Home » Mikä tässä deittailussa mättää?

Mikä tässä deittailussa mättää?

by Iida Åfeldt

Match sanoi Tinder ja laitoinpa heti miehelle viestiä. Hän se innostui keskustelemaan ja päädyimme vaihtamaan numeroita. Melko pian hän kysyi voisimmeko puhua videopuhelua. Videopuhelun jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään. Laitoin hänelle vielä viestiä perään, jonka seurauksena hän esti minut. Meni taas putkeen.

Tajusin siinä kuitenkin jotain oleellista tästä ajasta. Miksi vaivautua treffeille? Ensitreffit voi hoitaa puhelimen välityksellä, videopuheluna. Suorastaan nerokasta. Harva ymmärtää tämän ajan deittikulttuuria ja sitä, että deittailu vaikuttaa todellakin olevan kamalaa pelailua sekä paremmuuden tavoittelua.

Aina on parempi tarjolla

Aloin ajatella kyseistä miestä. Hän oli komea, todella hyvässä ja arvosetussa ammatissa, ilman lapsia. Hänellä on varmasti hyvä tilanne ja hänellä on vientiä. Hän todennäköisesti kuuluu siihen 14 %, joista kaikki naiset tykkäävät. On tutkittu, että miehet tykkäävät 46% vastaan tulevista naisista Tinderissä ja naiset vain 14% miehistä. Eli tuolla pienellä osalla miehiä ei ole mitään hätää. Heille on aina uusi ja parempi nainen jossain.

Tuolla miehellä on varmasti se tilanne, että treffejä olisi niin monet kun vaan jaksaisi käydä. Ajankäytön järkevöittämiseksi hän soittaa vaikka kuudelle naiselle videopuhelun ja valitsee niistä treffeille kolme naista. Käytyään kaikkien kolmen kanssa treffeillä, hän jättää yhden pois ja päättää vielä käydä kahden naisen kanssa treffeillä selvittääkseen kumpi heistä on parempi. Kun hän tekee ratkaisunsa, alkaa hän tapailla vain tuota yhtä naista. Jos tapailu päättyy, hän aloittaa alusta. Se ei ole ongelma, sillä valinnanvaraa löytyy, ei vakavaa!

Kyseisellä tavalla tulin itsekin eläneeksi. Sellainen kaksikymppinen tuore sinkku halusi katsoa tarjontaa. Oli tehokasta tapailla useita samaan aikaan ja karsia niistä huonoja vaihtoehtoja matkalle ja panostaa sitten lopulta yhteen. Ja sitten vaan alusta sama juttu, kunnes sekin alkoi tuntua hirveän raskaalta, ei vaan jaksa enää. Sain siinä oppia, että ehkä se johon itse halusin panostaa, ei halunnutkaan panostaa minuun. Niissä tiputtamissani miehissä taas olisi voinutkin olla niitä ihan hyvin miehiä, jotka olisivat halunneet.

Kuulostaa raa’alta. Ja raakaa tämä on erityisesti suurissa kaupungeissa ja erityisesti pk-seudulla, jossa asuu eniten väestöä.

Miehet haluavat metsästää

Miehet. Miehet ovat osin jääneet jonnekin kivikaudelle. Evoluutio on tehnyt hyvää naisille, mutta miehissä sen sijaan elää edelleen metsästäjä. Nykyään, kun metsälle ei kaupunkiolosuhteissa pääse, niin eläinten sijaan tähtäimessä ovat naiset. Miehet haluavat valloittaa ja piirittää kohdettaan.

Miesten metsästysvietti johtaa siihen, että nainen ei saa olla liian helppo. Ei saa olla liian saatavilla, liian valmis, liian tyrkyllä eikä liian innokas. Mies ei halua liian helppoa naista. Mutta mitenkä sitten olla sopivasti vaikea, muttei liian vaikea, sillä ei kukaan sellaistakaan jaksa?

Kai tämä metsästyskulttuuri vain elää meissä luonnostaan. Voihan tätä verrata helposti omaan lapsuuteen ja karkkipäivään. Jos sain karkkipussin tuosta noin vaan, niin ei se kummalta tuntunut. Jos taas jouduin ansaita sen tekemällä kotitöitä, niin se tyydytti paljon enemmän.

Minua ei vaan enää huvita esittää vaikeasti tavoiteltavaa tehtyäni sitä aikani. Olen miettinyt pääni puhki vastauksia miehen viesteihin, olen miettinyt sopivia hymiöitä, olen miettinyt sopivaa aikaa vastata viestiin. Koen vain olevani liian vanha, liian laiska ja liian suorasanainen.

Kukaan ei halua sitoutua

Tuntuu siltä, että vedän puoleeni niitä juuri eronneita miehiä, jotka heti alkuunsa sanovat etteivät halua sitoutua. Kuvittelen, että minä olen se heidän tarvitsemansa poikkeus. Kyllä he haluavat, kun ihastuvat.

On kuitenkin ihan fakta, että moni pelkää sitoutumista. Kun on niin paljon tarjontaa, niin ei tiedä enää mikä olisi hyvä ja kenen kohdalle olisi kannattavaa pysähtyä viettämään pidempi aika. Kuka onkaan se paras kaikista, se, joka tekee onnelliseksi, se, jonka kanssa voisi sitten perustaa perheen ja viettää loppuelämän? Iso valinta ratkottavaksi. Harmillista, ettei deittailussa voi aina palata taakse päin. Ei voikkaan 50 kokeilemansa seuralaisen jälkeen palata numeroon 21, joka oli se paras. Sillä numero 21 saattaa ollakin jonkun toisen jo silloin.

Tuntuu myös siltä, että miehet ja naiset eivät oikein kohtaa oikeaan aikaan. Naiset muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan tai töihin miehiä aiemmin. Naiset ehkä saavat deittailusta tarpeekseen, kun potenttiaalinen mies muuttaa kaupunkiin. Mies taas juuri muutettuaan omilleen ei halua sitoutua, sillä hän on juuri päässyt sinkkuuden makuun. Nainen taas olisi jo sitoutumispisteessä elettyään riittävästi sinkkuna. Lisäksi naiset kypsyvät miehiä aiemmin ja ovat valmiimpia sitoutumaan. Usein naiset sitoutuvat itseään vanhempien miesten kanssa.

Naisilla biologinen kello vaikuttaa myös haluun pariutua tietyn ikäisenä. Miehet samassa iässä eivät ehkä ole samassa pisteessä, vaan ovat mahdollisesti juuri muuttaneet pois kotoa armeijan jälkeen, ehkä saaneet työn tai opiskelupaikan, ehkä ovat valmistumassa ja he haluavat nauttia uudesta elämäntilanteesta ja vapaudesta. He haluavat menestyä uralla, menestyä opiskeluissa, he haluavat nauttia mökkireissuista kavereiden kanssa, he haluavat pitää peli-iltoja, he haluavat treenata ja harrastaa, he haluavat aina silloin tällöin, että joku hipsuttaa. He eivät halua sitoutua, sillä he pitävät sitä vankilana, jolloin eivät voi olla vapaita ja tehdä niitä kaikkia haluamiaan asioita. Sitoutumishalukkuus tulee sitten myöhemmin, kun ikää on jo enemmän. Usein miehet alkavat miettiä parisuhdetta ja perhettä vanhempina kuin naiset. Naiset taas eivät voi loputtomiin odottaa, jos haaveissa on lapsia.

Sinkkuuden markkina-arvo

Parisuhdemarkkinat. Siitähän tässä on kyse. Naisilla on siinä valta-asema. Naisilla on tutkitusti todella korkea kriteeristö. On paljon miehiä, joille kelpaisi kuka hyvänsä. Naisen on helppo päästä treffeille ja helppo saada seksiä, kuhan valitsevat. On paljon miehiä, joille kelpaisi kuka vaan, mutteivät saa ketään. Naisille ei enää riitä vain se, että on työ ja huolehtii itsestään. Ja tästä kertoo juuri se, että naiset tykkäävät 14% Tinder käyttäjistä ja miehet taas tykkäävät 46% naisista.

On ihan tätä päivää puhua markkina-arvosta puhuttaessa deittailusta. Koska on valinnanvaraa, niin miksi tyytyä ihan hyvään? Erilaiset ominaisuudet nostavat markkina-arvoa ja toiset taas laskevat. Esimerkiksi vakituinen työ on nostava asia, työttömyys taas laskeva. Meillä jokaisella on kriteereitä ja arvoja, joiden pohjalta teemme parinvalintaa.

Itse olin ennen vakituisessa työssä, hoikka nuori nainen, joka harrasti kuntosalia ja lenkkeilyä. Pukeuduin tyylikkäästi itsestäni huolta pitäen ja asuin Töölössä, keskeisellä paikalla Helsingissä. Pidin markkina-arvoani todella hyvänä. Nyt taas minun on mahdotonta saada itselleni edes treffejä aikaan, sillä olen pienen lapsen yksinhuoltaja äiti, eli suoraan sanottu yhteiskunnan pohjasakkaa ja verorahojen syöjä. Olen lihonnut noista Töölön ajoista 20 kiloa ja asun nykyään lähiössä. Lisäksi mainittakoon, että  olen kotihoidontuella. Ei siis kovin hyvä luettelo. Ja näitä asioita esimerkiksi Tinderissä kysytään yleensä heti alkuun, mitä työtä teet, missä asut tai mitä opiskelet. Eli hävitty peli heti alkuunsa.

Raaka elämä

Eipä ole tehty sinkkuutta helpoksi, jos haluaa rinnalleen miehen. Tuntuu todella vaikealta kohdata ihminen, jota sinä haluat ja joka haluaa sinua. Ihminen, joka haluaa jo sitoutua. Ihminen, joka kohtaa arvojesi kanssa ja haluaa kulkea samaan suuntaan. Kyseessä ei ole sattuma, vaan ihan oikeasti parinvalinta riippuu hyvin monesta tekijästä. Jos nyt ylipäätään pääsee edes treffeille asti. Sitä voi hyvinkin tulla estetyksi ja ghostatuksi jo ennen tapaamista.

Olenkin kirjoittanut siitä tässä postauksessa: Se kenestä kiinnostumme ei ole sattumanvaraista

LUE MYÖS

Vantaan Sanomat Yhä useampi sinkkumies ei koskaan löydä naista

Ilta-Sanomat Tinderistä tuli surullinen paikka

49 kommenttia

Liza 14.7.2019 - 20:19

Mun mielestä osa ongelmaa on se, että ihmiset etsii sitä ”täydellistä”. On hirvee lista ominaisuuksista, joita tulevalla kumppanilla tulee olla. Kun ollaan näin tarkkoja, niin varmasti menetetään montakin hyvää mahdollisuutta. Unohdetaan se, että ihminen voi muuttua ja kehittyä. Ja että ihminen on muutakin, kuin lista ominaisuuksia ja ulkonäköä. Mua oikein ärsyttää, kun jotkut kaverit/tutut valittavat, että eivät löydä ketään ja kaikki miehet ovat samanlaisia pelimiehiä ja sikoja, eivätkä halua sitoutua. Usein syynä on se, että he tapailevat vain samanlaisia miehiä. Ei osata katsoa yhtään pidemmälle kuin siihen hetkeen.

Vastaa
iidaafel 14.7.2019 - 20:46

Joo just niin! Siihen kaikki listaamani asiatkin liittyvät. Ihan kiva ei riitä, vaan se paras ja sitä sitten etsitään. Kriteerit on todella korkealla ja kukaan ei ns kelpaa. Ja siitä kertoo juurikin se miten vähän naiset esim jakelevat tykkäyksiä tinderissä.

Vastaa
Pauliinal1 14.7.2019 - 21:49

Kirjoitetaanko siihen tinderiin tietoja esille, tai näkeekö niitä ennen kun tykkää siitä toisen kuvasta ? Siihenhän kannattaa kirjoittaa suoraan että on yksinhuoltaja ja haluaa vakavan suhteen. Luulisi että sitten ne sarjadeittailijat sun muut pelailujat eivät tykkäisi turhaan sun kuvasta ja tulisi matchiksi? Jos vakava suhde on sun toive. Vai välittääkö ne 😀

Vastaa
iidaafel 14.7.2019 - 22:03

Joo kyllä, siihen voi kirjottaa juuri niitä asioita, kun haluaa. Mutta ongelma on se, että just laittaa kaiken tiskiin, niin ei matchejä tule eikä niitä treffejäkään. Lapset on iso miinus deittimarkkinoilla.

Vastaa
Zinnia 16.7.2019 - 23:05

Mutta muuttuuko se tilanne sen matchin jälkeen taianomaisesti? Käsittääkseni ei? Match / treffikumppani joka ei ole valmis ( lue kypsä) a) lapsiin, b) yllättäviin paljastuksiin lisäpaljastusten pelossa c) ei vaan ole kiinnostunut – katoaa tai sanoo peräti ei kiitos. Treffejä toivonut yh pettyy ja match:lle tulee vähintäänkin tylsä fiilis ¨huijauksesta¨.

Valitettavasti kaikki ( mukaan lukien yh:t) jotka eivät kerro oikeita asioita itsestään heti alkuunsa, ovat ja antavat itsestään epävarman ja jopa epäluotettavan kuvan. Kannattaa aina kääntää ajatus toisin päin: mitä itse ajattelette ihmisestä joka vaikuttaa ensiksi todella ihanalta,kivalta ja potentiaaliselta, kunnes kertoo yhtäkkiä vaikkapa hieman ¨säätäneensä ¨ikäänsä nuoremmaksi, olevansa yh, asuvansa vanhempiensa luona tai ties mitä tahansa yllättävää. Kaikkihan tällaisessa tapauksessa on että no big deal! Kiva kun yllätät näin, mitäs muuta kivaa yllätystä on vielä tiedossa. Selvennyksenä vielä se, että kyse ei ole itse asiasta, vaan asian salaamisesta ja kertomisesta yllättäen. Salailija/ huijaaja tekee itse asiassa vastapuolelle raskaan teon, toisen pitäisi ottaa asia valmistelematta ja valmistautumatta vastaan, ja pahimmassa tapauksessa salailija loukkaantuu, kun toinen ei pystykään käsittelemään asiaa. Ja toisaalta miksi pitäisi pystyä, kaikilla on oikeus tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.

Kyllä se oma perusta pitää olla niin vahva, että on valmis kohtaamaan toisen ihan omana itsenään. Olet tehnyt tiettyjä ratkaisuja, ja nehän ovat aivan oikein ja sellaisia kuin olet itse nyt tässä tilanteessa hyväksi nähnyt. Kyse on pohjimmiltaan siitä, miksi hävetä itseään ja ratkaisujaan, ja vertailla vieläpä itseään menneisiin aikoihin?

Ja lopuksi: on totta, että varsinkin nuorilla yh:lla on varmasti vaikeampaa sinkkumarkkinoilla. Moni samanikäinen tai suurin piirtein samaa ikäluokkaa oleva tyyppi ei ole valmis tapailemaan perheellistä, miksi siis edes yrittää ¨huijata¨ja olla kertomatta siitä heti alussa? Jos esittää jotain muuta kuin on, niin miten todellisuudessa voi edes ajatella, että toinen tajuaisi ja ymmärtäisi ja miksi pitäisi edes ymmärtää? Kaikilla on oikeus omiin luokitteluihinsa, olivat ne kypsiä tai miten kehittyneitä tavallaan. Jos lapset ovat iso miinus deittimarkkinoilla ( sydämeni särkyy lasten dissaamisesta), niin kuka yh edes haluaa sellaista tyyppiä tavata? Oikeasti?
Yh sinkku on isompi paketti kuin lapseton sinkku, se totuus on vain otettava huomioon ja luotettava siihen, että kun arvostaa itseään ja siinä samalla lapsiaan,löytyy myös se oikeanlainen match joka on kiinnostunut sinusta sinuna. Markkinat ovat varmasti pienemmät kuin lapsettomilla, mutta toisaalta se on etu, on helpompi löytää pienestä lammesta kala, kuin merestä.

Vastaa
arla 17.7.2019 - 20:10

Komppaan tätä Zinnian kommenttia täysin! Itse kun olin tinderissä, laitoin automaattisesti vasempaan kaikki joilla ei ollut selkeää kasvokuvaa, kokovartalokuvaa tai minkäänlaista profiilitekstiä. Jos mulle tulee sellainen olo että ihminen yrittää peitellä jotain, oli kyse sitten ulkonäöstä tai elämäntilanteesta, niin en anna heille aikaani ollenkaan. Mulle totuudenmukaisuus on kaikkein tärkeintä. Mitä tulee yksinhuoltajuuteen, jos ei halua laittaa profiiliin olevansa YH, niin se pitäisi pystyä tuomaan jotenkin luonnollisesti ilmi suht aikaisin keskustelussa eikä esim. viikon juttelun jälkeen.

Mitä tulee tinderiin ylipäätänsä, en koe että siellä on kovin hyvä otos sinkkumiehistä. Useimmat joiden kanssa olen tinderissä matchannut on vasta eronneita tai ihmisiä jotka haluaa epätoivoisesti löytää jonkun. Minäkin olin yksi näistä. Jossain vaiheessa poistin koko appin kun yhtäkkiä alkoikin tuntua että mun elämä on ihan hyvä ilman miestä. Sen jälkeen oli kummasti aikaa muuhunkin kuin näytön tuijottamiseen.. esim. uusiin harrastuksiin. Aloitin tanssimaan salsaa ja bachataa. Ja kas kummaa kun tanssiporukasta löytyikin poikaystävä ihan irl 😉

Vastaa
iidaafel 17.7.2019 - 21:32

Olipa aivan ihana viesti! Oon samaa mieltä, ei Tinder tosiaan edusta kaikkea, on paljon muitakin sovelluksia. Ja toisaalta en pidä sovelluksia pahana, ne ovat vain väline tänä päivänä tavata ihmisiä. Jollekin ujolle ne voivat olla pelastua, kaikki ei ”oikeassa” elämässä ole niin sosiaalisia ja rohkeita. Sen takia en pidä niitä mitenkään pahana. Pelkkä äline siinä missä joku muu! Mutta aivan ihanaa, että sinulle löytyi kumppani tanssitunnilta! Pääsisipä itsekin <3

iidaafel 17.7.2019 - 21:29

Olen kyllä samaa mieltä ja niin toimin itsekin, kerron kaiken heti. Lapsi tulee jo profiilista ilmi. Juurikin sen takia, etten halua edes matchiksi miestä, jolle se ei olisi ok. Näin on mielestäni parempi kuitenkin vaikka se todentotta on ”haitta” deittimarkkinoilla. Ja tavallaan ymmärrän sen, sillä itsekin ennen lasta toivoin miestä, jolla ei ole lapsia, jotta voisimme saada lapsia ja yhteinen lapsi olisi molempien ensimmäinen.

Vastaa
Romantikko 15.7.2019 - 09:24

Vahingossa tykkäsin 3krt tästä jutusta kun yritin poistaa vahinkopainalluksen.
Mutta… En ehkä ihan ymmärrä tätä deittikulttuuria. Huomaatko, että itse ajattelet itsestäsi negatiivistesti ja itse määrittelet ns. markkina-arvon? Eka kerran kuulin koko sanan käytettävän ihmisestä!!! Ehkä kaameaa, jos ihmisistä ajatellaan heidän omistavan jonkun arvon, jolla saa jotain tai sitten ei. Siis apua! Mihin on usko rakkauteen hävinnyt? Numeroihin ja siihen että muka näkee tietyistä asioista jo heti toiniiko juttu vai ei.. Esim työpaikan perusteella.

Tuntuu että tuommosessa sarjadeittailun oravanpyörässä ja noilla ajatuksilla pitäs pistää peli poikki ja hengähtää pari sekuntia ja miettiä mistä ihmeestä nuo käsitykset on tullu päähän ja oikeasti miettiä onko asiat noin mustavalkoisia.
Kohdata tavallinen elämä oikeine ihmisineen. Eihän kenekään somesta saa todellista käsitystä ihmisestä.

Mukavaa kesänjatkoa! 🙂

Vastaa
iidaafel 15.7.2019 - 19:47

Kiitos kommentista, tosiaan tämä postaus ei perustu tyhjästä temmattuihin ajatuksiin, vaan nämä ovat ns. ihan yleisiä monelle nuorelle aikuiselle, joka yrittää pariutua tässä ajassa. Sinkkuuden markkina-arvo on asia, josta ensimmäisen kerran keskustelin erään miehen kanssa vuonna 2015 ja olin aika järkyttynyt. Sen jälkeen se on usein tullut esille ystävien ja miehenkin kanssa. Ja aivan karmivaahan sellainen ajattelu on.
Monesti olen miettinyt, että vaikka harrastuksessa tai työpaikalla tutustuminen ja ihastuminen olisi helpompaa, sillä silloin kaikki ei perustu vain profiiliin somessa.

Tällä hetkellä on vuosi vietetty ”hengähdystaukoa” ja toivo elää kyllä <3 Ihanaa kesää myös sinulle! Uskotaan romantiikkaan!

Vastaa
herra j 15.7.2019 - 09:31

Hei Iida!

Kiitos hienosta tekstistä! Jep, on tämä deittailu kyllä helkkarinmoinen suo, jonne yksi jos toinenkin uppoaa jälkiä jättämättä. Olen miettinyt tuota ”miesten metsästysviettiä. Siis onko se totta? 😀 Kun mietin, että jos mieheltä kysyy, haluaako hän vaikeasti saavutettavan naisen, niin luulisi vastauksen olevan ei. Kun monet miehet tosiaan kuulevat Tinderistä lähinnä sirkkojen siritystä ja tuulen tuiverrusta, niin luulisi, että he eivät ampuisi itseään jalkaan ”metsästämällä”. Hmm, ehkä tilanne on sitten erilainen, jos miehellä on runsaasti valinnanvaraa. En ole koskaan ollut siinä tilanteessa, joten en tiedä. Anteeksi, tämä nyt meni tällaiseksi pähkäilyksi 😀

Minulla on deittailut jäähyllä, kun olen juurikin työtön tällä hetkellä. Se ei tosiaan ole mikään etu, ja kyllästyin siihen ghostailun määrään, kun työttömyyteni tuli puheenaiheeksi. Katsellaan tilannetta uudestaan löydettyäni taas työn.

Tuossa linkkaamassasi Vantaan Sanomien artikkelissa on näköjään äänessä Henry Laasanen, jonka mielipiteille en antaisi mitään arvoa, koska häneltä kuulee lähinnä järjettömiä, naisvihaa huokuvia mielipiteitä feminismistä.

Vastaa
iidaafel 15.7.2019 - 19:51

Kiitos paljon! Se on kamalaa miten juurikin vaikka työttömyys nähdään negatiivisesti. Se voi monesti olla väliaikaista ja ihan itsestä riippumaton. Mutta olen monta kertaa itsekin huomannut suosivani työssäkäyvää. Tsemppiä!

Ja mitä tulee metsästykseen, niin en tiedä pitääkö paikkansa, olen ystävien kanssa tullut siihen tulokseen, että sen täytyy olla niin. Sillä moni mies on alkuun innokas ja kun nainen alkaa osoittaa innokkuuttaan, niin mies vetäytyy. Mutta ehkä kyseessä on sellaiset kaksikymppiset, sillä en ole kokenut enää vanhempien miesten tekevän samaa.

Vastaa
Roosa | SOS 15.7.2019 - 09:38

Olipa hauska postaus lukea!! Hullua, miten nuo miesten ja naisten oikealle-swaippailu-prosentit eroaa toisistaan. Ja kuulostaa jollekin oman elämänsä Bachelorille tuo jätkä, jos ensin testaa kandidaatit videopuheluilla ja siitä lähtee karsimaan😅 Tosin melko aikaasäästävän kuuloinen vinkki – pitäisikö testata itsekin? Tsemppiä deittimarkkinoille!

http://www.shadesofscandi.com

Vastaa
iidaafel 15.7.2019 - 19:52

Kiitos! Sanos muuta, aikaa säästävä vinkki tosiaan :DD Ihan järkkyä!

Vastaa
Herisson 15.7.2019 - 13:39

Iida, meillä ihmisillä on tapana vetää tiedostamattomasti puoleemme kesken jääneitä bisneksiä. On suuri harha, että kaikki miehet olisivat yllä kuvaillun mukaisesti joku yksi homogeeninen joukko, joilla on vaikeuksia sitoutua. Ei ole. Sinä olet vain hylkäävistä miehistä kiinnostunut, alitajuisesti.

Selvitä oma sisäinen konfliktisi (kyllä, sinun omasi) ja alat pian nähdä ja tavata emotionaalisesti läsnäolevia miehiä, jotka haluavat samoja asioita kuin sinä ja täyttävät kriteerit, jotka sinulla tietoisesti sopivalle miehelle on.

Tunnemme aina viehätystä ihmisiä kohtaan, jotka vastaavat omaa sisäistä rakkauden malliamme. Sanoit jossain kohti tulleesi oman isäsi hylkäämäksi. Voilà. Tuota kokemusta toistat samanlaisten ihmisten kanssa, ja ihmettelen kun hommat ei vaan toimi.

Miehet tai maailma eivät ole rikki! Mutta asioihin tulee muutos vasta, kun muutut itse sisältäpäin. Painolla, yksinhuoltajuudella tai muilla pinnallisella asioilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaikka se kuinka siltä vaikuttaisikin. Tsemppiä!

Vastaa
iidaafel 15.7.2019 - 19:57

Kiitos elämänohjeista!
Teksti ei tosiaan kerro minun henkilökohtaisesta elämästäni, vaan perustuu ystävien kanssa keskustelemaani, deittikumppanien kanssa puhuttuun ja omaan kokemukseen. Se on siis yleisesti kirjoitettu ja osin myös itseironiseen sävyyn. Ei kaikki miehet tosiaan edusta kirjoittamaani. Monet sinkut samaistuvat tekstissä käsiteltyihin ongelmiin, jonka takia tykkään kirjoittaa sinkkuteemaisia tekstejä.

Vastaa
Herisson 16.7.2019 - 14:35

Joo, mutta oon seurannut sua jo pari vuotta ja oot kirjoittanut näistä asioista moneen otteeseen myös omalla suullasi. Siis: sussa ei siis oo mitään vikaa . Vaikutat kivalta ja aidolta tyypiltä, joten älä ihmeessä ala viilata jotain ulkonäköä tai laihduttaa, ellet tee sitä omaksi iloksesi. Aivan kaikenlaisille ihmisille löytyy hyviä partnereita, piste.

Mutta jos tulee jonkun ghoustaamaksi tai hylkäämäksi enemmän kuin pari-kolme kertaa, niin kyllä se jo kaava on, joka kertoi jostain muusta kuin sattumasta. Ja koska sinä puhut tästä aivan jatkuvasti täällä, niin vähän tulee fiilis, että varmasti myös kärsit tästä.Voi tietenkin olla, että haluat vaan tilittää aiheesta ja oikean ratkaisun etsinnällä ei oo niin väliä. Sehän on tosi ok. Mutta siltä se ei vaikuta.

Ihan vaan tällainen isosiskomainen kommentti, jota ei tietenkään tartte kuunnella. Mutta jos oikeesti haluat päästä sinkkuudestasi, niin vastaus löytyy pään sisältä, ei viallisista miehistä.

Ja mitä noihin lukuihin ja faktoihin tulee: nykytieteen valossa läheisyyden kanssa kipuilevia on noin puolet väestöstä (googlaa huviksesi kiintymyssuhdeteoria). Toinen turvallisesti kiintynyt puolisko löytää partnerin melkein vaivatta ja pysyy yhdessä pitkiä aikoja onnellisesti. Siinä vähän kelailtavaa.

Kivaa kesän jatkoa joka tapauksessa!

Vastaa
Sinkkumamma 16.7.2019 - 19:07

En tiedä, Herisson, seuraatko aikaasi mutta ghostaamisesta puhutaan julkisuudessakin todella paljon. Se on tämän ajan ilmiö eikä itsestään voi päätellä mitään vaikka joutuisi tämän toiminnan uhriksi kuinka monta kertaa.

Tuo sun ”isosiskomainen kommettisi” on todella alentuva ja moittiva. Tiedoksi, että tämän blogitekstin kirjoittanut henkilö ei ole yksin näiden ongelmien kanssa. Jos sä olet sinkku, sinussa on vikaa yhtä paljon kuin Iidassa ja jos et ole, et selkeästi tiedä mistä puhut.

Vastaa
Herisson 16.7.2019 - 19:40

No eikä ollut alentava kommentti. Päinvastoin, se kannusti ratkaisukeskeisyyteen (deittiapplikaatioiden tai vaikka muiden ihmisten syyttelyn sijaan, mikä ei auta pariintumisessa tuon taivaallista) ja muistutti kirjoittajaa, että ei kannata menettää toivoa.

Kaikkia naisia ei todellakaan ghoustata, petetä tai hylätä. Mistäköhän se johtuu? Tieteellä on jo tähän jo nyt vastaukset, jos ratkaisuja oikeasti kaipaa.

Me hakeudutaan alitajuisesti ihmisten luo, joilla on samat ongelmat kuin lapsuudenkodissa. Jos vetää puoleensa sitoutumiskammoista ja läheisyydenpelkoista jengiä, on tuo sama ongelma itsellä, mutta se nähdään vaan ulkopuolella niissä deittailuissa ihmisissä. Näin vältetään omien ongelmien käsittely. Ilmiöllä on nimikin, projektio, ja sitä on tutkittu jo vuosikymmenten ajan kauan ennen kuin iltapäivälehdet alkoivat kirjoittaa klikkijournalistisia ghoustausartikkeleita.

Mitä tulee sun omaan moittivaan kommenttiisi, olin itse sinkku vuositolkulla ja kärsin ihan samoista asioista kuin Iida. Mutta kas kummaa, kun kerran pääsin sinkkuuden juurisyihin kiinni, niin löytyi se unelmien partneri viidessä viikossa. Eikä tarttenut pelata mitään, oli helppoa.

Sinkkumamma 16.7.2019 - 19:52

Hienoa, että sinä olet noin valveutunut ja täydellinen 🙂 Minulla ei muuten ole koskaan ollut väkivaltaista kumppania ja vain yksi alkoholisti, enkä ole ollut ”toinen nainen” vaikka tämä on lapsuudenkotini perintö.

Ghostaamista tapahtuu miehillekin.

Herisson 16.7.2019 - 20:05

Mikäs noita yhdistää? Jokainen alistava kumppani, alkoholisti ja pettäjä on tunnetasolla poissaoleva, todennäköisesti myös jonkun verran narsistinen ja sikäli empatiakyvytön.

Ja joo, on miehiäkin, jotka kasvavat tällaisissa perheissä.

Perehtymällä asiaan ja ottamalla pään puskasta (panettelun asemesta, koska ilmaisen oman näkemykseni ja kokemukseni aiheesta) löytyy paljon lisäluettavaa netistä. Suosittelen, koska se oikeasti toimii.

Sinkkumamma 16.7.2019 - 20:09

Tuo juuri on alentuvaa, kun luulet tietäväsi toisesta enemmän kuin hän itse ymmärtämättä edes toisen pointtia.

Sinulle suosittelen avartamaan omaa maailmankatsomustasi oman napasi ulkopuolelle ja huomioimaan, ettei kokemuksesi ole Yksi Ainoa Totuus. Iidan (ja nyt minun) kertomia asioita on sinkkuryhmät ja deittailevat ihmiset pullollaan.

Herisson 16.7.2019 - 20:18

Miksi sinun totuutesi olisi omaani todempi tai validimpi? Siinä vasta itselläsi ylemmyydentuntoinen kommentti.

Sitä paitsi, miksi ottaisin neuvoja ikisinkulta, kun itse jo ns. ratkaisin pähkinän. Ei tarvitse enää valittaa, kun korjasin omat ajatusvääristymäni sormien osoittelun sijaan.

Eli ei kun onnea deittailuun sulle! Toivottavasti muut ihmiset korjaavat itsensä sinulle täydelliseksi ja Tinderistä tehdään entistä mahtavampi, jotta kaltaisesi ihmiset eivät joudu ikinä katsomaan peiliin.

Sinkkumamma 16.7.2019 - 20:27

Uuh, sepäs oli hyökkäys 😀 Vai että oikein ikisinkku, niinhän kaikki ovat ennen kuin löytyy se seuraava tuleva eksä. Et edes huomaa, miten osoitat sormella ensin Iidaa ja nyt minua.

VW 18.7.2019 - 11:41

Jaa, mielestäni Herissonin huomiot olivat varsin mielenkiintoisia ajatuksia liittyen deittailuun; niissä ei ollut mielestäni juurikaan mitään henkilökohtaista, joten en ota niitä yhtä henkilökohtaisesti kuin esimerkiksi ”Sinkkumamma”.

iidaafel 16.7.2019 - 21:46

Kiitos, en ota kantaa ylläoleviin kommentteihin, mutta vastaan omaasi. Toki kun avoimesti elämästään ja sinkkuudesta kertoo, niin jokaisella on mielipide asiaa ja kasa neuvoja. Itse harmistuin asetelmasta, että joku muu tietää minun elämästäni paremmin kuin minä itse. Kommenttisi pointti oli kyllä ihan totta ja olen asian parissa pyörinyt elämässäni paljon.

Olen kertonut hylkäämiskokemuksistani ja lapsuudestani, puhunut siitä blogissa ja ihan yhtälailla puhunut sen kesittelystä, sillä olen tiedostanut sen jo hyvin varhain ja jo teini-iässä aloittanut asian työstämisen ammattilaisten kanssa. Minulle se ei enää ole ongelma, enkä koe, että pitkään aikaan deittini tai tapailut olisi menneet jotenkin pieleen. Tai, että hylkääminen olisi tällä hetkellä joku syy sinkkuuteen, jos syytä edes tarvitsee etsiä.

Tällä hetkellä olen tosi onnellinen ja tasapinoisempi kuin koskaan. Kyllä syyt on muualla, en vain ole halunnut tarpeeksi, kiinnostus on ollut muualla. Varmasti puhun paljon juuri niistä epäonnistuneista jutuista ja ylipäätään monenlaisista tunteista sinkkuutta kohtaan, sillä sinkkujutut ovat kaikkein luetuimpia ja sitä kautta tuovat paljon klikkauksia ja siten tuloja.

Sinulla on monia hyviä pointteja. Monet kipuilevatkin ihmiset, keskeneräiset ihmiset pariutuvat. Toki sitä en tiedä miten kauna suhde kestää ja onko se molempia tyydyttävä parisuhde. Kyllä siis lapsuudella on väliä , siihen minäkin uskon ja silläkin on väliä missä kohtaa itsensä kanssa on tässä hetkessä, kaksi hyvinvoivaa ja elämässä viihtyvää varmasti ovat onnellisempia kohdatessaan, kuin jotkut toiset.

Mutta eiköhän tämä aiheesta riitä. Kiitos kommenteista ja mukavaa kesää 🙂

Vastaa
Slamp 15.7.2019 - 19:49

Tuo naisten jakama 14%:n tykkäysmäärä on tullut esiin useammassakin postauksessa ja haluaisin tähdentää, että kaikkien naisten tykkäykset eivät kasaannu 14%:lle miehiä, vaan kukin nainen antaa keskimäärin tuolle prosentille selattavista tykkäyksen.Tämä 14% voi kohdistua naisesta riippuen aivan eri miehille. Toki kasautumista varmasti tapahtuu, mutta luultavasti vähemmän, mitä lukuja tarkastelemalla äkkiseltään luulisi.

Vastaa
iidaafel 15.7.2019 - 20:00

Se on totta, mutta varmasti tapahtuu myös kasaantumista. Melko monta kertaa on ystävien kanssa käyty treffeillä aivan samojen miesten kanssa, haha! Ja toki siis kyseiset prosentit perustuvat Jenkkien tutkimukseen tinderkäyttäytymisestä.

Vastaa
Huh! 16.7.2019 - 08:11

Istuimme mieheni kanssa kahvilla keskustan uudessa kahvilassa. Viereisessä pöydässä oli menossa keski-ikäisen pariskunnan treffit, oletimme kehonkielestä, että ensimmäiset sellaiset. Syrjäsilmällä asiaa seurattuamme totesin, ettei minusta enää olisi tuohon. Käynnissä oli mukavan yhdessäolon, seurasta nauttimisen ja tutustumisen sijaan eräänlainen parisuhteen työhaastattelu, jossa uusia asioita toisesta ihmisesta ei noussut esiin keskustelun lomassa, vaan jossa vastapuolta tykitettiin kysymyksillä kuin vaalitentissä ikään. ”No, mitä sä ajattelet tästä ja mikä sunn raja on tän suhteen”. Aidolle kohtaamiselle ei tuntunut jäävän tilaa, kun kaikki vuoro aikutuksen panokset tykitettiin mahdollisimman tehokkaan haarukoimisen maksimoimiseksi. Ihan kuin oikea ihminen viereille löytyisi siitä, joka vastaa kaikkiin kuvitteellisiin kysymyksiimme oikein. Esimerkiksi itselleni toisen ihmisen tuoksu merkitsee enemmän kuin hänen puoluekantansa.

Jos joskus jäisinkin yksin, olisin mielummin sitten vaikka ilman sitä toista kierrosta, kuin joutuisin vastaavaan tenttitilaisuuteen.
Ymmärrän senkin, että ihastunut ihminen tahtoisi tietää toisesta kaiken, mutta tästä ei näillä treffeillä mielestäni ollut kyse. Jatkoon – ei jatkoon, kuin työhaastattelussa ikään.

Vastaa
iidaafel 16.7.2019 - 21:32

Huh! Kuulostaa kamalalta, mutta aika usein sitä sortuu ei ehkä treffeillä, mutta vaikka viestitse kyselemään arvoja, elämänasennetta, elämäntilannetta, työtilannetta, koulutusta yms. Niille on monille merkitystä, itsellekin monilla asioilla. Tuntuu surulliselta, että sitä ei saa mahdollisuutta ns ihmisena, vaan olet joku hemmetin cv-luettelo!

Vastaa
Nimetön 17.7.2019 - 21:41

Siinä toisaalta menettää myös mahdollisuuden antaa elämän yllättää, jos jo etukäteen lyö kriteerit kiinni sille, millaisen parin haluaa.
Mitä jo se täydellinen sielunkumppani onkin putkimies, eikä kauppakorkeaa käynyt?
Jospa onkin niin, että hän on syntynyt jo kymmenen vuotta aiemmin kuin etukäteen ajattelit?
Onko toisen uskonnolla merkitystä, jos ei itsekään ole kovin kiinnostunut omastaan?
Noin niin kuin esimerkiksi.

Miten muuten kävi sille taksikuskille 😉

Vastaa
msi 16.7.2019 - 12:17

Jos joku oikeasti ajattelee, että yksinhuoltajat ovat pohjasakkaa, niin kuka sellaista deittiä edes kaipaa. En ole enää yh, mutta kun olin niin tulihan näitä jotain ihania herrasmiehiä vastaan Tinderissä, jotka kuvittelivat, että jos YH kerrankin sais munaa niin tottakai samantien, lapset voi laittaa oven taakse siksi aikaa. Ihan totta, joku kysyi voisko tulla panemaan jos lapseni ovat viereisessä huoneessa, ovi vaan kiinni… Ehkä nämäkin sit omia lapsiaan saatuaan tajuavat, että miksi asiassa olisi jokin ongelma. Lisäyksenä, lapseni olivat 8v ja 5v, eikä ollut edes yö.

Yksinhuoltajaksi tai sinkuksi tai eronneeksi ei tulla aina minkään omaan vapaan valinnan kautta. Lapsella on aina kaksi vanhempaa, ja heidän parisuhteensa on molemmista kiinni. Toiset haluaa lapsen yksin, toiset tulevat yllättäen raskaaksi, toisten aviomies tajuaa ettei halunnutkaan lapsia (tuli jo tehtyä) ja toisten mies löytää töistä uuden naisen. Joskus eronneen miehen halu on ollut ydinperhe – mutta ex-vaimon ei. Mikään näistä ei musta ole milläänlailla mittari, jolla mietitään kuka on parempi ihminen. Tietyllä tapaa nyt melkein 35-vuotiaana alkaa huomata, että monella muullakin on jo elämänkokemusta ja harmaansävyjä näkemyksissään. Ei kaikilla, mutta monilla.

Vastaa
œ√ 16.7.2019 - 13:07

Deittipalstoilla tulee kyllä ihan kamalaa kommenttia yh-äidille. ”Sori, en huomannut, että olet yh, ei kiitos, niillä on aina löysä p****u.” En tiennytkään, että lasten kasvattaminen yksin vaikuttaa alapäähän asti…

Vastaa
BT 16.7.2019 - 14:43

Lapsella ei ole aina kahta vanhempaa.

Vastaa
iidaafel 16.7.2019 - 21:27

Olen todellakin aivan samaa mieltä! EN itse ajattele yh-vanhempien olevan pohjasakkaa, kohta tekstissä oli itseironiaa sisältävä. Olen nimittäin saanut blogiin palautteen, että olen yh, yhteiskunnan pohjasakkaa ja veronmaksajien elätettävä ja tässä minusta olis hauska piikittää sitä saamaani kommenttia.

Ja tosiaan en itse halua kumppania, joka ei arvostaisi minua. Mutta valitettavasti somen kautta tulee kamalaa palautetta ja menee mille tahansa keskustelupalstalle, niin yhäidit ovat punainen vaate. Eli monet kuitenkin ajattelevat heistä ikävästi. Mutta onneksi on heitä, jotka ovat vielä järjissään ja osaavat ymmärtää ihmistä laajemmin.

Vastaa
BT 16.7.2019 - 14:52

On myös paljon ihmisiä, joiden mielestä lapset ovat myönteinen tai neutraali asia.
Miksi pahoittaa mieltään siitä jos joku ”ghostaa” siksi että toisella on lapsia entuudestaan. Tuskin se ihminen olisi ollut hyvä sinulle joten parempi vain kun poistui yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.
En ymmärrä mikä arvo match itsessään on. Todella kannattaa kertoa heti ja suoraan tärkeimmät faktat itsestään sen sijaan että yrittää kalastella matchejä peittelemällä niitä. Jos joku ei tykkää sinusta sellaisena kuin olet, miksi edesyrittää mitään.

” Toiset rakastavat sinua vaikka mitä tulisi, toiset eivät rakasta sinua vaikka mitä tekisit.”

Vastaa
iidaafel 16.7.2019 - 21:18

Joo se on totta, monille lapsi on neutraali asia ja on paljon sinkkumiehiä, joilla itsellään on lapsia. Täytyy vana löytää sellainen!

EN pahoita tinderissä mieltäni ghostaamisesta. Pahoitan siitä mieleni silloin, kun olen ollut useasti miehen kanssa treffeillä, viestitellyt ja soitellut usein. Silloin pahoitan mieleni. Tinderissä, jos joku minut poistaa, niin todellakin parempi niin, en halua tavata sellaista, jolle lapsi ei olisi ok 🙂

Vastaa
Eltsu 16.7.2019 - 15:42

Tulin itse nuorena äidiksi ja olin yksinhuoltaja vuosia, erosin esikoiseni isästä jo raskausaikana. Deittailin paljon niinä sinkkuvuosina ja suurin osa miehistä oli todella kivoja, huomaavaisia ja moni olisi halunnut jotain vakavampaakin. Vaikka olin lähiössä asuva pienen lapsen äiti enkä todellakaan korkeasti koulutettu. Nyt kun mietin, niin mieleeni ei tule yhtään tilannetta sinkkuvuosilta, jossa lapseni olisi ollut joku issue miehille. En myöskään koskaan esittänyt vaikeasta tavoiteltavaa, vaan olen tosi rehellinen tunteistani aina. En juuri koskaan havainnut myöskään pelailua toisilta osapuolilta.

Seitsemän vuoden yh-äiteilyn jälkeen tapasin nykyisen mieheni, joka on maailman kultaisin, ihanin ja ihan vaan mahtavin tyyppi ja saimme äskettäin myös yhteisen lapsen. Tämä postaus tuntuu tosi karrikoidulta. En vaan itse yksinkertaisesti omiin tai tuttujen yh-äitienkään kokemuksiin perustuen kykene jakamaan käsitystä siitä, että lähiössä asuva yh-mamma olisi jollain tapaa huono catch, että peli olisi heti hävitty. Tai että kaikki miehet haluaisivat metsästää ja valloittaa ja olisivat jääneet jonnekin kivikaudella. Tai että kukaan ei haluaisi sitoutua. Paljon enemmän olen itse törmännyt tosi kivoihin, välittäviin ja mukaviin miehiin, joista tosi moni haluaa sitoutua ja löytää rakkauden.

Vastaa
iidaafel 16.7.2019 - 21:13

Ihana juttu <3 Kaikki miehet ei todellakaan halua metsästää tai kuulu tämän postauksen tyyppeihin. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu ja itseironialla häystetty. Olen itsekin tavannut todella kivoja miehiä ja monesti on myös ollut niin, että mies on halunnut vakavaa ja itse en, tai kemiaa ei ole omalta puolelta syttynyt. En ajattele, että en koskaan saisi miestä sen takia, että olen yh äiti, mutta vauva tietty mutkistaa asioita. En minä ennen olisi mennyt treffeille miehen kanssa, jolla on lapsia, eli ymmärrän kyllä miehiä, joita lapsi hämmentää. Mutta eiköhän sopiva löydy kun se omaankin elämään paremmin sopii!

Vastaa
Pin 16.7.2019 - 20:42

Tuli jotenkin surullinen olo tätä lukiessa. Sinkkuusaikoja on minullakin historiassa, samoin joitakin nettideittailuja. Kymmenisen vuotta deittailu ei vaikuttanut ihan yhtä raa’alta, lieneekö tinderit ja muut pikaruokalat muuttaneet kulttuuria? Muistan itsekin pähkäilleeni monesti torjutuksi tulemisen kanssa ja parisuhdeyritelmissä, joita leimasi ”yrittäminen”. Nykyisen puolisoni kanssa ollen ollut 6 vuotta, ja sitä ennen olimme 6 vuotta ystäviä. Rakkautemme ei ole mikään salamarakastuminen, vaan enemminkin kasvutarina siitä, että joskus se hyvä ja riittävä onkin jo valmiiksi lähellä – vain oma näkökulma muuttuu. Nyt ajattelen aiemmista suhteistani, että minkäänlainen pelailu ja jatkuva yrittäminen eivät kuulu parisuhteeseen. Minulle parisuhde on ennen kaikkea luonnollista olotilaa, jossa molemmilla on tilaa olla omia itsejään. Toivon, että löydät sinulle luontevan tyypin, kun sen aika on <3

Vastaa
iidaafel 16.7.2019 - 21:09

Kiitos kommentista! Uskon siihen, että sovellukset ja some ylipäätään ovat vaikuttaneet deittailuun paljon. Neljä vuotta sitten sinkkuna oli vielä toisenlaista kuin nyt. Mutta olen kyllä samaa mieltä, ettei sen ”oikean” kanssa tarvitse sitten miettiä mitään pelailuja!

Vastaa
rohkaisevia_sanoja 17.7.2019 - 01:50

– Tämä kirjoitus tiivisti hyvin sen, mitä olen itse miettinyt juuri viime aikoina… Kiitos tästä!

Vastaa
iidaafel 17.7.2019 - 21:13

Kiitos!

Vastaa
riikkis 18.7.2019 - 13:17

Musta on jotenkin hirmu surullista, että aina kun eksyn tänne blogiisi niin haikailet treffejä ja seurustelukumppania. Mulle ei olisi tullut vauvan ekana elinvuotena mieleenkään deittailla miehiä vaan keskityin vauvaan. Toki kävin muutaman kerran naisporukalla ulkona mutta lähinnä tuulettumassa – en iskemässä miehiä.

Josko lopettaisit tuon epätoivoiselta vaikuttavan etsinnän ja keskittyisit oleelliseen. Sä löydät vielä sen ihanan ihmisen rinnallesi ja oman kokemuksen perusteella silloin kun vähiten sitä odotat <3

Vastaa
iidaafel 23.7.2019 - 23:06

Kiitos mielipiteestä! Tosiaan en ole koko vauvavuotena deittaillut. Ollut treffeillä. Vaan todellakin keskittynyt refluksivauvani hoitoon ja blogin kirjoittamiseen öisin. Kirjoitan sinkkuudesta, koska se on blogin suosituin teema. Ja monet asiat perustuu menneeseen. Mutta siinä, että haluaa suhdetta vaikka vauvavuonna, ei ole mitään pahaa, tai deittailussa väärää. Kukaan muu ei tiedä miten minä asioitani hoidan ja mihin keskityn.

Vastaa
iidaafel 23.7.2019 - 23:11

Ja sanottakoon, etten ole kertaakaan käynyt tuulettumassa tai missään ulkona tai ollut yhtään yötä erossa vauvasta. Ollaan kaikki todella erilaisia ja todellakin on ok haaveilla suhteesta. Ei se vauva poista toisen aikuisen kaipuuta mihinkään. Näin minulla.

Vastaa
Kotilo 23.7.2019 - 22:11

On tämä hassua ja outoa miten nämä rakkauden nallekarkit jakautuvat… itse tässä mietin kenen luo voisin ohjata ovelleni koputtelevat miehet, jotka eivät tahdo uskoa että EN HALUA parisuhteeseen? Eikä syy ole se että olisin pettynyt liian monta kertaa, vaan että pari pitkää hyvää suhdetta on jo koettu ja nähty, mukavaa on ollut aikansa mutta.. olen tullut siihen tulokseen että viihdyn sittenkin paremmin itseni kanssa kuin kenenkään kanssa yhdessä.

Siis. Voinko lähettää nämä toiveikkaat sinkkumiehet bloggarille vai lukijoille, täällä on varmaan monta sinkkunaista joille nuo ukot kelpaisi?

Vakavasti: jos haluatte löytää hyviä vapaita miehiä, yksi hyvä neuvo: Muuttakaa tarpeeksi kauas Helsingistä – mieluummin kunnolla maaseudulle. Täällä niitä sitoutumishaluisia hyviä miehiä on nurkat väärällään.

Harmittaa melkein heidän puolesta, kun tänne maalle muuttavat harvat naiset on aina joko jo pariutuneita tai tällaisia perhe-elämää vieroksuvia erakkoja kuin minä 🙁

Vastaa
iidaafel 23.7.2019 - 23:07

Se on kyllä totta, että maalle on lähdettävä👌🏼😂

Vastaa
Jokainen suhteeni epäonnistuu – miksi edes yrittää enää? – Blogi seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja hyvinvoinnista 28.4.2020 - 15:50

[…] ei deittailu tosin ole helppoa muillakaan, kuten tästä Iidan matkassa -blogin tekstistä […]

Vastaa

kommentoi postausta