Tämä postaus on myös kuunneltavissa alta!
Luin taannoin Laura Frimanin kirjoittaman jutun Niin sanottu kiiltokuvaelämäni Trendistä 10/2019. Jutussa käsiteltiin bloggaajien uupumista ja monen halua lopettaa bloggaaminen kokonaan, koska somekanavien ylläpito voikin saada voimaan huonosti. Monesti bloggaamista, vloggaamista ja instagrammausta pidetään helppona ja kevyenä työnä. Sen kun julkaisee jotain, rahaa tulee ja tavaraa satelee ilmaiseksi. Harva tulee edes ajatelleeksi, että mitä kaikkea se vaatii. Se voi olla iso hinta omasta hyvinvoinnista.
Olen kirjoittanut tätä blogia viisi vuotta. Sitä edelsi vanhempi blogi, jonka aloitin 2011, eli bloggaamista on takana vuosia. Ammattimaiseksi bloggaus muuttui pari vuotta sitten. Brändin kaupallistuminen toi paljon uusi mahdollisuuksia, mutta myös vaatimukset, paine ja stressi kasvoivat. Kun bloggaaminen alkaa muistuttaa työtä, josta saa palkkaa, se ei enää ole harrastus, jota tehdä silloin kuin huvittaa. Eikä saavutettua asemaa halua menettää. Siksi tämän kahden vuoden aikana olen enemmän ja vähemmän miettinyt lopettamista.
Milloin lopetan? Miten lopetan? Kuinka kauan tätä blogia luetaan? Kuinka pitkään jaksan? Kuinka kauan keksin kirjoitettavaa?
Lopettaminen on aika ajoin mielessä. Välillä tunnen itseni hulluksi, kun käytän kaiken lapsen hoidosta jäävän ajan blogin ja Instagramin parissa. Mietin usein, että mitä voisinkaan tehdä kaikella sillä ajalla, jos ei tarvitsisi kirjottaa. Ja miten paljon enemmän voisin nukkua! Taanoin seuraajani kysyi, että olenko koskaan kavereitteni kanssa ilman Eemiä. Tajusin olleeni vain yhden kerran ilman Eemiä ystäväni kanssa syömässä ja uimassa. Ei sillä etteikö mahdollisuuksia olisi ollut tai niitä ei olisi voinut järjestää, mutta valitsen usein työn ennen ystäviä. Syynä on puhtaasti raha ja paine pitää postaustahti ennallaan.
Lopettaminen käy myös silloin mielessä, kun en keksi mitään kirjoitettavaa, en mitään kerrottavaa. Välillä menetän yöunet asian takia, kun pyörittelen erilaisia aiheita päässäni. Toisinaan paine tuottaa kiinnostavaa sisältöä on valtava. Tai ylipäätään tuottaa sisältöä tiuhaan tahtiin, jotta blogi kerää lukijoita. Myös lukijat odottavat postauksia ja paineita tulee heidän toiveiden täyttämisestä. Sitä haluaa olla lukijoiden arvoinen, vastata heidän toiveisiin ja antaa heille itsestään. Postaustahdista ja sisällön kiinnostavuudesta riippuu myös blogin kaupalliset mahdollisuudet. Saavutetusta asemasta on vaikea luopua, sillä kuka ostaisi yhteistöitä blogista samaan hintaan, jos postausta tahti hiljenisi puoleen normaalista? Niinpä ideoita saa olla jatkuvasti keksimässä ja yhtä usein sopimassa kuvaustreffejä.
Lopettaminen käy mielessäni silloin, kun pitäisi olla lomalla. Somesta on vaikea ottaa lomaa. Osaksi se johtuu ihan minusta itsestäni. Olen niin tottunut miettimään postausideoita, eikä ideat katso onko lomalla vai ei. Sitä miettii kivoja kuvauspaikkoja ja -kohteita, paikkoja ja tekemisiä sisällön mukaan. On vaikeaa ohjelmoida itsensä lomalle. Oman elämän raportointi on myös jo tapa, sitä on vaikea yhtäkkiä ollakkaan tekemättä. Välillä sitä miettii, että onko sitä tehnyt itsestään blogin vangin ja sitonut itsensä tuottamaan sisältöä, joka kiinnostaa lukijoita? Elääkö sitä sen mukaan minkä olettaa kiinnostavan? Elääkö sitä omalle brändilleen? Koska itse miellän minun olevan erilainen kuin minun brändini, mutta pyrin antamaan yleisölle heidän mielikuvaansa vastaavaa sisältöä minun brändissäni.
Mietin lopettamista silloin, kun en kertakaikkiaan jaksa yhtään paskamyrskyä, kriittistä kommenttia tai arvostelua. Eli aika usein. Nykyään olen jollain tapaa tottunut arvosteluun, mutta toisinaan tuntuu kamalalta, että siihen edes pitää tottua. Vaikka ihania sanoja on yhtä paljon, ehkä enemmänkin, niin silti muistan monia ikäviä palautteita edelleen. Muistan ne varmasti läpi elämän. Ikävissä palautteissa minua on haukuttu tyhmäksi, lapselliseksi, kirjoitustaidottomaksi, rumaksi, lihavaksi, itsekkääksi, epämiellyttäväksi, itserakkaaksi ja ihmiseksi joka ei ansaitse rakkautta tai tule sitä tällä luonteella löytämään. Viikottain niin blogiin kommenttikenttään, kun Instagramiinkin tulee todella ikäviä viestejä. Ne tuntuvat aina pahalta. Välillä on aikoja, kun en uskalla mennä lukemaan oman blogini kommentteja, koska pelkään jonkun taas kirjoittavan jotain ikävää. Kritiikki ja kiusaaminen somessa saa hiljenemään. Sitä alkaa varoa mitä kirjoittaa. Pelko vie ääneen. Ulkonäön arvostelu ja ruotiminen vaikuttaa itsevarmuuteen ja henkiseen hyvinvointiin. Jos jatkuvasti kuulee arvostelua, sitä alkaa myös itse uskoa.
Kynnys arvostella on matala, sillä bloggaaja tuo elämäänsä esiin, hänestä tulee monille tuttu, jopa kuten ystävästä. Sellainen, jonka elämästä uskoo tietävänsä paljon. Sellainen, jonka elämä kiinnostaa. Toisaalta muutamien minuuttien instastoorit ja blogipostaukset eivät avaa ovea toisen elämään. Siinä missä ihastuttaa, niin ärsyttää. On aivan kamala tietää, että osa seuraa sen takia, että minä ärsytän heitä. Osa seuraa sen takia, että heistä se on hyvää viihdettä, sosiaalipornoa, saippuaoopperaa. Halutaan mässäillä toisen elämällä ja hakea juoruja. Se tunne on kamala, kun tietää jonkun vihaavan ja lukevan pelkästä ärsytyksen halusta.
Välillä mietin, että olisinko onnellisempi ilman blogia? Olisiko vähemmän stressiä ja pahaa mieltä? Vai tuntuisiko tyhjältä?
Vielä koen saavani enemmän. Koen bloggaamisen mielekkäänä oma juttuna ja näen, että minulla on paikka alalla ja kasvupotentiaaliakin. Koen saavani enemmän hyvää ja jaksavani antaa. Minulla on vielä paljon annettavaa, mutta en tiedä kuinka kauan. Pitkään ammattibloggaaminen oli haaveeni ja olen tavoittanut sen. Se on jotain jonka olen itse saavuttanut omalla pitkäjänteisellä työllä. Luonnollisesti joskus tulee uusia haaveita ja tavoitteita. Tuskin 10 vuoden päästä haaveeni on edelleen kirjoittaa blogia. Milloin minä lopetan, sitä en vielä tiedä, mutta kun lopetan, niin päätöksen on tunnuttava oikealta ratkaisulta.
-Iida
LUE MYÖS
Mitä hyvää olen saanut somesta?
Kaupalliset yhteistyöt ärsyttävät
KUVAT // Salla Seppälä
28 kommenttia
Moi Iida,
Myönnän, että aloin itse aikoinaan lukemaan blogiasi ”Toi ei ees tiedä lapsensa isää”-sosiaalipornon takia. Ajattelin, että toi nainen on varmaan ihan hirvee white trash akka kun kehtaa kirjoittaa omalla naamalla tuollaista saadakseen huomiota.
Oon kuitenkin jäänyt seuraamaan sua ja mun mielipide susta on muuttunut aivan täysin. Olet näiden vuosien aikana saanut ihan älyttömästi paskoja ja ilkeitä kommentteja, koska ihmiset ovat perseestä ja ajattelevat että on OK haukkua sua koska pidät blogia. Olet tuosta kaikesta huolimatta aina jaksanut sinnikkäästi tuottaa omannäköistä sisältöä; susta huokuu aivan valtava voima, empatia, ja rakkaus maailmaa kohtaan. En usko, että osaisin olla puoliksikaan niin reipas, kiitollinen ja optimistinen ihminen kuin sinä.
En varmasti ole ainoa ihminen joka alkoi seuraamaan sinua ”kohun” takia, enkä ole varmasti ainoa joka on oppinut tykästymään suhun aivan valtavasti ihmisenä. Olet saanut varmasti monen ”minunlaisen” ihmisen nöyrtymään oman kapeakatseisen ja tuomitsevan maailmankuvan edessä. Kiitos sinulle siitä. Kiitos, että olet ollut kirjoittamassa tätä tarinaasi.
Kiitos sun kommentista todella paljon! Uskon todella monen tehneen kuten sinä ja alkaneen seurata jonkun kohun seurauksena. Joku muukin sanoi, että oli kiva alkaa seurata ajatuksella ”Mitäköhän tostakin tulee, kun vauva syntyy”.
Mutta aivan ihana kuulla, että seuraat ja luet juttuja. Kiitos sun palautteesta, se on arvokasta <3
Mä olin varmaan vanhana Lilylaisena jotain sun juttuja lukenut/kommentoinut ennen totakin juttua, mutta se oli kyllä itelle kanssa sellanen, että herätti sillon huomion. Eikä ajatukset sillon ollu susta välttämättä kaikista kivoimpia. Vaan mietin kanssa lähinnä, että mitä hittoa. Miten ei tiedä lapsensa isää jne. Tosin harvoin iltalehtien kirjoittamista jutuista se totuus ihan kaikesta tuleekaan julki…
Kuitenkin, kun jatkoi sun seuraamista, sai asioista tietää lisää ja omat ajatukset alkoi muuttua. Minkä lisäksi sain huomata, että sä oot ihan huipputyyppi! Sun kanssa onkin sittemmin tullut keskusteltua vaikka mistä aiheista. 🙂
Kiitos tosi paljon ja uskon, ettet tosiaan ole ainoa, joka on ajatellut ihan samoin. Mutta kiva, että olet edelleen mukana matkassa!
Hei Iida!
Tapanani ei ole vastailla blogeihin, mutta nyt haluan. Alunperin itsekin aloin seuraamaan sua ”vauvan isä epäselvyyden” vuoksi. Nykyään seuraan säännöllisesti sua.
Syy, miksi haluan kirjoittaa tämän kommentin on se, että olen usein miettinyt kuinka jaksat pazkakommentit ja vähättelyn. Itse en olisi valmis menettämään anonyymiyttäni ja tietynlaista yksityisyyttä blokkaamisen vuoksi. Kiva kuulla, että saat siitä enemän kuin annat. Jos joku kadehtii kommentissaan yhteistyölahjana saamaasi rattaiden sadesuojaa kadonneen tilalle, ei ymmärrä ettei se tullut ”ilmaiseksi”. Se on palkka mainonnasta ja työstäsi blokkaajana!
Tsemppiä ja kuuntele sydämesi ääntä! Lopeta sitten, kun sydämesi kertoo niin.
Oot ihana ja samoin poikasi.
Kiitos paljon sun kommentista! Kiva kuulla ja hyvin sanottu, sydän tietää, kun on aika lopettaa! Ihanaa kevättä ❤️
Sydän tietää monia asioita, kunhan pysähdymme kuuntelemaan.
Kiitos samoin teille hyvää kevättä!❤️?
Hei ihan super tää kuunneltavuus! Tää oli mun iltasatu ?
Tosi hyvä rytmi ja ääni.
Hei kiitos tosi paljon!?
Aloin myös seurata sua tän kohun aikoihin. Itselläni ei ollut silloin mitään vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen, mutta pakko myöntää, että tämä ”kohu”herätti kiinnostuksen ja blogisi jäi mieleen ja päädyin Lilyn kautta lukemaan juttujasi muutenkin. Nyt seuraan myös Bloglovinin kautta ja seuraan täysin mielenkiintoisten juttujen takia ja ihailen sitä, miten avoimesti ja rohkeasti uskallat kirjoittaa asioista. Varmasti välillä todella raskasta, kun mukaan mahtuu niitä negatiivisia kommentteja. Hienoa kuitenkin, että jaksat silti kirjoittaa <3
Kiitos sulle ja ihana kuulla, että jutut kiinnostaa!
Minäkin tykkään kuunnella postauksia, hauska lisä blogiin.
Kiitos, kiva kuulla!
Hei Iida! Halusin tulla kertomaan, että minä pidän blogistasi todella paljon. Ihailen avoimuuttasi, rohkeuttasi ja toiveikasta asennettasi, jotka mielestäni tulevat ilmi tekstien myötä. Mielestäni olet luonut keskustelua monen asian ympärille, joita ei ole ennen ollut hyväksyttyä sanoa ääneen ja avannut ja ravistellut ihmisten näkemyksiä. Siitä varmaan onkin seurannut sekä hyvää, että sitä huonoa… Mielestäni tuo seikka on kuitenkin merkittävä saavutus!
Tsemppiä sinulle ja Eemille kevääseen❤️
Blogin lopettamiseen liittyen: muista kuunnella omia voimavaroja:)
Moi! Itse tykkään lukea blogiasi juuri sen takia, että osaat mielestäni kirjoittaa tosi hyvin! 🙂 Tekstejä on miellyttävä lukea. Mukavaa kevättä perheellesi!
Voi kiitos, tosi kiva kuulla, että tykkäät!
Tunnustan, että minäkin tutustuin blogiisi sen (täysin joutavan) ”isäkohun” aikoihin. Olin heti vahvasti sitä mieltä, että nyt tätä nuorta naista ruoskitaan julkisesti jostain sellaisesta, mikä olisi voinut sattua kelle tahansa normaalille sinkkutytölle! Ainoa ”rikoksesi” oli olla niin rohkea, että puhuit asiasta julkisesti. Loppu on historiaa: tykästyin Sinuun ja tyyliisi hetkessä ja nyt luen kaikki juttusi. Saan niistä valoa, tukea ja aina jotain hyvää arkeeni. Kiitos, että jaksat! Olet aivan ihana! <3
Voi, että miten ihanasti sanottu! Iso kiitos??❤️
Saamasi kommentit ovat ihan kamalia, mutta aika monessa ammatissa joutuu nykyään vastaanottamaan henkilöön menevää ilkeilyä. Kaikki, joilla on edes yksi varvas jotenkin julkisuudessa, saavat kamalaa palautetta. Jotain kolumnistiakin voidaan haukkua kamalin tavoin. Se on etova piirre nykyelämässä. Ei ole tarkoitus vähätellä kokemuksiasi, vaan toivon, ettet ilkeilijöiden takia lopeta, kun kuitenkin blogisi tuo iloa ja ajateltavaa niin monelle.
Olen todella samaa mieltä! En kokenut sanomiasi vähättelevänä, vaan se juuri kuten sanoit. Jos olet vähänkään esillä julkisuudessa, olet ns vapaata riistaa arvostelulle. Jotenkin se ”No itse on julkisuuteen mennyt, sitä vaan pitää kestää” ajatus on tosi syvällä.
Iida! Intoa, voimia ja energiaa sinulle. Kirjoitat sydämellä ja lämmöllä unohtamatta huumoria ja arjen kaikkia sävyjä. Olette Eemin kanssa tuoneet minun blogiseuraajan elämään iloa ja valoa. Sinusta hehkuu jotain erityistä. Olen ihan eri ikäpolvea, mutta voit kirjoituksillasi koskettaa myös minua. Työskentelen samalla alalla kanssasi. Kirjoituksesi varhaiskasvatuksesta ovat olleet tärkeitä nuorille vanhemmille ja antaneet vinkkejä pienten parissa olemiseen ja elämiseen. Olen todella huolissani niistä kirjoittajista, jotka haluavat vahingoittaa sanoillaan. Sydämellä sinulle ❤️? ja Eemille. Olette ihania.
Kiitos todella ihanasta palautteesta! Todella ihana kuulla, että saat jutuistani iloa ja valoa, parasta palautetta <3 ihanaa kevättä!
Minuun vaikuttavat blogit joihin tykästyn , on mukavasti kirjoitettu ja ajatuksia herättävää, välillä syvällistä ja välillä hymy korvissa, yleensä olen ollut samaa mieltä mutta erilainenkin ajatus on tervetullut. Kun tykkään niin ilmaisen sen mielelläni.
Ilkeillä sanoilla ei saavuta mitään, tulee vain olo että kuinka paha olo on ilkeiden sanojen kertojalla.
Toivottavasti jaksat vielä kirjoitella pitkään vaikka rakkaasta harrastuksesta työksi muuttuneeseen blokkaamiseenkin voi leipääntyä , silti sitä jaksanee niin kauan kun tuntee saavansa enemmän kuin antaa. Mitä enemmän olen lukenut uusia ja vanhoja postauksiasi sitä enemmän pidän ajatuksistasi ,sitä enemmän arvostan ja sitä enemmän toivon että jaksat kirjoittaa postauksia johon en malta olla kommentoimatta.
Kirjoitat niin rohkeasti ja hyvin vaikeistakin asioista ja mukavasti kuulumisiasi , kiitos ?☺️
Kiitos todella paljon sanoistasi!
Kannustan ottamaan lomaa kun siltä tuntuu. Uskon että me seuraajat ymmärrämme tämän täysin. Oma jaksaminen on tärkeintä. ❤️
???
Blogisi on aito, olet taitava ja rohkea kertoja, kuvasi kauniita ja käsittelet raastaviakin asioita ymmärryksellä. Luen ilolla blogiasi ja pidän sinua esimerkillisenä ja inhimillisenä äitinä. Saat olla oikeasti ylpeä itsestäsi. Olen sinua reilusti vanhempi ja omat lapseni lähes aikuisia ja silti koen saavani uutta ajateltavaa teksteistäsi.
Aurinkoista kevään odotusta teille❤️
[…] Miksi bloggaaminen uuvuttaa? – Iidan matkassa […]