Tietääkö hän, että odotan?

Minulla on potta vessassa. Siis voitteko uskoa!

Käydessäni vessassa, katson pottaa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Minulle tulee vauva, lapsi. Ihan oikeasti.

Ei hemmetti, minusta tulee muka äiti! Hihittelen itsekseni tuolle ajatukselle.

Viime päivät olen pessyt sen pienen tyypin vaatteita. Ripustanut ja silittänyt jokaisen. Inhoan pyykinpesua yli kaiken, mutta silittäessäni ja viikatessani niitä minivaatteita, ajattelin tämä on parasta pyykkiä.

Tietääköhän vauva, että odotan sitä? Minä olen täällä ja odotan häntä! Häntä, joka ei vielä ole, mutta on kuitenkin. Hän potkii minkä ehtii ja kertoo siten olemassaolostaan. Koti on alkanut muuttua vauvaystävälliseksi ja hänen tulonsa konkreettiseksi. Vaikka toisinaan täytyy nipistää itseä, että onko tämä totta, tuleeko vauva muka ihan oikeasti.

Eteisessä on vaunut, olohuoneessa sitteri ja makuuhuoneessa pinnasänky. Ihan kuin täällä asuisi vauva. Materia kertoo vauvasta, mutta mielessä myllertää. Onko mitään muuta tälläistä tilannetta, jolloin olet ihan varma jostain, muttet kuitenkaan yhtään varma mistään? Ja silti olet valmis antamana itsestäsi kaiken tuntemattomalle, olet valmis huolehtimaan ja rakastamaan enemmän kuin mitään.

-Iida

KUVAT // Soiva Creative