Home » todellista Sinkkuelämää

todellista Sinkkuelämää

by Iida Åfeldt

DSC_1074.JPG

Oma elämäni sinkkuna ei muistuta lainkaan Sinkkuelämää -sarjaa. Ei ole glitteriä, juhlia, korkokenkiä, villiä ja vapaata tai shampanjaa töiden jälkeen. Se on oikeastaan todella realistista, aitoa elämää, jonka takia samaistuin todella vahvasti Henriikka Rönkkösen teokseen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. Voin suositella kirjaa todella lämpimästi, olen ihastunut! Ihastustani on jatkunut jo sen verran, että mielikuvituspoikaystävä on päässyt viereeni monena iltana. Tässä kirjassa kiteytyy, kyllä sinkkuelämäni pelottavan hyvin. Jo ensimmäisillä sivuilla mietin, kuka on kirjoittanut elämästäni kirjan. Mutta selvästi kaikki nolo ja nöyryyttävä tapahtuu myös muille sinkuille, vaikka sitä luulee olevansa ainoa. Sinkkuelämästä on kyllä glamour kaukana.

DSC_1076.JPG

Usein olen todella kateellinen kaikille, jotka ovat parisuhteessa. Sinkkuna oleminen on niin rankkaa. Ei kukaan haluaisi olla yksin sohvalla sipsipussin kanssa lauantai iltana ja katsoa Putousta. Sitä arki nyt kuitenkin on. Ja aika usein se sitten ärsyttää, se, että on aina yksin. Sitä saattaa maata sydänsuruissaan monta päivää sohvalla töiden jälkeen, koska ei ole ketään jolle kertoa mitään. Ja se, jos mikä on raskasta, se yksinäisyyden sietäminen. Sitten toki on se toinen ääripää, jota ei kohdallani kestä usein kauaa, eli se, kun viestittelet jonkun kanssa, ehkä tapailet. Silloin kaikki on elämässäni hyvin, askel kyvyt ja hymyilet kaikelle sekä vilkuilet lakkaamatta kännykkääsi ja saatat jopa miettiä miltä näytät hääpuvussa. Sitten tulee taas se pettymys, ne sydänsurut, muutamat kyyneleet ja taas uusi mies. Samaa ympyrää, välissä toki yksinäisyyttä ja etsimistä uuden miehen saamiseksi. Sinkkuelämä kulkee tätä rataa Henriikka Rönkkäsen sanoin:

”Miehiä, yhden yön juttuja, rakkautta, etsimistä, toivomista, pettymyksiä, yksinäisyyttä ja taas miehiä.”

Tästä sinkkuympyrästä on mahdollista poistua. Määritän oman elämäni kahteen erilliseen sinkkuvaiheeseen. Nyt elän sinkkuelämäni toista vaihetta. Elämäni on paljon parempaa nyt verrattaen vaiheeseen yksi. Vaiheessa yksi toimin juuri Rönkkösen kuvaamalla tavalla. Oli miehiä ja taas miehiä. Olin eronnut ja täysin kujalla sinkkuuteni kanssa. Sinkkuympyrä vei täysin mukanaan. Olin todellinen sarjadeittaaja, eikä minulla ollut mikään ongelma käydä useilla treffeillä samana päivänä. Ihastuin lähes jokaiseen. Tarrauduin jokaiseen mahdolliseen, joka vähänkään antoi siihen mahdollisuutta. Analysoin ja mietin jokaista viestiä ja hymiötä. Rakkauden kaipuuni oli niin suuri, että oli samantekevää kuka kohde oli. Olisin varmaan ottanut ensimmäisen, joka olisi suostunut jäämään. Melko usein kävi niin, että miehet vain katosivat ja jättivät vastaamatta. Vaivuin sydänsuruihin ja mietin jokaista hyvin pitkään. Siitä alkoi miesvihani. En ollut kiinnostunut kenestäkään, jokaisessa oli jokin huonosti. Tässä miesvihassani, jossa kaikki miehet olivat ääliötä jopa se kaikkein huonoin vaihtoehto tuntui hyvältä. Että olisi edes se joku, ettei tarvitsisi etsiä, pettyä ja olla yksin. No se, että palaa entiseen, ei koskaan ole hyvä vaihtoehto. Sitä en tosin silloin tiennyt.

DSC_1078.JPG

Nyt sinkkuelämäni toisessa vaiheessa olen irti sinkkuympyrästä. Se vaati kyllä paljon sydänsuruja, kaatumisia ja pettymyksiä. Paljon oppimista itsestä ja omasta toiminnasta. Kaiken kokemani ja tekemäni jälkeen ymmärsin mistä todella oli kyse. Aiemmin luulin, että sinkkuelämä on parhaimmillaan, jos on miehiä, jotka laittavat viestiä ja joita tavata. Oli samantekevää olinko kyseisestä viestittelijästä kiinnostunut, pääasia, että viestejä oli. Luulin lukuisten miesten tekevän onnelliseksi. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja muuten käytäytymistäni ja unelmia aina mukaillen miehen omia. Sitten tajusin, että toimin tavalla, jonka luulin ja toivoin tekevän onnelliseksi. Että se puuttuva kumppani korjaisi kaiken ja tekisi minut kokonaiseksi oman keskenkasvuisuuteni kanssa. NOT. Se miksi erottelen elämänstäni kaksi sinkkuvaihetta on puhtaasti se iso ero mitä tapahtui, kun ymmärsin tämän asian itsessäni ja omassa toiminnassani ja aloin toimia tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. Tällä on ollut todella suuri ero sinkkuelämääni. Toinen sinkkuvaiheeni alkaa siitä, kun aloin tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta mukavilta ja joita edustin, enkä asioita, joista toivoisin itseni pitävän tai toivoisin itseni olevan. Tämä myös johti siihen, että yksinäisyys tuntuu hyvältä ja mukavalta omassa elämässä, koska oman elämän sisältö on itselle mieluista. En enää kaipaa mitään, minulla on jo kaikki ja elämä tuntuu täydeltä. Mitään ei tarvitse enää etsiä täydentämään jotain puutetta ja kaipuuta. Mies ei tee minua kokonaiseksi, eikä onnelliseksi, se voi lisätä onneani ja täydentää elämääni, joka on jo hyvin.

Nyt tuntuu vaan todella hyvältä. Enää en sure, jos mies ei vastaa, enää ei ole tarve tarrautua, enää en vaivaa joka treffeillä ystäviä, enää en käy treffeillä päivittäin tai edes viikottain, enkä kenen tahansa kanssa, joka sattuu kysymään. Nykyään en käytä aikaa sen miettimiseen, oliko hän nyt kiinnostunut tai mitä hän nyt ajattelee, siihen minulla ei ole aikaa. Olen avoin ja suora. Kerron mitä haluan, kerron, jos olen kiinnostunut, kerron myös jos en ole kiinnostunut. Olen oppinut sanomaan kyllä ja ei. Olen juuri sitä mitä olen, en yritä muuttaa toimintaani treffeillä, jos joku ihastuu minuun, niin ihastuu sitten koko pakettiin. Olen oppinut olemaan stalkkaamatta, joka on ehdottomasti tärkein sinkkuneuvo.

”Edes huominen auringonnousu ei ole yhtä varmaa kuin tämä. Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise aktin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa. Aamen. Ei muuta.”

Muutama päivä sitten eräs mies kysyi minulta mikä elämässäni sytyttää. Ja olen miettinyt sitä siitä asti. Ensin ajattelin, että onpa tyhmä kysymys, sillä kaikki elämässäni sytyttää. Sitten ajattelin, että kysyjä ei ehkä ole päässyt vielä tähän vaiheeseen. Mutta minun elämä koostuu vain asioista joista pidän ja jotka sytyttää. En tee mitään, mikä tuntuu pakolta, en tee mitään vain sen vuoksi, että minun nyt tarvitsisi tehdä niin. Yksinkertaisesti ei tarvitse. Tätä kirjoittaessani makaan sängyllä ja katson pöydällä olevia tulpaaneja ja alkavaa auringonpaitetta ikkunoiden läpi. En haluaisi mikään olevan toisin. Olen todella onnellinen elämääni toisen vaiheen sinkkuna. Ja olen onnellinen, kun sain lukea Mielikuvituspoikaystävä -kirjan. Sitä lukiessa tajusin, miten onnekas sinkku oikeen olenkaan. Minulla on nimittäin ystäviä, jotka eivät saisi kirjasta mitään, he eivät voisi samaistua siinä juuri mihinkään, sillä he eivät ole eläneet sinkkuelämää. Olen niin hyvilläni mihin kaikki kokemani on tuonut <3

Ihanaa aurinkoista lauantaita!

-Iida

 

6 kommenttia

Suvi K. 18.2.2017 - 08:33

Hyvä ja rehellinen postaus! Munkin ”sinkkuelämä” on kaukana glamourista, mutta en haluisi minkään sen suhteen olevan toisin. En edes käytä etuliitettä ”sinkku” – mun elämä on mun elämä, eikä sitä tarvii määritellä tietynlaiseksi sen mukaan, kuuluuko siihen parisuhde vai ei.

Toki tunnistan kanssa ton yksinäisyysjutun; ei munkaan aina tee mieli olla yksin kämpillä, jos ei ole mitään muuta menoa. Mulla on onneksi sikäli onnekas tilanne, että mulla on tosi läheiset välit mun perheeseen ja ystäviä, eli aina löytyy ihmisiä, joille voi kertoa sydänsuruista tai kutsua itsensä kylään katsomaan Putousta. 😀 

Vastaa
Iidaafel 19.2.2017 - 05:51

Kiitos Suvi kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä sinkku sanan kanssa, eniten kuumottaa, kun joku kysyy kaun olet ollut sinkku. Sinkku tai ei, ei tee elämästä mitenkään huonompaa. 

Ja mahtavaa, että sulla on tiivis ystäväverkko ja perhe lähellä! Itsekin onneksi omistan monta ihanaa ystävää, joita tapaan viikottain ja perhekin asuu kohtuullisen matkan päässä! 

Vastaa
amandalovebird 18.2.2017 - 10:32

Ihana kirjoitus! Samaistun täysin kaikkeen (monta sinkkuvuotta eläneenä) ja jopa kaipaan vähän sinkkuutta. Tiedän kyllä, että aika kultaa muistot, mutta oli se nyt aika ihanaa pystyä matkustamaan ilman hirveää kaipausta kotiin tai saada valita kaikki kodin kalusteet oman maun mukaan. Ja tuntuu siltä, ettei minulla ole enää yhtä paljon jännittäviä tarinoita kerrottavana, kun yhtäkkiä elämässäni ei vaihdukaan mies jatkuvasti… Onneksi parisuhteellakin on hyvät puolensa! Mutta joka tapauksessa ihana kuulla, että nautit elämästäsi täysin riennoin! Ihanaa viikonloppua! 🙂 

Vastaa
Iidaafel 19.2.2017 - 05:54

Kiitos kommentista! Molemmilla puolensa aivan varmasti! Ja omalla kohdallani sinkkuelämää jaksaa rajallisen ajan, mutta jos kyse olisi koko elämästä, niin pitäisi miettiä suhtautumista uudelleen 🙂

kaikkea ihanaa sinun kevääseen <3

Vastaa
Laa 18.2.2017 - 21:16

Samaistun tähän! Ja tunnen olevani menossa kohti vaihetta kaksi! Kiitos postauksesta, täytyy etsiä tuo kirja luettavaksi! 🙂

Vastaa
Iidaafel 19.2.2017 - 05:55

Kiitos kommentista ja tsemppiä vaiheeseen kaksi! Mahtavaa, jos olet sinne menossa 🙂 suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti!

Vastaa

kommentoi postausta