Vauva jo 4 kk

5,3K

Meidän vauva on jo neljä kuukautta! Ja taas istun ihmettelemässä mihin tämä kuukausi katosi. Miten tämä aika oikein menee näin äkkiä! Tuntuu siltä, että toistan itseäni ja olen kuukauden välein miettimässä tätä ihan samaa. Pöyrittelen päätäni ja huokailen. Kohta hän on puolivuotias! Mitä ihmettä!

Viimeisen kuukauden aikana vauva on muuttunut todella paljon epävauvamaiseksi. Kun katsoo kuvia menneiltä kuukausilta, on tässä nelikuisessa jo jotain aivan omaansa. Ulkonäkö on muuttunut ja niin on myös fyysinen olemus. Pikkuvauva-aika taitaa olla virallisesti takanapäin.

Vauvan kanssa on ollut todella ihanaa ja hän on tuonut mukanaan niin paljon onnellisuutta meidän perheeseen. Vaikka vauvan kasvu on omalla tavalla haikeaa, minusta on ihanaa, kun vauva kasvaa omaksi persoonakseen. Tämä meidän kuopus on ollut todella tyytyväinen alusta alkaen. Nyt viimeisen kuukauden aikana hänestä on tullut todella eloisa ja ilmeikäs. Hän hymyilee iloisena, pärisyttelee kuplia ja päästelee erilaisia ääniä, kuten riemun kiljahduksia. Ja hän on alkanut myös nauraa, muutaman kerran hän on oikein nauraa räkättänyt. Välillä on ihan tuntunut, että vauvalla olisi jo huumorintajua! Hänen ilmeitään on ihana seurata. Ja koko olemusta! Innostuessaan hän sätkii jalkkojaan ja käsiään aivan mahdottomasti. Välillä on jäykistyy mykistyksestä, kun isoveli näyttää hienoa lelua. Silmät suurenevat ja suu jää auki ihmetyksestä. Koko ajan lisääntyvä vuorovaikutus saa nauttimaan vain enemmän ja enemmän vauvan hoivaamisesta. Jotenkin nämä vuorovaikutustilanteet vauvan kanssa antavat niin paljon iloa.

Vauva on oppinut menneen kuukauden aikana kääntymään selältä mahalle. Kääntyminen on sujuvaa ja hänellä on selvästi todella kova tarve päästä eteenpäin tällä hetkellä. Välillä meneekin sitten ihan hermo, kun mihinkään ei pääse. Vaikka hänet kääntäisi selälleen, on hän hetken päästä taas mahallaan. Jalat potkivat ilmaa vimmatusti, muttei mitään tapahdu. Viime aikoina, hän on saanut jalkojaan koukkuun ja nostanut peppuaan ylöspäin. Hän jaksaa kannatella päätön todella hyvin ja kohottaa ylävartaloaan irti lattiasta. Väsyessään laskee pään lattialle. Se on jotenkin todella herttainen näky, kun vauva leputtaa päätään ja huilailee lattialla. Minusta vähän tuntuu, ettei mene kauaa, kun hän lähtee liikkeelle. Sen verran menevä tapaus! En vain ollut varautunut, että tämä tapahtuu näin nopeasti. Esikoisella ei aikanaan ollut mikään kiire, mutta ymmärtäähän sen, että kuopus haluaa päästä isoveljen perään ja halu lähteä liikkeelle on kova. Kuopus myös viihtyy leikkimatolla, jonka takia häntä on tullut pidettyä paljon lattialla.

Sylissä ollessaan vauva osaa myös jo kannatella päätään. Hän myös yrittää punnertaa istuma-asentoon. Hän on päättänyt ettei viihdy enää makuuasennossa, vaan haluaa pystympään asentoon sylissä ollessaan. Pääseehän siten tarkkailemaan ympärillä tapahtuvia asioita paljon paremmin. Vauva kiinnittääkin huomionsa ympärillä oleviin asioihin ja ääniin. Päivällä syöminen on todella vaikeaa, jos ympärillä tapahtuu vähänkin jotain. Hän venkoilee, kääntelee päätään ääniä kohti ja punnertaa istumaan. Syötä siinä sitten! Tuntuu siltä, että hän syö vähäisiä määriä kerrallaan ja olisi siten syömässä usein. Tämä tosin taitaa olla aika tavallista tämän ikäisen vauvan elämässä. Päivällä paastotaan ja yöllä tankataan, eli hulinoidaan! Semmosta neljän kuukauden hulinaa siis.

Vauva on alusta asti nukkunut todella hyvin, mutta nyt tosiaan on heräillyt vähän tiiviimmin syömään ja välillä ähisee omiaan. Edelleen hän kyllä nukkuu hyvin, mutta selvästi tämä kehistysvaihe vaikuttaa. Lisäksi tietysti unen määrä on vähentynyt ensimmäisistä kuukausista.

Vauva on enemmän hereillä ja nauttii saadessaan olla vuorovaikutuksessa. Tämä on jonkin verran aiheuttanut mustasukkaisuutta esikoisessa. Hän on kysynyt miksi rakastan vain vauvaa, kun puhun sille aina niin iloisesti. Hän on pohtinut, miksen katso hänen ilmeitään ja ihannoi häntä. Ja viellä näillä sanoilla. Ihana isopieni ajatteleva esikoiseni! Olen näiden kysymysten ääressä ajatellut, että osaapa hän sanoittaa tunteitaan upeasti. Olemme puhuneet yhdessä hänen huolistaan. Olen kertonut hänelle, että rakastan häntä nyt ja aina. Olen kertonut kuinka vauvat eivät osaa puhua, siksi vauvoille ilmeillään. Vauvat puhuvat ilmeillä ja eläillä ja välillä itkulla. Olemme tehneet monia asioita kaksin viimeisen kuukauden aikana. Käyneet uimassa, luistelemassa, ruokakaupassa, kirjastossa, kirpputorilla ja mummilassa. Joka ilta luen hänelle iltasadun, suukottelen ja kuiskutan kuinka rakastan. Hän on ollut ison muutoksen edessä ja isoveljen roolin hän on ottanut alun jälkeen todella hienosti haltuun. Hän on todella kivasti kontaktissa vauvaan, huomio vauvan ja auttaa pikku puuhissa.

Katsotaan koska vauva lähtee isoveljen perään! Siinä olemme sitten uuden haasteen edessä, sillä pikkulegoleikit ja hamahelmipuuhat pitänee jotenkin turvata. Onneksi se ei ole ihan vielä. Nautin vielä tästä!

-Iida