Rakastan sua

Nykyään, oikeastaan koko alkuvuoden, olen rakastanut itseäni valtavasti. Mieli on täynnä positiivisia ajatuksia. Aamuisin tapattulen massuani ja katson sitä peilistä, koska se on niin ihana. Kehoni tuntuu niin hyvältä ja tykkään myös siitä, miltä se näyttää. Poseeraan aina aamuisin peilille ja vähän päivänkin aikana, missä ikinä peilin näenkään ja tykkään siitä näkemästäni. Ekaa kertaa pitkään aikaan, en muuttaisi siitä mitään. Oikeastaan voisin sanoa eläneeni koko nuoruuteni ja aikuisen elämäni niin, että olen halunnut muuttaa ulkonäköäni. Olen inhottanut itseäni monella tapaa ja tapa katsoa itseäni on ollut hyvin väärä. Vääristyneestä kehonkuvasta kerroinkin syksyllä tässä. Nyt tunnen vain rakkautta ja kiitollisuutta omasta kehostani, joka on kaunis, toimii, on terve ja sillä voi tehdä monenlaisia juttuja! Salilla tulen katsoneeksi itseäni peilistä ja kehun itseäni, kun olen jaksanut tehdä kovilla painoilla koko treenin. Vilkuilen peilistä myös peppuani, sillä se on oikeasti kyllä tosi hyvä.

On ollut upea huomata itsessä tämä prosessi ja alkava rakkaus itseä kohtaan. Aika monta virhettä ja kaatumista sekä paljon itseinhoa se on vaatinutkin. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että ei enää koskaan tulisi niitä huonoja päiviä, jolloin joka vaate näyttää rumalta. Se, että kauniita päiviä on enemmän, on jo suunta parempaan. Onhan se kamala klisee, että ensin tulisi rakastaa itseä ja sitten on valmis muunlaiseen rakkauteen. Mutta nyt kaiken jälkeen alan uskoa siihen.

Joskus on muutettava kehoaan sellaiseen suuntaan, että siinä viihtyy paremmin. Yksi syy varmasti siihen, että pidän omasta kehostani on, rintojen muokkauksen ansioita. Ne eivät ole edelleenkään suuret, mutta ne on samankokoiset ja kauniit. Joskus muutos on siis hyvästä ja täytyy löytää se rohkeus uskaltaa muuttua, vaikka ympäristö olisi sitä vastaan. Hakeuduin rintojenkorjaukseen, sillä inhosin niiden takia omaa kehoani ja sain paljon kritiikkiä. Lykkäsin sen takia päätöstä myöhemmäksi. Nyt olen niin tyytyväinen omasta rohkeudestani ja käymistäni taisteluista. Kehossani on toki niistä jälkiä, niin näkyviä kuin näkymättömiäkin. Mutta kaiken sen vuoksi olen tässä tälläisenä ja rakastan itseäni valtavasti rintoja myöten. Tällä hetkellä en koe tarvetta muuttaa mitään, en laihduttaa, en päästä eroon epätasaisesta ihosta tai vatsamakkarasta. Mulla on ihania muotoja, joista tykkään! Tällä hetkellä en katso itseäni niin, että olisin pullea ja ruma. Kelpaan  ja riitän sekä olen kunnioituksen arvoinen niin kuin jokainen meistä. En salli muiden kohtelevan minua huonosti ja ennen kaikkea en salli itseni kohtelevan itseäni huonosti (toki sorrun siihen ajoittain). Toki tiedän miltä tuntuu inhota itseään ja omaa kehoaan. Miten pahalta siinä voikaan tuntua olla ja miten huonosti sen takia haluaa itseään kohdella, soimata, haukkua ja rangaista. Eipä siis ollenkaan kaduta, että turvauduin plastiikkakirurgiaan. Päinvastoin.

Haluaisin antaa omasta rakkaudestani teille kaikille ja toivon, että saat rohkeutta muutokseen, jos et ole itseesi tyytyväinen. Kyllä omassa kehossa saa ja pitää viihtyä! Se näkyy, kun rakastaa itseään. Mikään muu ei ole niin arvokasta, kuin sinun rakkautesi sinuun. Lopulta löytyy ihmisiä, jotka kunnioittavat sinun rakkauttasi. Sen voima yltää elämän jokaiselle alueelle. Ihan yhtäkkiä treenit on alkaneet sujumaan paremmin ja painokin tippua ilman sen kummempia selityksiä ja tehän tiedättekin miten kovasti olen aina yrittänyt laihduttaa. Mutta enpä ennen tiennyt, että se kaikkein oleellisin puuttui.

Aika paljon aikaa on ennen mennyt muiden miellyttämiseen ja muiden ajatusten miettimiseen, että mitä ne nyt minusta ajattelee ja miten he voisivat minusta vielä enemmän pitää. Pyrin aina vastaamaan toisten toiveisiin, vaikka paras olen omana itsenä. Tästäkin voi selvitä. Ajattelin tuolloin, että olen menettänyt kaiken, itseni, työni, kotini, tavarani ja unelmani. Melkein kieltäydyin rinnankorjausleikkauksistakin miehen takia. Onneksi pidin siitä kiinni. Nyt huomaan, että elämä on vasta alkanut. Sellainen elämä, jossa tykkään olla,  tykkään itsestäni ja kehostani.

Parasta mitä voit itsellesi antaa, on oma rakkautesi. Se muuttaa koko elämän ja minun elämäni on vasta alkanut.

Kehu, helli ja rakasta. Hae rohkeus muuttua. Siinä on tarpeeksi tälle päivälle, viikolle, koko elämäksi. Ihanaa naistenpäivää!

-Iida