Home » Vuosi muutosta

Vuosi muutosta

by Iida Åfeldt

Pohdin aiemmin tällä viikolla, että mitähän tein viime vuoden vappuna. Hetken mietiskelyn jälkeen muistin, että minähän muutin vuosi sitten! Vuosi sitten juuri näihin aikoihin aloittelimme kantamaan laatikoita muuttoautoon ja tyhjentämään silloista asuntoani. Eemi oli mummilassa yötä.

Alkuillasta kaikki tavarat oli saatu sisään uuteen kotiin. Koronatilanteesta huolimatta ystäviä ja perhettä tuli avuksi. Yksi ystävistäni oli tullut uudelle asunnolle ruokien kanssa, oli salaattia, nakkeja, ranskiksia ja simaa. Yksi ystävä oli paistanut munkkeja. Muistan miten ihanaa oli, kun kaikki tavarat oli viimein saatu sisään. Laitoimme ensimmäisenä ruokapöydän ja tuolit paikalleen ja katoimme kunnon vappuaterian. Muistelen tuota hetkeä niin onnellisena, yksi parhaita vappuja! Kyllä se vappu vaan tuli muuttolaatikoidenkin keskelle. Onnea, riemua, naurua ja yhteenkuuluvuutta. Mukana ripaus epätoivoa. Miten ikinä tavarat saisi paikalleen? Tuntui, että ne levittyi ja lisääntyi itsestään, vaikka kuinka laittoi paikoilleen!

Vappupäivänä heräsin uudesta kodista, kun aurinko säteili sälekaihtimien lävitse. Ei mennyt kauaa, kun Eemikin tuli tutustumaan uuteen kotiinsa. Eemin huone oli tietysti laitettu ensimmäisenä kuntoon. Siinä me sitten yhdessä purimme laatikoita. Eemi tyhjensi toisaalla ja minä toisaalla. Hiljalleen asunnosta tuli koti, jossa olemme viihtyneet todella hyvin.

Emmin muuttoa todella kauan. Helsingistä pois muuttaminen tuntui todella radikaalilta ja isolta elämänmuutokselta. Se stressasi ja jännitti.Mitä, jos en näe kavereita koskaan? Entä, jos en ikinä pääse mihinkään? Entä, jos kaikki sosiaalinen elämä loppuu? Entä, jos isovanhemmat ravaavat ovella yhtenään? Entä, jos äitiin menee hermo, kun se asuu niin lähellä? Tuntui, että elämä loppuu muuttoon ja tsemppasin itseäni sanoen,  että aina pääsee takaisin. Aina voi muuttaa takaisin Helsinkiin.

Nyt ajattelen, etten todella voisi muuttaa takaisin Helsinkiin. Hämmentävää, miten elämä ja ajatukset muuttuvat vuodessa! Yksikään pelkoni ei ole käynyt toteen. Päinvastoin! Tuntuu että muutosta on paljon kauemmin kuin vuosi. Tuntuu, ettei muuta elämää olisi ollutkaan. Tuntuu, että täällä olisi asunut aina. Meillä on todella hyvä olla.

Olen todella onnellinen, että uskalsin muuttaa.

Simppeli ja toimiva arki tekee minut onnelliseksi. Vuosi on opettanut eniten juuri siitä. Mutta just nyt olen onnellinen, ettei tarvii olla muuttamassa, vaan saa nauttia vapusta rennosti perheen kanssa!

-Iida

LUE MYÖS

Esittelyssä meidän koti

kommentoi postausta