Home » Riittämättömyyden tunne iskee ajoittain

Riittämättömyyden tunne iskee ajoittain

by Iida Åfeldt


Välillä se vaan iskee. Viime aikoina useaan.

Tuo riittämättömyys. Kun tuntuu, ettei vaan ole tarpeeksi. Ei muille, muttei oikein itselleenkään.

Päällimmäisenä mielessäni on ollut kesäloma. Kesäloma kulkee loppua kohden. Sen myötä tuntuu, että koko kesä loppuu. Kaikki loppuu.  Mielessä virtaa ajatukset:

“Teinkö muka kaikkea mitä halusin, nautinko tarpeeksi, oliko tämä hyvä loma?”

Mietin mitä lapseni ajattelee lomasta. Hän ei osaa täysin ilmaista itseään, mutta jos hän hän osaisi, mitä hän sanoisi? Oliko tämä loma mistään kotoisin? Teimmekö tarpeeksi vai teimmeko jopa liikaa? Ehkä hän olisi halunnut olla enemmän kotona ja leikkiä enemmän ja monipuolisemmin minun kanssani? Ja minä raahasin häntä uimarannalle, jonne hän ei halunnut ja veturimuseoon, joka tuli painajaisina yöuniin.

Hitsit, että tuntuukin riittämättömältä. Äitinä on välillä vaan niin riittämätön olo. Pinnani on kiristynyt usein. Miksi minä en pysty olemaan rauhallinen? Tai edes käyttäytymään kuin aikuisen kuuluu, vaan alan itsekin kiukutella ja olen kerran jos toisenkin käyttänyt uhkailua ja lahjontaa osana kasvatustani. Tänäkin kesänä olen uhannut, että lapsi jää yksin kotiin, jos ei toimi vaaditulla tavalla. Tämäkin kesänä olen ensin kieltänyt lastani saamasta haluamaansa ja lopulta vaipunut hänen tahtoonsa, kun en jaksanut kuunnella huutoa. Ne hetket tuntuvat pahoilta ja olo on todella riittämätön. En onnistunut toimimaan kuten olisi toivottavaa. Taaskaan.

Tiedän, etten ole huono äiti, mutta kyllä vain välillä tuntuu, että olen niiiin huono äiti, ettei tosikaan ja lapseni varmasti muistaa minut vihaisena öykkärinä, kun hän muistelee lapsuuttaan. Usein tuntuu siltä, että vaikka antaisi parastaan, ei se yksinkertaisesti riitä.

En ole tuntenut itseäni riittämättömäksi vain vanhemmuudessa. En päässyt tänäkään vuonna yliopistoon. Tämä oli kolmas kerta kuin hain kasvatustieteiden maisteri-ohjelmaan. Kolmas kerta. Minusta on alkanut tuntua, ettei minusta ole enää yliopistoon. Minä en ole riittävän hyvä, riittävän älykäs ja riittävän taitava.  Minä en riitä yliopistoon. Siltä on tuntunut. En tiedä haenko ensi vuonna, sillä olen alkanut kyseenalaistamaan urahaaveitani. Jos minun olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta?

Olen tuntenut riittämättömyyttä myös ystävänä. Kuinka monelle olen sanonut, että nähdään kesälomalla, silloin on aikaa tai nähdään parin viikon päästä, kun kiireet helpottaa!  Kuinka moni kysynyt, kiinnostaisiko lähteä kesäretkellä, kirppiskierrokselle tai nähtäisikö ilman lapsia. Minulla on paljon ystäviä ja oikeastaan on lähes mahdotonta ehtiä nähdä kaikkia kesän aikana. En ehdi pitämään kaikkiin yhtä paljon yhteyttä, en ehdi nähdä kaikkia niin usein kuin haluaisin, en ehdi olla kaikille sellainen ystävä kuin haluaisin. Tuntuu riittämättömältä. Tuntuu, että olen aivan surkea ystävyydessä.  Haluaisin olla enemmän kuin olenkaan. Haluaisin ehtiä kesäretkille, käymään kauempana asuvien ystävien luona kylässä, käydä lounailla ja istua iltaa yhdessä.

Tuntuu, että sinkkunakin olen riittämätön. Tuntuu, etten tee tätäkään oikein. Joku aina ihmettelee, että miten minunlaiseni oikein voi olla sinkku. Ystävät tsemppaavat sanomalla “pidä silmät auki”, “katso sitten ympärillesi”, “se paikka on muuten ihan loistava miesten bongaukseen, luulisi sieltä löytyvän” ja niin edelleen. Tuntuu, etten ole riittävän sinkku, kun en ole silmä tarkkana hakemassa miestä. Kun mies astuu näkökenttääni, katoaa se nopeasti kuin käännän päätä. Tuntuu, etten riitä miehille. Tai aika useinkin. En ole riittävä saadakseni parisuhdetta. Pitäisi olla varmaan jotain enemmän ja toisaalta jotain vähemmän. Tein minä mitä tahansa tai olen tekemättä, tilanne on aina sama; olen sinkku.

Voisin varmaan jatkaa loputtomiin. Riittämättömyyttä vanhemmuudessa, riittämättömyyttä kesäloman onnistumisesta ja riittämättömyyttä ihmissuhteissa. Minulla ei ole osakesalkkua, vaikka varmaan pitäisi tai omistusasuntoa, saati sitten sijoitusasuntoja.Minun elämä näyttää kalpealta Instagramin rinnalla. Tavalliselta. Riittämättömältä. Pieneltä. Olen niin vähän, vaikka teen aivan valtavasti. Miksi se ei riitä?

Haluaisin niin paljon enemmän. Haluaisin hienon auton, upea kodin, kauniin pihan, aikaa ystäville, aikaa liikunnalla ja treenaamiseen. Haluaisin syödä paremmin ja  säännöllisemmin. Haluaisin säästää enemmän ja tienata isommin. Haluaisin menestyä, haluaisin tuottaa parempaa sisältöä, olla kiinnostavampi ja saada huikeita yhteistyödiilejä. Haluaisin olla parempi myymään omaa osaamistani. Haluaisin olla rauhallinen ja lempeä, sellainen zen -persoona.

Riittämättömyys, kateus, pelko ja epävarmuus sekoittuvat keskenään. Mitä minä olen?

Menen huoneeseeni nukkumaan. Lapsi on kömpinyt sinne myös. Siellä hän nukkuu pupu kainalossa. Häntä katsoessa tiedän olevani riittävä. Ja enemmänkin. Ja juuri näin. Tiedänhän minä sen. Olen riittävä ja riitän. Vaikka kuinka sen tietää, tunne omasta riittämättömyydestä eksyy aika ajoin mieleen.

-Iida


KUVAT: Sasa Villa

35 kommenttia

Shosanna 21.7.2021 - 16:14

Tänään veit kyllä sanat suustani. Kaippa kaikki kokevat riittämättömyyttä, sitä kun voi kokea vaikka parisuhteessa juuri äitinä. Ja kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueella.

Et kysynyt neuvoa.. ja varmaan usein niitä tahtomattasi saat. Siksipä vain huokaisen kanssasi syvään. Me riitämme näin käännän katseeni hyvään.❤️

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:35

Kiitos! Ja kyllä, tätä kokee varmasti aivan kaikki vaikkei olisi lapsia tai vaikka olisi kumppani! Iästä ja elämäntilanteesta huolimatta.

Vastaa
Anonymous 21.7.2021 - 16:59

Mahtava kirjoitus 💎

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:34

Kiitos paljon❤️

Vastaa
Katariina Kuronen 21.7.2021 - 19:42

Ihana ja tärkeä kirjoitus! Uskon että aika ajoin jokainen meistä kokee riittämättömyyttä ja se on ihan luonnollinen tunne siinä missä mikä tahansa. Itse tasapainoilen sen kanssa paljonkin. Olenko riittävän hyvä ystävä,sisko, tytär,täti, kummitäti, olenko riittävän hyvä työssäni, riitänkö mitenkään sellaisena kuin olen… vaikka sen kuinka tietää,että on hyvä omana itsenään ja nimenomaan riittävän hyvä,sillä kukaanhan ei voi olla hyvä kaikessa.:) arvostan sun blogissa eniten rehellisyyttä. Kirjoitat vaikeistakin aiheista ja fiiliksistä ja sen vuoksi sun teksteistä myös saa tosi paljon vertaistukea.❤

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:36

Kiitos todella paljon sun sanoista! Ja vertaistuki antaa kyllä voimaa, on tosi lohdullista kuulla, että muillakin on aivan samoja tuntemuksia.❤️

Vastaa
Ee 21.7.2021 - 20:17

Hieno kirjoitus, Kiitos!

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:33

Kiitos❤️

Vastaa
PauliinaI 21.7.2021 - 20:44

Kosketti. Uskon, että tähän voi samaistua moni. Ja miten upeasti kirjoitat ❤️ Itsensä markkinoiminen on kyllä haastavaa, mutta toivon todella että yhteistyökumppanit löytävät sinut. Olet taitava työssäsi.

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:33

Kiitos todella paljon❤️

Vastaa
Amalia_ 21.7.2021 - 21:06

Ihana, lohdullinen ja samaistuttava kirjoitus💜

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:33

Kiitos paljon❤️

Vastaa
M.H 21.7.2021 - 21:20

Et ole tunteittesi kanssa yksin! Hieno ja tärkeä kirjoitus. Tsemppiä arkeesi ja kaikkea hyvää😊

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 21:34

Hei kiitos! Lohdullista kuulla💜

Vastaa
Emiliaaa 21.7.2021 - 22:05

Kiitos tästä postauksesta. Kyllä samaistun kaikkeen, vaikka minulla on puoliso. Aivan liian usein tunnen riittämättömyyttä ja huonommuutta monella elämän osa-alueella. Lohdullista tuntea, ettei ole ainut joka näitä tunteita tuntee.❤️ Erityisesti juuri 2v täyttäneen taaperon kanssa tuntee päivittäin isoakin riittämättömyyttä ja huonommuutta äitinä, kun oma tahto ja temperamentti on uskomattoman voimakkaita.

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 22:40

Hei kiitos! Ja lohdullista, kuulla muiden kokevan samaa!

Vastaa
Essikaroliina 21.7.2021 - 22:09

Kiitos tästä tekstistä, se oli tosi upeasti ja koskettavasti kirjoitettu, samaistuin. Kauniit kuvat myös.❤️

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 22:41

Ihana kuulla, kiitos❤️

Vastaa
Leenukka 21.7.2021 - 22:13

Halusin vain sanoa, että sun ig-tili on niin kaunis, sisältö todellakin mielenkiintoista ja parasta tällaiset meitä kaikkia koskettavat jutut, pintaa syvemmältä, näitä harvoin kukaan uskaltaa somessa itsestään avata!

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 22:48

Voi miten ihana kommentti, kiitos! Tosi ihana kuulla❤️

Vastaa
Laura-h 21.7.2021 - 22:13

Tervetuloa aikuisuuteen! Kun on yh niin yhtäkkiä huomaat olevasi lähemmäs 40 ja elämä on viimeiset vuodet pyörinyt vain lasten ympärillä. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kaikkea hoidettavaa on.

Luulen myös että peloitat tarpeella löytää kumppani kaikki potentiaaliset. Ja seksi asioilla, joista oot puhunut avoimesti! Ehkä näitä asioita kannattaa pohtia myös jatkossa, minkä kuvan haluaa itsestään antaa ja onko kaikki asiat tarve kertoa ääneen koko kansalle.

Vastaa
iidaafel 21.7.2021 - 22:49

Olipas tarpeeton kommentti😅 tämän olisi hyvin voinut jättää kirjoittamatta.
Aikuisuus on paljon muutakin kuin lapsille elämistä. Ja toisaalta minä nautin lapselle elämisestä myös. Saan elämään sisältöä, merkitystä ja rakkautta. Riittämättömyyden tunne ei liity vain aikuisuuteen tai ole merkki siitä. Olen itse tuntenut sitä myös lapsena, erityisesti koulussa ja myöhemmin lukiossa sekä yliopistossa.

Vastaa
NK 22.7.2021 - 00:38

Koskettava ja samaistuttava kirjoitus! Jos saisin euron joka kerta, kun sanon itselleni, etten ole saavuttanut elämässäni oikein mitään, olisin jo rikas… Itse on usein itsensä pahin vihollinen, lannistaja ja kriitikko. On opeteltava armollisuutta itseään kohtaan. Ja lopetettava vertailu muihin- se on niin turhaa. Me riitämme! <3

Vastaa
iidaafel 22.7.2021 - 00:46

Äärimmäisen hyvin sanottu, olet oikeassa☺️

Vastaa
JenniJj 22.7.2021 - 13:04

Vau upeita kuvia!! Olet kaunis!! ❤😊

Vastaa
Oravanpyörässä oravaperhe 22.7.2021 - 13:35

❤🙏

Vastaa
AnteroBlog 22.7.2021 - 14:03

Taas koskettava bloggaus, joka, kuten joku muukin täällä aiemmin kommentoi – eroaa oikeastaan kaikista muista vastaavista, sillä vain harvat osaavat kuvata tuntojaan noin aidosti ja avoimesti. Olen iloinen että et ole kylmettänyt itseäsi toisinaan ikävänkin nettikommentoinnin vuoksi, vaan olet jatkanut rohkeasti valitsemallasi linjalla. Olen itse jo nelikymppimen mies, mutta käyn aina satunnaisen epäsäännöllisesti lukeamassa tätä sinun blogiasi.

Kuten juttujesi saamista kommenteistakin huomaa, monet löytävät ajatuksistasi tarttumapintaa. Minusta sinulla on paljon fiksuja ja tarkkasilmäisiä ajatuksia, ja osaat kuvata niitä hyvin myös sanallisesti. Uskon että monet muutkin lukijasi jakavat näkemykseni siitä, että sinulla on kaunis mieli. Kuten olet kaunis muutenkin, mutta juuri tuo tapasi kirjoittaa, sisäinen kauneus, valaisee entisestään myös ulkoista olemustasi.

Ymmärrän että aktiivisen kesän ja kaiken jälkeen sinua mietityttää. Olen myös itse isä, ja tiedän myös kahden nuoren kanssa tunteen siitä, että aina tuntuu että jokin asia menee vanhemmuudessa pieleen. Yritin myös itse aikoinaan päästä monta vuotta opiskelemaan, ja muistan myös sen raskaan tunteen, miltä yliopistojen “hylkäyskirjeet”aina aiheuttivat. Mainitsit muitakin mieltäsi, ainakin nyt hetkellisesti painavia juttuja. Toivottavasti sait kuitenkin nyt kirjoittamalla päätäsi “auki”ja tuuletettua näitä fiiliksiäsi. Uskon että monet lukijat ovat kanssani samaa mieltä, että olet täällä netissä hyvin poikkeuksellinen henkilö. Luen paljon erilaisia blogeja, nettisivuja yms., ja nähdäkseni olet omalla tyylilläsi aivan omassa sarjassasi. Työskentelen itse opetusalalla ja ihailen rohkeuttasi toimia nyt myös yrittäjänä. Olet symppis – hyvää loppukesää!

Vastaa
Snuggle 22.7.2021 - 15:11

Tämä blogi ainakin on riittävä, jos silleen voi ajatella 😁 Blogistasi saa niin paljon inspiraatiota ja hyvää mieltä ja myös vertaistukea asioihin ja ajatuksiin joita me kaikki koemme eri elämäntilanteissa ❤️

Vastaa
Iiris K 22.7.2021 - 19:35

Moikka Iida! En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut sinulle, mutta pidän valtavasti sisällöstäsi. Se erottuu joukosta ja mielestäni erittäin hyvällä tavalla. Eli sen suhteen olet ainakin seuraajan mielestä riittävä :).

Mutta tulin minäkin kommentoimaan, että aivan kuin omasta mielestäni tämä tekstisi! Siis miten meitä yhteiskunnassa tunnutaankin mittaavan luettelemasi asioiden kautta. Eikö onnellinen ihminen ole menestynyt ja riittävä, vaikka maine ja mammona puuttuisi? Miksi onkaan niin vaikeaa heittäytyä ”onnelliseksi/tyytyväiseksi”, vaikka järjellä tietää asioiden olevan hyvin. Aiheesta voisi keskustella loputtomiin. Kuitenkin, kuten mainitsit, esimerkiksi se, että oma lapsi tulee kainaloon tai haluaa juuri sinun syliin, on vaan niin parasta. Silloin hetkeksi tajuaa itsekin, mikä oikeasti onkaan merkityksellistä. Hassua, että se aina unohtuu kerta toisensa jälkeen. 😀 Kyllähän me kaikki nimittäin riitämme tällaisina, millaisiksi meidät on Luoja luonut.

Kiitos tekstistä ja sisällöstäsi, ihanaa kesän jatkoa perheellenne! 🙂

Vastaa
Juu 22.7.2021 - 19:49

Kiitos tästä, ihanaa tietää, että ei oo ainut, joka ei onnistunutkaan olemaan kuvitelmiensa lempeä ja rauhallinen, mutta toki jämäkkä “zen-äiti”🙌🙋😀 se pettymyksen tunne itseensä kun kerta toisensa jälkeen pyytää lapselta anteeksi kun taas tuli hermostuttua vähän yli tarpeen ja miettii et näinkö se lapsi oppii, että aina voi vaan mokata ja reuhata kun vaan pyytää anteeksi😬
Ja toki usein noissa tilanteissa miettii et kukaan ei voi olla yhtä kamala ja KAIKKI muut varmasti hoitaa ne tilanteet paljon paremmin, rauhallisemmin ja fiksummin.. vielä kun nykyään niin paljon puhutaan tunnekasvatuksen tärkeydestä ja miten esim. lapsen kiukkuun tulisi suhtautua/vastata niin paineet on aika kovat😂

Vastaa
Meri123 23.7.2021 - 01:05

Kiitos taas, jos en ennen ollut superuskollinen seuraaja, niin nyt olen.

Vastaa
iidaafel 23.7.2021 - 01:46

Voi kiitos❤️

Vastaa
Eeviss 23.7.2021 - 23:04

Hyvä kirjoitus, kovin samastuttavia ajatuksia ❤️

Uskon, että sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä opiskelemaan haluamaasi paikkaan. Tuli kuitenkin mieleen, olisiko myös jokin YAMK-tutkinto, joka palvelisi tavoitteidesi saavuttamista ja veisi lähemmäs niitä työtehtäviä, mistä olet haaveillut? Käsittääkseni esim. varhaiskasvatuksen johtamiseen/hallintoon suunnattuja opintokokonaisuuksia on olemassa.

Vastaa
iidaafel 24.7.2021 - 20:48

Hei kiitos kommentista!

Vastaa
Sanna Kauppinen 24.7.2021 - 22:13

Erityisesti näin lähellä 40 ikävuotta porukka puhuu uusista autoista, sijoituksista, loma-asunnoista..Itse olen tyytyväinen, että meillä vanhemmilla on työtä, meillä on koti ja olemme onnellisia. Itsestäni tuntuu, että olen ihan tyytyväinen, mutta paineita tulee ulkopuolelta. Ihan suoraan on kehuttu rahoilla, mikä on pistänyt miettimään ihan ystävyyttä: onko ystävä todella ystävä?

Vastaa

kommentoi postausta