Palasia uudesta kodista

801

Olemme asuneet uudessa kodissa noin kuukauden päivät. Muutimme uuteen kotiin, vaikka siellä oli vielä remontti kesken. Ostamassani asunnossa alkoi remontti heti sen vapauduttua marraskuun loppupuolella. Olin päättänyt, että tammikuun loppuun mennessä me muutamme oli tilanne mikä tahansa. En halunnut maksaa lainanlyhennystä vastiketta yhdestä ja vuokraa toisesta samaan aikaan yhtään pidempään.

Meidän muuttaessa asunnossa oli hiottu ja lakattu parketti, maalattu ja tapetoitu kaikki seinäpinnat, uusittu listat sekä keittiö oli juuri valmistunut remontista. Vessa, kylpyhuone ja kodinhoitohuone olivat vielä kesken. Laatoitukset ja kalusteiden asennukset puuttuivat. Vessanpönttö oli käytössä ja toimi, mutta muihin tiloihin ei ollut asennettu vesipisteitä, eli hanat ja altaat puuttuivat paikoiltaan. Lämminvesivaraaja oli myös poissa paikaltaan. Niinpä meillä ei ole ollut käytössä juoksevaa vettä. Muutoin asunto oli muuttokuntoinen ja paljon oli jo siihen mennessä ehditty tehdä. Remontin keskelle muuttaminen tuntui kivalta seikkailulta. Samalla oli helpompi edistää erinäisiä hommia ja laittaa tavaroita paikoilleen, kun ei tarvinnut ravata kohden asunnon väliä.

Alkuun meillä oli vettä kanistereissa ja hoidimme pesut äitini luona, jossa vietimmekin paljon aikaa ensimmäisen viikon. Käytimme kertakäyttöastioita ja mikrolämmitteisiä ruokia. Viikon kuluessa saimme vesipisteen keittiöön ja myöhemmin valmistui muutkin tilat. Tällä hetkellä onkin valmista remontin osalta. Enää vain tavarat hakee paikkojaan ja joitakin hankintoja on vielä tehtävä.

Tällä hetkellä minulla alkaa olla sellainen tunne, että tämä on koti. Olen monena aamuna ihastellut uutta kotia ja ihmetellyt, että se todella on minun. Se on meidän oma koti. Alkuun ei todellakaan tuntunut sille.

Sekasorron keskellä asuminen on kuluttanut henkisesti. Tavarat ovat olleet sikin sokin ja minusta on tuntunut, ettei tästä tule ikinä valmista. Lasten kanssa hommien edistäminen on ollut myös melko hidasta. Minä koen voivani hyvin, kun ympäristöni on jollain tapaa järjestyksessä, asioilla on paikkansa ja rutiinit toistuvat. Muuton takia rutiinit ovat olleet sekaisin jo pitkään. Muutto tuntui myös kestäneen ikuisuuden ja vasta alan toipua siitä. Nyt alan tuntemaan kodin kotina ja ehdin pysähtyä katsomaan kotia, miten paljon on tehty ja miten ihania valintoja olenkaan tehnyt.

Alkuun ajattelin, että tämä olisi helppo muutto. Aikaa muuttaa oli useampi kuukausi. Joka kerta uudella kodilla käydessäni, vein sinne niin paljon tavaraa kuin pystyin. Tämä tyyli sai kuitenkin muuton tuntumaan todella pitkältä ja tuntui, että se jatkui aina vaan. Tavaraa tuntui aina riittävän. Olin myös suunnitellut, että pakkaan keittiön tavarat ja puran ne uudessa kodissa suoraan paikoilleen, otan vaatekaapistani vaatteet kyytiin ja vien suoraan uudella kodilla ne vaatekaappiini. Muttei tämä todellakaan onnistunut näin! Jälkikäteen kyllä totesin, että ehkä sellainen parin päivän muuttorykäisy, jossa kaikki kuljetetaan kohteeseen yhdellä kertaa, on parempi. Se kirpaisee vain hetken ja on sitten ohi.

Onneksi tämäkin muutto on jo takanapäin. Ja arki uudessa kodissa alkaa viimein tuntua hyvältä. Muuttoväsymys alkaa olla väistymässä ja voimia alkaa olla muullekin elämälle! Tästäkin selvittiin!

-Iida