Siistijät eivät pääse putsaamaan pursuavaa lokeroa. On tärkeää ottaa ylimääräiset tavarat kotiin.

Juomapullo. Tavat poikkeaa varmasti eri päiväkodeissa, mutta usein on hyvä, että lapsella on lokerossa oma juomapullo. Erityisesti kesäaikaan. Sama pätee myös aurinkorasvaan.

Eteinen on leikkitilaa. Usein päiväkotien tilat on rajalliset ja monesti lokeroeteinen on lasten leikkitilaa, jolloin sinne ei voi tulla ulkokengillä. Vanhempienkin on hyvä muistaa riisua kengät mennessään lokerolle.

Puhelin pois. Puhelin on hyvä olla poissa, kun viet tai haet lasta. Silloin keskityt tärkeään hetkeen!

Kuulumiset. Hakiessa on hyvä varata hetki kuulumisten vaihtoon henkilökunnan kanssa. Myös viedessä on hyvä kertoa, jos lapsen yössä tai viikonlopussa on ollut jotain, joka voisi vaikuttaa päivän kulkuun. Jos mitään erityistä sanottavaa ei ole, niin siitäkin huolimatta henkilökunnalla pitää tulla näyttäytymään, kun lapsi lähtee kotiin. Silloin tiedetään, että lapsi on turvallisesti haettu kotiin.

Sulje portti. Katso aina perääsi, että portti varmasti tuli suljettua.

Autolla liikkuminen. Päiväkodin sijainnista toki riippuu onko lähellä parkkipaikkaa. Autoa ei voi jättää käyntiin porttien eteen. Muutenkin autolla liikkuessa tulee kiinnittää erityistä huomiota nopeuksiin päiväkodin alueella. Lapsia tulee ja lähtee ja jokainen tietää, miten nopeita he ovat liikkeissään, vaikka vanhempi olisi läsnä.

LUE MYÖS
Päiväkoti – Minkä ikäisenä se tulisi aloittaa?

Päiväkoti vai perhepäivähoito, kummasta tulisi aloittaa?

-Iida

7 kommenttia

laulau 12.7.2019 - 14:24

Hyvä listaus. 🙂

Lisäksi joissain päiväkodeissa/kunnissa tarjotaan aloituskeskustelua ennen päiväkodin aloittamista kotiin, mikä on mielestäni hyvä tapa etenkin alle 3-vuotiaiden kohdalla; näin ainakin yksi päiväkodin aikuinen on jo etukäteen tuttu ja lapsi muistaa, että just tuo tyyppi on käynyt myös mun kotona leikkimässä ja juttelemassa vanhemman kanssa.

Ja vielä se, että monelle vanhemmalle päiväkodin aloitus on rankempaa kuin jopa lapselle: olisi kuitenkin tärkeää, että vanhempi pystyisi hillitsemään kyyneleensä jättöhetkellä, että lapselle jäisi turvallinen olo jäädä päiväkotiin ja että päiväkotiin menemisestä puhuttaisiin lapselle mukavana asiana. Tuttu näky etenkin pienten puolella on kyynelihtävä vanhempi, joka on juuri jättänyt pienokaisensa ensimmäisiä kertoja hoitoon. Se on tietenkin aivan luonnollista 🙂

Vastaa
Päiväkodissa 13.7.2019 - 08:33

Hyvä lista! Olen itse ollut muutaman vuoden alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja lisäisin/tarkentaisin vielä muutamaa asiaa. Ensinäkin on hyvä yrittää aina muistaa, että lapsia on ryhmässä usein 12. Jos jokin asia tuntuu väärältä tai sinusta tuntuu, että sinua ei otettu tosissaan, kannattaa yrittää aina ajatella asia ensin sen kannalta, että mitä jos tämä sama asia olisikin kaikilla 12 lapsella?

Esimerkiksi nuo kestovaipat. Ne on useissa paikoissa ihan kielletty ja lähes kaikkialla suositaan teippivaippoja. Kestovaipat hoituu kyllä yhden lapsen kanssa, mutta entä sitten, kun niitä olisi 12 lapsella? Mihin mahtuu säilöön pussukat ja vaipat, miten estää niiden sekoittuminen? Ei ole reilua luvata käyttöä yhdelle lapselle, jos ei pysty tekemään sitä kaikille. Lisäksi kakkavaipan vaihto vie paljon enemmän aikaa, kun käytössä on kestovaipat. Housuvaipat taas eivät ole kivat siksi, että tällöin joudutaan riisumaan lapselta kaikki housut. Aikaa ja lapsen hermoja säästyy melko paljon, kun käytössä on teippivaipat, jolloin riittää, kun housut laskee alas.

Ja sitten tuo nimeäminen! Voi pojat, ettei sitä voi painottaa koskaan tarpeeksi. Kun nimeät, nimeä aina molemmat kappaleet! Se ei auta, että tiedämme Sirpan toisen hanskan kuuluvan hänelle, jos hanskan toinen kappale hukkuu muiden samanlaisten nimettömien pinoon. Ja lapset usein ehtivät riisumaan vaatteensa milloin mihinkin itse, jolloin sekoittumisen vaara on suuri.

Mutta tosiaan suosittelen rohkeasti kyselemään henkilökunnalta asioista. Usein, jos jokin asia tuntuu järjettömältä, sille on olemassa hyvä perustelu. Kannattaa vain uskaltaa kysyä. Musta on myös kiva, jos alkukeskustelussa mainitsee, että paljonko haluaa lapsen päivästä kuulla. Voisin kertoa ummet ja lammet, mutta joskus on vaikeaa arvioida, haluaisiko vanhempi vain nopeasti kotiin vai haluaisiko nimenomaan kuulla jokaisesta askeleesta.

Lapsen jättämisestä myös sanoisin, että melkein lapsesta riippumatta paras tapa on tehdä hyvästien hetkestä selkeä, eikä pitkittää sitä. Lapselle parasta on, että tehdään aamurutiinit, mennään ryhmään, jolloin todennäköisesti joku hoitajista on vastassa (jos on yhtään hyvä päiväkoti kyseessä). Sitten vain sanotaan reippaasti heipat ja sen jälkeen vanhemman on parempi lähteä suoraan, eikä jäädä vitkuttelemaan huolimatta lapsen reaktiosta. Näin lapselle tulee jäämisestä tuttu rutiini ja hän oppii pian, että siinä kohtaa on tarkoitus turvautua päiväkodin aikuiseen. Alkuun suhteen luominen uusiin aikuisiin toki kestää ja tähän kuluva aika on yksilöllinen jokaisen kohdalla. 🙂

Vastaa
arla 13.7.2019 - 10:46

Komppaan tätä lapsen jättämistä reippaasti ja ilman tilanteen pitkittämistä. Vaikka lapsi itkisi lähtötilanteessa, lohduttaminen on päiväkodin henkilökunnan tehtävä. Jos vanhempi lähtee vaan reippaasti menemään, niin lapsi yleensä rauhoittuu parissa minuutissa. Jos vanhempi jää lohduttamaan lasta, itku vaan tuppaa jatkumaan.. Joskus ollut näitä tilanteita kun vanhempi ensin jää juttelemaan ja lohduttamaan kymmeneksi minuutiksi vaikka hienovaraisesti on ehdotettu että olisi ehkä aika sanoa heipat, ja sitten kun vanhempi on viimein lähtenyt ja lapsi on myös yleensä saman tien rauhoittunut, niin sieltä taas tullaan takaisin kun on unohtunut jättää vaipat tai vaihtovaatteet tai mitä nyt näitä on.. Ja koko rumba alkaa taas alusta. Vaikka ymmärrän että vanhempana on tosi vaikeaa jättää itkevää lasta, niin tilanteeseen jääminen tekee yleensä vain hallaa. Luottakaa siis henkilökuntaan tässä 🙂

Mitä tulee housuvaippoihin, vinkkinä että ne sivuresorit lähtee helposti repäisemällä auki. En oo ikinä käynyt housuvaippoja riisumaan niin kuin housuja, vaan aina repäisen resorit auki ja vaihdan vaipan samoin kun teippivaipankin 🙂

Vastaa
arla 13.7.2019 - 10:52

Jaa itseasiassa mitä tulee lähtemiseen, niin pitää vielä sanoa että joillain 1-2 vuotiailla lapsilla toimii myös se jos vanhempi valitsee jonkun päiväkodin lelun ja aloittaa leikin lapsen kanssa lähtötilanteessa ja jättää lapsen sitten yksin jatkamaan leikkiä. Näin lapsella on jotain mukavaa tekemistä heti päiväkotiin tultaessa, päiväkodista muodostuu myös positiivinen mielikuva, ja vanhemman aikaa menee tässä enintään minuutti. Leikin aloittaminen ei sinällään pitkitä hyvästejä, koska kyse on leikistä, ei hyvästeistä 😉

Vastaa
Nimetön 14.7.2019 - 07:55

Kyse ei ole siitä, miten vaipat riisutaan vaan siitä kuinka ne puetaan.

Kun päiväkodissa potalle menijöitä on useita, ei lapsilta riisuja esimerkiksi sukkahousuja vaipan vaihdon yhteydessä lainkaan. Housut lasketaan alas, kuten vessassa käydessä kuuluu ja vaippa, oli se sitten teipillä suljetava tai housumallinen, repäistään pois sieltä jalkojen välistä.
Kun taas on aika pukea puhdasta ylle, teippivaippa pujottaan paikalleen housuja riisumatta. Housuvaippaa varten taas on riisuttava paljaaksi koko alaruumis ja taas pujoteltava jalkaan uudelleen sukkahousut ja housut.

Vastaa
Kestovaippamyönteinen varhaiskasvattaja 14.7.2019 - 07:51

Vanhemmat päättävät siitä, millaisia vaippoja käytetään.
Kysyttäessä päiväkodin henkilökunta voi toki tuoda ilmi toiveensa esimerkiksi tarralla suljettavadta kertakäyttövaipasta. Se ei toki tarkoita, että lapsen vanhempien pitäisi sellainen valita.

Miten olisi, jos ympäristötietoinen henkilökunta suosittelisinin kaikille asiakkaille kestovaippoja?

Vastaa
Opiskelija 17.7.2019 - 08:56

Olin vähän aikaa töissä päiväkotiryhmässä, jossa kaikilla oli housuvaipat. Mielestäni tämä tuki lasten omatoimisuutta, sillä moni lapsista osasi itse riisua oman vaipan ja laittaa uuden jalkaan. Enkä kokenut, että tämä olisi työllistänyt henkilökuntaa yhtään enempää. Mutten olekaan kovin kokenut vielä.

Vastaa

kommentoi postausta