Home » Tammikuun kohokohdat

Tammikuun kohokohdat

by Iida Åfeldt

Tammikuu alkoi ihanasti omalla vuorokaudella. Se piti sisällään sushi-illallisen ja mutakakkuöverit ystävän kanssa, joka tuli luokseni viettämään iltaa. Se piti sisällään myös aamupalan Relovessa ja kirppistelyä toisen ystävän kanssa Helsingissä. Sain iloa ystävistä ja hyvää mieltä varastoon. Tajusin miten tärkeää on nähdä ystäviä myös ilman lasta, vaikka se vaatisikin molemmin puolin hieman enemmän järjestämistä.

Tammikuussa päätin, että alan lukea ihan oikeita fyysisiä kirjoja. Asetin tavoitteeksi lukea yhden kirjan kuukaudessa. Tällä hetkellä olen melkein saanut luettua kaksi kirjaa, eli tavoite tammikuun osalta on melkein tuplattu. Ei olisi voinut paremmin alkaa! Luin Rebecca Serlen kirjan Viisi vuotta myöhemmin. Ja todella koko kirjan alkuosan luulin tietäväni miten kirja päättyy. Kuvittelin lukevani tyypillistä rakkaushömppää. Puolessa välissä suunta kuitenkin muuttuu ja kirja päättyy eri tavoin kuin oletin. Se jopa sai kyyneliin. Kohta saan päätökseen Jojo Moyesin Tähtien antaja -kirjan.

Tammikuussa tartuin puikkoihin ekaa kertaa sitten vuosiin. Pelkäänpä, että olen neulonut viimeksi ylä-asteella. Tein yhden pipon saatuani Iinesdiy -ohjeen pipon tekoon. Sain pipon kahdessa illassa valmiiksi ja jäin koukkuun. Kolmen päivän aikana olin tehnytkin kolme pipoa. Nyt tein valtavan lankatilauksen, jota odottelen saapuvaksi. Aion tehdä koko suvulle pipot! Mummo, äiti ja pikkusisko ja tilasivatkin omansa ja ilmoittivat haluamansa värit.

Saatuani pipot valmiiksi, päätin lähteä neulomaan kauluria ennen kuin seuraavat pipolangat saapuu. Kaulurikin valmistui Iinesdiy-ohjeella. Luin ohjetta vähän silleen, että apua mitähän tästä tulee. Mutta kun pääsin liikkeelle, niin ei se enää tuntunutkaan yhtään vaikealta. Aloitin kaulurin perjantaina ja maanataina viikonlopun jälkeen päättelin langat. heti perään aloitinkin tekemään pienempää versiota kaulurista Eemille. Neulominen siis vei mukanaan! Tämä on yllättävän koukuttavaa hommaa ja olen suunnitellut jos jonkinmoista projektia!


Tammikuu päättyi kuten se oli alkanut. Eemi yökyläili mummilla ja minulla oli vapaailta. Eemi on yleensä kerran kuussa mummilla yötä, mutta joulukuussa hän ei ollut. Joulukuun kerta oli tammikuun ensimmäinen ja siitä syystä tammikuulle tuli kaksi vapaailtaa. En tosin valita, luksusta. Minulla piti olla treffit, joita ei sitten tullutkaan miehen peruttua ne. Ihana ystävä tuli hätiin, ettei kampaamokäynti ja laitetut hiukset menisi hukkaan kotona ollessa. Ystävä tuli hakemaan kotiovelta kukkien kanssa ja vei syömään Helsinkiin Winoon. Hän palautti kotiin ja antoi vielä hemmottelukassin mukaani! Ei voi muuta sanoa kuin onneksi on ystävät.

Ihana tammikuu, ystäviä, omaa-aikaa, yhteistä aikaa, töitä, päiväkotia, lunta ja lumileikkejä.

-Iida

LUE MYÖS
Surkea sinkku

5 kommenttia

Onkimato 1.2.2021 - 20:04

Miten suuri merkitys omnellisuudellesi on lapsuuden perheellä ja suvulla? Voisitko esim asua maapallon toisella puolella ilman heitä (jos lapselle olisi muita hoitajia) vai tarvitsetko nimenomaan lapsuudenperhettä onnelliseen elämään? Itseäni harmittaa asua heistä niin kaukana ja olen myös miettinyt muuttoa lähemmäs.

Vastaa
iidaafel 2.2.2021 - 09:35

Itse koen, että olin Helsingissä asuessani yksinäisempi kuin nyt, kun asun perheen lähellä. Koen tällä hetkellä olevani onnellinen, kun asun äitiäni lähellä ja näen sen lapselleni rikkautena. Olen asunut ulkomailla ja todennut, etten halua asua kaukana perheestäni. Äitinikin on on yksinhuoltaja, joten voidaan tukea toisiamme. Varmasti voisin asua muualla Suomessa, jos minulla olisi esim. kumppani arjessa.

Vastaa
Orava 2.2.2021 - 11:28

Lapsuudenperhettä tulee kyllä ikävöityä. Ikävä tuntuu jopa kasvaneen aivan viime vuosina kun on ikäänkuin ”tajunnut” ettei tule todennäköisesti koskaan enää asumaan samassa kaupungissa vaan n. 400 kilometrin päässä. Opiskeluaikana tuli opiskeltua, ja nyt kun on valmistunut ja vakiintumassa pääkaupunkiseudulle tietää ettei edes voisi saada töitä lapsuudenkulmilta, myöskään puoliso ei voi saada töitä pieneltä paikkakunnalta. Tottakai aina voi järjestää viikonloppuvierailuja, mutta olisi ihanaa käydä spontaanisti siskon kanssa kahvilla, kirppiksellä tai ihan vaan kyläillä 🙂 Sanoisin siis että aivan mahtava päätös sulta muuttaa lähemmäs perhettä <3 Onhan Helsinki täynnä kaikkea, mutta ei se kaikki oikein voi perhettä ja hyvää arkea korvata. Tottakai ystävät ja ystäväpiiritkin on tärkeitä, mutta mitä ilmeisimmin olet saanut järkättyä heidänkin kanssaan tapaamisia, kun muutit suhteellisen lähelle, parhaat puolet kaikista!

Vastaa
Anne80 10.2.2021 - 23:28

Mitä lankaa käytit pipoissa?

Vastaa
iidaafel 11.2.2021 - 07:18

Adlibriksen Alpaca cloud lankaa kaksinkertaisena?

Vastaa

kommentoi postausta