Parasta juuri nyt

352

Ensimmäistä kertaa postaukseni on lukemisen lisäksi myös kuunneltavissa!

Meidän viikonloppu on ollut jotenkin tosi ihana. Tämä päivä on ollut ihana. Juuri nyt on ollut parasta seurata lastani ja hänen puuhiaan. Juuri tänään olen tuntenut sitä pakahduttavaa äidin rakkautta omaa lasta kohtaan. Toki rakastan joka päivä, mutta tänään se lapsi on ollut jotenkin erityisen rakastettava. Olen valtavalla ylpeydellä seurannut häntä koko viikonlopun ja ihaillut. Olen erityisen onnellinen tästä viikonlopusta. Erityisen onnellinen tästä tunteesta.

Viikonloppuna korostui se, mikä lapsissa on niin mieletöntä. He oppivat ja he tekevät sen nopeasti. Ja mikään ei ole niin hienoa, kun seurata oman lapsen kehitystä tässä pikkulapsi ajassa. Ei ole toista elämänvaihetta, jolloin tulisi opittua samaan tahtiin kuin nyt. Kyllä tälläinen reilu vuoden ikäinen on mahtava tyyppi! Asioiden omaksuminen on todella nopeaa ja he pistävät kaiken merkille. He tekevät tarkkoja havaintoja ympäristöstä, seuraavat muiden tekemisiä ja tekevät perässä. He saattavat tänään tarvita apua, mutta huomenna osaavat itse.

Tänä viikonloppuna minua on suuresti ällistyttänyt monet lapseni taidot. Hän tuntuu oppineen todella lyhyen ajan sisällä paljon ja oppii jo päivätasollakin paljon asioita. Miten hän on yhden viikonlopun aikana oppinut niin paljon?

Aamuisin hän on auttanut tiskikoneen tyhennyksessä. Ja todella auttanut! Hän on ojentanut astioita minulle ja laittanut aterimia paikoilleen. Jokaisen ruokailun jälkeen hän avaa itse tiskikoneen ja laittaa oman lautasen koneeseen. Siis käsittämätöntä! Olin tästä ihan ällistynyt, kun ensimmäistä kertaa katsoin mitä hän touhuaa. Lopuksi hän taputtaa aina itselleen.

Hän haluaa viedä itse vaippansa roskikseen. Muutenkin hän on todella ahkera kuljettamaan tavaraa roskiin. Viikonloppuna olemme olleet pääasiassa vain kotona, joten olen voinut pitää häntä vaipatta. Koin taas yhden ällistyksen, kun hän toi pottaa keittiöön minun nähtävilleni. Potassa oli pissa. Lapsellani oli housut jalassa, jotka olivat osin märät. Hän oli istunut housut jalassa potalle ja tehnyt tarpeensa. Käsittämätöntä. Usein vahinko tulee lattialle, jolloin hän tulee kiireesti hakemaan minua siivoamaan. Tänään hän ei hakenut minua siivoamaan, vaan oli ottanut ensimmäisen lattialla näkemänsä tekstiilikappaleen ja yritti itse siivota. Kyllä nauratti.

Tänä viikonloppuna lapseni on saanut minut nauramaan monta kertaa. Joka kerta, kun olen makoillut lattialla, lapseni on tullut päälleni ja sanonut: ”ihahaa kopotikopoti”. Hän ei ole koskaan hevosta nähnytkään ja silti hän osaa yhdistää nämä sanat hurjaan raviin ja estehyppyihin, joita äidin päällä istuessa voi saada.

Hän yrittää toistaa sanoja perässä ja onkin oppinut viime aikoina paljon uusia sanoja, joota, eitä, kakkaa, kukkaa, kukkuuta, tuttia, päätä, piipaata, tyhjää ja loppua toistellaan. Hän osaa sanoa rekka (lausuen ”ekka”), mutta ei äitiä.  Toki ymmärrän, että asiat menevät tärkeysjärjestykseen. Hän osaa hakea kirjan ja avata kirjan sivuja. Hän selvästi menee kieli edellä ja motoriikka perässä. Tänä viikonloppuna hän viimein pääsi kipeämään itse sohvalle. Asia ei ole aiemmin edes kiinnostanut. Palvelu on toiminut, kun on nostanut jalkaa merkiksi.

Yksi minun suurimpia huolia päiväkodin aloituksessa oli ruokailu. Tiesin, ettei lapseni osaa juoda nokkamukista. Hän ei ymmärtänyt, että mukia pitäisi kallistaa. Pelkäsin, ettei hän tule juoneeksi eikä syöneeksi mitään, sillä hän ei osannut myöskään täysin itse syödä aterimilla. Jo kolmannen päiväkotipäivän jälkeen huomasin, että huoleen ei ole enää aihetta. Lusikka meni upeasti suuhun ja nokkamukilla juominen sujui.

Milloin hänestä tuli näin iso ja taitava?

Lapset ovat niin mielettömiä, ei sitä voi käsittää. Sitä aikuisena vaan haukkoo henkeään ja on pakahtua ylpeydestä. Se on rikkaus saada seurata lasten elämää. Se on juuri nyt parasta!

-Iida

KUVAT // Salla Seppälä