Tänään 6.5. on vietetty kansainvälistä Älä laihduta -päivää, jota kampanjoi Syömishäiriöliitto SYLI RY. Päivän tarkoitus on saada ihmiset kyseenalaistamaan painoon ja laihdutukseen liittyviä päähänpinttymiä. Tälläisiä päähänpinttymiä varmasti löytyy jokaiselta, ”Olisinko pidetympi laihana”, ”täytyy laihduttaa, jotta voin alkaa deittailla”, ”täytyy laihduttaa, jotta voin mennä naimisiin”, ”täytyy laihduttaa, jotta voin mennä rannalle” ja listä näistä on varmasti loputon. Yksi päivä tuskin muuttaa yhteiskunnassa valitsevaa ulkonäkökeskeisyyttä, mutta mahdollisesti tämä päivä vuosittain saa muutaman ihmisen ajattelemaan omaa kehonkuvaansa ja näin ollen luopumaan laihduttamisesta.
Itse muistan laihduttaneeni jo 12-vuotiaana. Ystäväni äiti oli tuolloin painonvartioissa ja ystäväni sai yhden lehtiön, jossa oli lueteltu eri ruokien sisältämät pisteet, jonka mukaan sitten laihdutettiin. Nyt ajatus tuntuu todella vieraalta ja surulliselta. Noin pienen ihmisen on pitänyt laskea ruokiansa ja tämä on meille ihan arkipäivää. Tämän hetkinen somekulttuuri vielä vain lisää ulkonäkökeskeisyyttä ja oman ulkonäön tuijottelua, mikä kuva saa eniten tykkäyksiä somessa ja samalla kuka tahansa saa arvostella ketä tahansa. Somekiusaaminen on todella ikävä ilmiö tämän päivän nuorten keskuudessa.
12-vuotiaana alkanut laihdutukseni oikeastaan levisi käsiin, kun siirryin yläasteelle. Omalla yläasteellani toimi myös lukio ja näin ollen koulu oli melko suuri. Tuon ikäisenä porukkaan kuuluminen on todella tärkeää ja ohjaa valintoja. Itsekin halusin olla samanlainen kuin muut ja saada tietysti vastakkaisen sukupuolen huomiota. Ajattelin, että olen liian lihava ja sen vuoksi pojat ei pidä minusta, ajattelin heidän pitävän minusta, jos olisin laihempi. Tuolloin olin todella herkkä kaikille ympäristön viesteille ja tarkastelin omaa ulkonäköä koko ajan negatiivisen kautta. Kehonkuvani vääristyi täysin ja aloin tavoitella laihaa vartaloa pakkomielteisesti. Siitä alkoi syömishäiriö, joka alkoi bulimialla. Jaksoin paastota ja olla syömättä ja usein oksensin syömäni ruuan. Söin vain muodon vuoksi, jotta kukaan ei oli huomannut, mutta jokainen suupala ällötti ja kuvittelin kaiken lihottavan, jopa perunan. Tottakai laihduin roimasti, joka johti syömisen tarkkailuun, että paino ei vain nouse. Siitä alkoi sitten ortoreksia. Tiukka säännöstely johti säännöllisiin ahmimiskohtauksiin. Tälläistä ei toivo kenellekkään. Sen takia tällä päivällä on vuosittain suuri merkitys.
Minun paraneminen vei pitkään. Mutta kaiken kokemani takia voin sanoa, että laihduttaminen ei auta mitään. Minä en laihduta. Se ei ole mikään salaisuus, että syön herkkuja joka päivä. Syön aamulla aina suklaata ja dippaan keksejä kahviin. Herkut ovat minulle sallittuja, jolloin niitä ei ole tarvetta ahmia. Mutta aika monta kyyneltä ja itkua on tämän eteen vuodatettu. Muistan kuinka lääkäri ohjeisti syömään suklaapatukan joka päivä, itkin ja söin sitä patukkaa. Tälläistä ei kuulu olla normaali suhtautuminen ruokaan ja omaa kehonkuvaa aletaan rakentamaan jo sieltä varhaislapsuudesta. On tärkeää, että jokaisella on joku, joka uskoo sinun voivan tehdä mitä vain elämässäsi ja rakastaa sinua ehdoitta.
Olen monia kertoja toivonut laihtuvani ja tehnyt paljon paljon kamalia asioita keholleni sen vuoksi. Nykyään tavoitteeni on erilaisia, esimerkiksi syödä säännöllisesti ja saada ylävartaloon enemmän voimaa. Nautin nykyään siitä mihin kehoni pystyy, kun sitä hoitaa oikein. Pidän itsestäni ja se on parasta mitä voin antaa itselleni. Olenpa ollut kuinka pienikokoinen tahansa, en ole koskaan pitänyt itsestäni kuin nyt ja viihtynyt samanlailla elämässäni. Olen mielelläni sinkku koko loppuelämäni, kuin koen ulkonäköpaineita yhdenkään miehen tasolta. Minulla on kolme vatsamakkaraa, jenkkakahvat, kaksoisleukakin, sillä se on sukuvika ja persettä niin, että farkut lopulta ratkeavat aina takamuksen kohdilta. Hyvin usein olen ollut tilanteessa, että muutaman kuukauden kaapissa lojuneet housut ja hameet ei sitten mahdukkaan peittämään peppuani ja aivan liian usein jopa alushousut on jääneet pieneksi. Joka kerta olen kuitenkin saanut ostaa uusia, vielä kivempia tilalle!
Jokaisen keho ansaitsee arvostusta ja rakkautta sellaisena kuin se on. Eikä vain ulkopuolisilta, vaan myös sinulta itseltäsi. Syömishäiriö on hyvin yleinen ja vain sinä itse voit muuttaa suuntaa ja parantua, jos todella haluat sitä. Apua ja vertaitukea on saatavilla ja sitä kannattaa ensin hakea Syömishäiriöliitosta.
-Iida
Luitko jo aiemmat postaukseni aiheesta?
Miten olen voinut ajatella olevani lihava?