Ryhmäliikunta, KYLLÄ vai EI?

Jos oikeen miettii, olen käynyt ryhmäliikuntatunnilla ehkä viimeksi 1,5 vuotta sitten. Se loppui oikeastaan siihen, etten vain saanut tunneista mitään positiivista. En jaksanut ikinä yhtä ryhmäliikunta tuntia loppuun, sillä sykkeet nousivat korkealle, pidin taukoja ja laahustin muiden perässä. Koreografiaa vaativat tunnit ovat kohdallani lähes mahdottomia, sillä minulle ei ole mitään suuntavaistoa oikean ja vasemman suhteen. Bodypump tunnit vihastuttavat, sillä en ehdi tehdä liikeitä oikein, kun tahti on järkyttävän nopea. Ja pahimpina Bodyattack tunnit, kuka jaksaa hyppiä ja pomppia yhteensä 60 minuuttia? Hyvä, jos sinä jaksat, minä en. Ärsyynnyin aina niistä muista ylijaksavaisista ja kyyläsin heitä kateellisina, kun itse pidin pakollista taukoa hiki valuen. Ryhmäliikuntatunnit tuntuivat enemmänkin pakolta ”mun nyt täytyy mennä sinne”, jonka vuoksi päätin vain keskittyä salin puolella treenailuun. Ryhmäliikuntatunnit ovatkin enemmän naisten juttu ja ne vetävät paljon naisia mukaansa, kun taas miehet ovat siellä salin puolella. Itse aloitin ryhmäliikuntatunneista vuosia sitten, josta uskaltauduin salin puolelle ja sitten ne ryhmäliikuntatunnit jäivät. Liikunnan kuitenkin pitää olla hyvää mieltä tuottava ja innostusta ylläpitävää, eikä pakonomaista, josta tulee toistuvasti turhautumista, ahdistusta ja huonommuuden tunnetta.

Nyt uudella salilla ei ollut minkään ketjun ryhmäliikuntatunteja ja heidän tarjonnassaan on vain muutama tunti joka päivä ja muuten virtuaalitunteja. Olin hieman skeptinen virtuaalitunteja kohtaan, mutta oikeastaan siellä saa juurikin tehdä omaan tahtiin ja vaikka lopettaa kesken, jos siltä tuntuu ilman muiden katseita. Päätin myös uskaltautua ryhmäliikuntatunnille, sellaiselle oikealle. Jännitti kyllä aivan hirveesti, sillä olin varma, että en selviäisi hengissä, kun edellisestä kerrasta oli juurikin reilusti aikaa. Menin heti eturiviin, jota keskittyisin vain itseeni ja näkisin liikkeet mahdollisimman läheltä. Silloin välttyy vertailulta ja huonommuuden tunteelta. Kymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen olin antanut jo kaikkeni. Mietin mitä tulee tapahtumaan seuraavat 45 minuuttia. Onneksi tunnilla ei ollut koreografiaa ja liikkeet sai tehdä omassa tahdissa. Ollessani lankussa, huomasin kainaloistani valuvan hikeä käsivartta pitkin patjalle. Lisäksi siinä lankuttaessani katsoin rintojeni väliin, joka oli täynnä hikipisaroita. Ne valuivat myöhemmin alas napakoloon. Ihanaa ajattelin ja mietin milloin tämä oikein loppuu. Pidin taukoja, josta innostuneena ohjaaja tuli luokseni tsemppaamaan vähän väliä.

Tunnin jälkeen olin onnellinen sen loppumisesta. Olin myös erityisen tyytyväinen siihen, että olin pärjännyt suhteellisesti 55 minuuttia. Palautui myös mieleeni miksi en ole käynyt ryhmätunneilla. Ne on juuri niin kamalia kuin muistin. Toisaalta taas tällä tunnilla pidin ohjaajasta ja hänen ohjaustyylistään. Lisäksi huomasin, että toisten tsemppaaminen tuntui mukavalta. Lisäksi en itse ikinä jaksaisi haastaa itseäni enkä mielelläni mene mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska se tuntuu juurikin epämukavalta ja raskaalta. Ajattelin tunnin jälkeen, että yksi ryhmätunti viikossa voisi olla kohtuullinen lisä. Ennen tein sen virheen, että kävin viikon aikana liian monella ryhmätunnilla, joten tottakai se alkoi tuntua pakolta ja rasittaa liikaa. Tällä viikolla kävin uudelleen samalla tunnilla ja oikein olin odottanut sitä. Oli huomattavasti helpompaa, kun osa liikkeistä oli pysynyt samoina. Pidin edelleen taukoja ja naama kiilsi hiestä. Jäi kuitenkin hyvä mieli ja olen tyytyväinen omaan sopimukseeni itseni kanssa, että kerran viikossa on oikein hyvä.

Mitä mieltä olet ryhmäliikuntatunneista? Tuleeko sinun käytyä?

-Iida