Home » Sinkkuus voi tuntua pahalta

Sinkkuus voi tuntua pahalta

by Iida Åfeldt

Huomaan olevani ahdistunut sinkkuudestani ja kaipaavani rakkautta niin paljon, että se vie ajatuksistani ihan liikaa tilaa. Rakkauden kaipuu on kuin kipua.

Voin ymmärtää tätä seuraajalta saamaani viestiä.

Tiedän, että sinkkuus voi ahdistaa. Se voi ihan oikeasti ahdistaa, sillä kaikki ei viihdy yksin. Sinkkuus herättää niin monenlaisia tunteita, että ne voivat tuntua kamalata möykyltä rintakehässä. Voi olla, ettei ole ketään joka oikein ymmärtäisi ja osaisi lohduttaa. Sinkkuus tuntuu jokaisesta sinkusta ihan omanlaiseltaan, eikä toisen tuntemuksia saisi vähätellä. Osalle se on valinta, osa hyväksyy sen, osa kasvaa siihen, osa suree  ja osa nauttii.

Tiedän, että sinkkuus voi pelottaa. Ajatus yksin olemisesta voi pelottaa. Miten minä osaan olla yksin? Se voi tuntua välillä hyvin lopullisesta. Mitä, jos en löydä koskaan ketään? Mitä jos olen ihan aina yksin?

Tiedän, että sinkkuus voi hävettää. Se voi tuntua nololta olla aina vaan sinkku tahtomattaan, kun lähellä olevat ihmiset pariutuvat. Sukulaiset ja ystävät kyselevät, että mites on ja  hävettää vuodesta toiseen kertoa, että mitäs tässä. Sitä haluaisi piiloutua noilta kyselyiltä. Mielummin heittää jutun vitsiksi ja naureskelee sinkkuudelleen, kuin näyttää todelliset tunteensa.

Tiedän, että sinkkuus voi tuoda stressiä ja huolta. Miten minä pärjään yksin?  Yksinelämäninen on kallista. On paikoin raskasta kantaa täysi taloudellinen vastuu. Raha voi stressata ja aiheuttaa huolta. Saanko koskaan lapsia? Mitä, jos ikä tulee vastaan? Ehdinkö? Aika voi tuoda stressiä ja huolta. Vuodet kuluu ja ikää tulee, muttei parisuhdetta.

Tiedän, että sinkkuus voi saada kateelliseksi. Kaikilla muilla tuntuu olevan sitä mitä itse haluaisi ja se voi tehdä kipeää.  Taas noi meni kihloihin, noi suunnittelevat häitä ja noi saivat vauvan. Minäkin haluaisin, milloin on minun vuoro?  Voi sattua katsoa toisten onnea, vaikkei se itseltä olisikaan pois.

Tiedän, että sinkkuus voi tuntua unelmien siirtymiseltä. Taas sinkkuna. Taas kaikki alkaa alusta. Unelmat on rikki ja ne pitää rakentaa uudelleen. Mutta kenen kanssa? Sinkkuus voi tuntua unelmien murenemiselta tai unelmista luopumiselta. Se voi surettaa.

Tiedän, että sinkkuus voi aiheuttaa epävarmuutta. Sitä kyselee itseltään onko minussa jotain vikaa? Pitäisikö minut korjata? Mitä korjaisin? Olenko hyvä näin? Olen olen. Kyllä minä olen hyvä. Miksi kukaan ei näe sitä? Näkeekö joku?

Tiedän, että sinkkuus voi tuntua yksinäiseltä. Erityisesti viikonloput ja juhlapyhät saavat olon yksinäiseksi. Silloin sitä ajattelee kaikkien muiden olevan kumppanin kanssa ja itse olevansa ainoana yksin sohvalla puhelin seurana. Korona on voinut jättää jäljet ja etäyttää viimeisistäkin ystävistä. Elämä on siirtynyt enemmän etäyhteyden varaan ja kodin seinien sisälle. Puhelimesta tulee selattua somea ja oma yksinäisyys sen kun korostuu. Pariskunnat viettävät aikaa toisten pariskuntien kanssa ja sinkkuna jää usein kutsumatta mukaan. Yksinäisyyttä saattaa lisätä sekin, ettei ole koskaan seurustellut kunnolla tai ole koskaan saanut kokea ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Sitä saattaa kokea itsensä todella ulkopuoliseksi ystävien kertoillessa parisuhteistaan. Ei voi samaistua parisuhteen ihaniin eikä ikäviin asioihin.

Tiedän, että sinkkuus voi tuntua fyysisenä kipuna. Välillä kaipuu voi olla niin kova. Sitä haluaisi läheisyyttä ja kosketusta. Sitä haluaisi olla lähellä, jakaa arkea ja puuhailla ihan tavallisia. Sitä haluaisi saada vatsaan ne perhoset, saada ihania viestejä keskellä päivää ja ihastua. Sitä haluaisi rakastua, saada rakkautta ja saada rakastaa. Ehkä kokea sen ihan ensi kertaa, saada tietää miltä sellainen tunne tuntuu. Rakkauden kaipuu voi tuntua ihan fyysisenä kipuna.

Tiedän, että sinkkuudessakin kaikki tunteet ovat sallittuja. Saa tuntua. Omia tunteita ei tarvitse vähätellä tai pienentää. Kukaan ei voi tietää miltä se juuri sinusta tuntuu. Sinkkuus saa tuntua ihanalta, kamalalta, olla voimavara tai kipupiste. On niin monta erilaista tapaa olla sinkku kuin on sinkkujakin. On hyviä viikkoja ja huonoja viikkoja. On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Välillä elämä on täynnä toivoa ja välillä elämä tuntuu päättyvän tähän. Joskus sitä uskoo, että rakkaus tulee, kun vähiten sitä odottaa ja joskus tuo klisee saa vain kirosanat sinkoilemaan. Rakkauden kaipuu ei kuitenkaan tee kenestäkään epätoivoista. Saa haluta rakkautta, saa haluta parisuhdetta, saa haluta häät ja lapsia. On ihan luonnollista haluta jakaa elämää toisen kanssa, saada arvostusta, kunnioitusta, huolenpitoa, turvaa ja rakkautta toiselta ihmiselta sekä antaa samaa itse.

KUVAT: Pinja Mitrovitch

21 kommenttia

Katariina Kuronen 14.9.2021 - 16:12

Ihana teksti ❤ mä oon ollut pitkään sinkku enkä kaipaa juuri nyt parisuhdetta. Itseäni lähinnä huvittaa se että sinkkuuteni tuntuu olevan ongelma muille, mutta ei itselleni. Edelleen on jotenkin ei niin arvostettua elää aikuisena yksin.. Ei siis ole mikään ihme jos se herättää esim häpeää. 😪 mutta ehdottomasti juuri niinkuin kirjoitit, kaikki tunteet on ok, kokemus on jokaisella omansa. ❤

Vastaa
iidaafel 14.9.2021 - 21:26

Hei kiitos❤️ Ja ihan totta! Liian usein myös oletetaan että sinkku haluaa perinteisen parisuhteen ja sitä pidetään tavoiteltavana. Vaikka niin ei tarvitse olla!

Vastaa
NK 15.9.2021 - 01:04

Hieno kirjoitus!

Muistan, miten kamalia oli nuorempana juuri ne “humoristiset” ja “harmittomat” kyselyt, että no, mites sulla nuo miesasiat…? Teki mieli kirkua! Mulla oli maailman huonoin itsetunto lapsena ja nuorena ( ei se vieläkään mikään paras ole, mutta parempi). Tiesin jo varhain haluavani parisuhteen yhden miehen kanssa, jota rakastaisin kuolemaan saakka. Ei muuta. Piste. Mutten uskonut kenenkään voivan rakastaa minua, kun olin niin hirveä (ruma, ujo, hölmö). Kun näin lapsena ohjelman (ehkä Intiasta, en muista), jossa kerrottiin järjestetyistä avioliitoista, muistan sanoneeni äidilleni, että olispa meilläkin tuollaista. Että jonkun olisi “pakko” huolia minutkin!

Vaikka lapsuuden ajatus naurattaa nyt, muistan elävästi sen kivun ja epävarmuuden. Tähtäsin liian alas ja jouduin huonoihin suhteisiin, mutta olin iloinen, että “joku huoli minut”.

Onneksi tapasin nykyisen aviomieheni! En uskonut koskaan, että hänenlaisensa voisi haluta minut! Koko suvun naiset ihastuivat: “Se mies on kyllä kuin filmitähti ja niin mukavakin!” Varmaan miettivät, miten ihmeessä hän oli valinnut minut! 🙂

Elämällä on joskus outoja reittejä ja joskus asiat menevät sellaisia polkuja, ettei olisi koskaan arvannut. Mutta veikkaan, että tiellesi osuu pian Se Oikea ja jälkikäteen tuntuu, että näin sen pitikin mennä.
Tsemppiä, Ihana!

Vastaa
iidaafel 15.9.2021 - 12:28

Hei kiitos kovasti kommentista! Se on kumma miten itsestään saattaa kuvitella ihan muuta, joku toinen onneksi sitten näkee toisin <3 Ihanaa, että teillä on toisemme <3

Vastaa
Ikävä ystävää 15.9.2021 - 14:23

Hieno kirjoitus Iida!
Osaat niin hyvin pukea sanoiksi tunteita ja tarkastella tilannetta niin monista eri näkökulmista.

Kysyisin sinulta neuvoa.
Olen itse tilanteessa jossa olen parisuhteessa ja yhteinen matka tulee toivottavasti etenemään perheen perustamiseen. Paras ystäväni sen sijaan on sinkku vasten tahtoaan ja asia on hänelle hyvin arka ja kipeä. Uskon, että kuvailemasi ajatukset edustavat häntä hyvin paljon.
Olimme aiemmin hyvin läheisiä ystäviä, sillä itsekin olin pitkään sinkku ja samanlaiset elämäntilanteemme yhdistivät meitä. Nyt kuitenkin muuttuneen elämäntilanteeni myötä huomaan, että emme enää ole niin läheisiä. Olen tästä hyvin surullinen. Mutta samaan aikaan ymmärrän, että ystäväni ei välttämättä halua viettää niin paljoa aikaa enää kanssani, sillä edustan kaikkea sitä jota hän niin kovasti toivoo. Kysynkin sinulta neuvoa, että miten korjaisin tilanteen? Haluaisin olla ystäväni tukena, mutta miten? Miten saisin hänet viettämään enemmän aikaa kanssani ja saisin hänet avautumaan minulle huolistaan ja murheistaan?

Vastaa
iidaafel 15.9.2021 - 15:49

Voi kiitos! Ja kiitos koskettavasta kommentistasi <3 Uskon, että ystäväsi on varmasti jo tosi otettu siitä, että haluat pysyä hänen ystävänään ja haluat nähdä vaivaa teidän ystävyyden vuoksi. Itsekin olen ollut vastaavassa tilanteessa ja joskus ystävyydet voivat myös loppua luonnollisesti tai alkaa jossain kohtaa uudelleen. Ehkä tilanteelle voi antaa aikaa? Joskus omista tunteista on helpointa kirjoittaa, voisiko ystävälle kirjoittaa mitä ajattelet, vähän kuten tähänkin kirjoitit, joskus kun itse ottaa kipeän aiheen puheeksi, voi olla helpompi keskustella siitä. Lähteekö ystävä kanssisa mihinkään vai vältteleekö tapaamisia? Koska varmasti sekin, että oikeasti haluaa tavata toista ja antaa toiselle aikaa vaikka seurusteleekin, on jo iso merkki välittämisestä. Tsemppiä tilanteeseen <3

Vastaa
Ikävä ystävää 16.9.2021 - 08:29

Kiitos Iida ❤️ Kyllä se varmasti niin on, että ystäväni arvostaa yrittämistäni. Ajan kanssa tilanteen hämäryys varmasti hälvenee. Kiitos ajatuksistasi, ne antavat ajattelemisen aihetta. 🙏

Vastaa
iidaafel 16.9.2021 - 09:20

Uskon juuri näin❤️ Aika auttaa!

Vastaa
Anonymous 15.9.2021 - 14:33

Kirjoitat kauniisti, niin samaistuttavasti, että omienkin sinkkuaikojen tuntemukset muistuu mieleen. Jo otsikko on niin osuva, että en keksi sanoja, mutta halusin silti tulla kommentoimaan että tämä oli aivan ihana postaus!
Löysin sun blogin reilu kolme vuotta sitten, kun meidän esikoisten lasketut ajat oli lähekkäin. Tuntuu, että viime aikoina (aina) oot säteillyt kuvissa erityisellä tavalla. Mulla itsellä ei ole varsinaisesti esteettistä silmää, ja ihailen sun taitoa tehdä kaunista, näyttää kauniilta. Oot huippu, iloa ja lämpöä ympärillesi säteilevä Iida! xx

Vastaa
iidaafel 15.9.2021 - 15:50

Voi kiitos aivan ihanista sanoista!

Vastaa
mamatsu 15.9.2021 - 18:33

Hei! Nyt en oikein ymmärrä tilannettasi? Sanot kärsiväsi sinkkuudesta ja kaipaavasi rakkautta ja läheisyyttä.Mutta samaan aikaan olet hakeutumassa äidiksi sukusolun luovuttajan turvin? Olet vasta 30- vuotias ja jo yhden lapsen äiti.Mikä kiire sinulla on? Pitäisi pysähtyä miettimään mitä todella nyt haluat!
Lapsia vai sen syvästi kaipaamasi kumppanin siihen rinnallesi poistamaan syvän läheisyyden kaipuusi?!Kahden pienen lapsen myötä sen etsiminen ei ainakaan tuosta helpotu jo pelkästään ajan ja huomion jakamisen vuoksi!

Vastaa
iidaafel 15.9.2021 - 19:30

Hei kiitos huolestasi. Kirjoitin postauksen lohdutuksena muille sinkuille. Sillä voin tietää miltä se saattaa joskus tuntua. Minulla ei itselläni tällä hetkellä ole kumppaniin suurta kaipuuta, toki välillä niitä hetkiä tulee☺️ Olen erittäin onnellinen päätöksestä itselliseen äitiyteen. Haluan lasta enemmän kuin mahdollista kumppania.

Tästä voit lukea enemmän ajatuksiani

https://iidanmatkassa.fi/en-enaa-haaveile-entisista-haaveistani/

Vastaa
Vierailija 15.9.2021 - 21:01

Outo kommentti mamatsulta, osoittaa jotain kummaa pätemisen tarvetta tulla tuollaista toiselle sanomaan…

Vastaa
Vierailija 16.9.2021 - 09:16

Elämässä voi ja saa haluta monia asioita samaan aikaan ilman, että täytyy valita jompikumpi. Lapsi ja rakkaus eivät ole millään muotoa toisiansa poissulkevia, eikä vanhemmuuden kokemus rajoitu mitenkään lapsen biologisuuteen. Ihanaa, että perheeseesi tulee tulevaisuudessa uusi tyyppi! Kaikkea hyvää Iida!

Vastaa
iidaafel 16.9.2021 - 09:19

Kiitos sanoista❤️

Vastaa
mamatsu 18.9.2021 - 11:12

Hei! Miksei voisi esittää mielipiteensä? Jos avaa elämäänsä ja tuntemuksiaansa näinkin julkisesti, niin pitää myös ymmärtää että nämä ovat myös asioista eritavalla ajattelevien luettavissa! Ja eikö se ole ihan normaalia ja jokaisellahan oikeus ilmaista myös eriävä mielipiteensä! Kirjoittajalta pitää myös silloin löytyä vahvuutta ottaa vastaan myös kritiikkiä joka ei tue omaa näkemystä asiosta! Ekö näin ainakin pitäisi olla?

Vastaa
iidaafel 18.9.2021 - 23:33

Otan kyllä asiallista kritiikkiä vastaan ja mieluusti vastaan ja kerron ajatuksiani☺️

Vastaa
mamatsu 18.9.2021 - 11:17

Siis,tämä vain osoitus siitä ettei edes julkaista mielipidettä asiasta joka ei tue kirjoittajan näkemystä! Vuosi 2021 ja sananvapauden maassa!

Vastaa
iidaafel 18.9.2021 - 23:34

Nyt en ymmärrä tätä kommenttia☺️ Julkaisin kommenttisi ja sait sanoa mitä halusit.

Vastaa
÷÷÷÷÷÷÷÷÷÷÷÷÷ 20.9.2021 - 15:52

En ole itse bloggaaja, mutta mielestäni me lukijat olemme bloggaajan luona tavallaan kylässä, eikä hänellä ole mitään velvollisuutta julkaista kommentteja, jos ei halua. Tuntuu oudolta, että kirjoitellaan jonkun muun ylläpitämään palveluun (lehtien kommenttiosiot, keskustelupalstat, blogien kommentit) ja sitten räyhätään sananvapaudesta, jos kommenttia ei julkaista (vaikka tässä siis julkaistiin).

Mamatsun kommentit on kirjoitettu ikävään sävyyn, eikä maailmassa tarvita lisää “hyväntahtoisiksi” neuvoiksi naamioitua ilkeyttä.

Vastaa
iidaafel 20.9.2021 - 16:16

Ihan totta, erittäin hyvin sanottu!

kommentoi postausta