Home » Yksi yksinäinen ilta

Yksi yksinäinen ilta

by Iida Åfeldt

Seisoin suihkussa. Kuuma vesi valui vartaloani pitkin lattialle. Naamallani valuvat kyyneleet sekottuivat hiuksistani valuviin vesipisaroihin. Minulle oli tullut taas se tunne. Se, kun mikään ei huvita, mikään ei auta. Se, kun haluaa vaan virua itsesäälissä ja syytöksissä.

Takana oli hyvä päivä. Aivan ihana päivä. Paljon ihania ihmisiä, kohtaamisia ja rakkauden tuntua. Riemua ja ylpeyttä. Hyvän päivän jälkeen minä olin yksin pimeässä asunnossa. Istuin sohvalla, tuijotin pimeyteen ja ajattelin, että valojen sytyksestä voisi olla hyötyä ja suihkuunkin olisi mentävä. En jaksanut nousta

Selasin instagramin. Muutama viesti, mutta ei mitään tärkeää. Katsoin whatsappin. Ei mitään. Avasin Tinderin. Selailin sitä hetken. Ja vielä hetken. Oikeastaan tunti oli varmaan mennyt. Matchäsin ihanan miehen, jolle olin aikeissa kirjoittaa heti. Ennen kuin ehdin, hän oli jo poistanut minut. Olin selvä vahinkotykkäys. Swaippailin ja swaippailin, ei yhtään matchejä. Jatkuvia pistoja itsetunnolle. Jatkuvia pettymyksiä. Aloitin keskustelua ja jatkoin edellisiä. Huomaamatta sohvalla meni toinenkin tunti. Pimeydessä. Puhelimen ruutu heijasti valoa ja piti silmäni aktiivisina.

Kello oli liikaa. Oli pakko mennä suihkuun. Taas olin käyttänyt iltani ihan turhaan. Olin tehnyt tämän jo satoja kertoja ennenkin. Käytin aikaani jutellen tuntemattomien ihmisten kanssa. Aikaa, joka oli poissa yöunista. Aamulla se aina osoittautuisi turhaksi. Aamulla joku olisi jo poistanut matcheistä,ja joku ei enää vastaisi. Pääni olisi täynnä epämääräisiä asioita eri ihmisistä. Tietäisin, että yksi oli ollut viikonlopun Kuopiossa vanhempien luona, yhdellä alkaisi tänään harjoittelu ja yksi on aina juhlapäivät töissä vanhempien pitopalvelussa. Aamulla kaikki nämä yksityiskohdat, jotka jäivät mieleeni, tuntuivat hyödyttömiltä.

Suihkussa minua ilketti. Olin käyttänyt niin paljon aikaa viestitellen tuntemattomille, ihmisille, joita en ole koskaan tavannut. Olin käyttänyt tunteja treffeillä ihmisten kanssa, joista ei ole sitten syntynyt sen kummempaa. Olin perunut kaverien näkemisiä treffien takia, olin lähtenyt baby showereilta treffeille, kun vauvajuhlat eivät olleet silloin kiinnostuksen kohteissa. Miten monta kertaa olin laittanut itseni likoon ja antanut kaikkeni? Minua ei vain jaksanut kiinnostaa tämä enää. Minä en jaksanut enää yrittää. En jaksanut etsiä tätäkään vähää. Olin sanonut näin sata kertaa ennenkin. Olin poistanut kaikki deittisovellukset ennenkin ja ladannut ne taas kun tuli tylsää, yksinäistä tai ei ollut muutakaan tekemistä.

  

Keväällä tapailin miestä kaksi kuukautta. Siis kaksi. Se oli aika kauan se. Hän vei töihin, haki töistä ja päiväkodilta. Hän teki omin käsin sushia. Hän auttoi muutossa ja tuli asentamaan pyykinpesukonetta. Hän oli mukava ja kiva. Sellainen johon pitäisi ihastua, mutta en ihastunut. Tiesin tunteeni alusta asti, mutta hänen kanssaan oli parempi kuin yksin. Kesällä kävin jokusilla treffeillä. Muutamat oli ihan onnistuneitakin. Viimeisimmät treffini olivat kaksi viikkoa sitten. Mies suuteli minua ja tarrasi tisseihin sanoen, että paitani on tiellä. Irrotin hänen kätensä ja sanoin, että ei kiitos. Olisin voinut harrastaa seksiä. Ja olisin halunnutkin. Halusin koko ajan. Mutta en halunnut tyydyttää vain yksinäisyyttä. Sillä sitähän se oli. Ja aina aamulla, yhteisen yön jälkeen, olin entistä yksinäisempi. Henkisesti tyhjä vaikka fyysisesti tyydyttynyt. Halusin enemmän, halusin olla hekisesti täysi. Täysi rakkaudesta.

Tulin suihkusta. Kuivasin itseni. Kävelin makuuhuoneeseen ja otin laatikostosta puhtaan yöpaidan. Kävin peiton alle ja minun oli aivan pakko vielä nopeasti katsoa Tinderiin. Joku kysyi treffeille. Mutta ääh, ei jaksa kiinnostaa. Miksi edes olin Tinderissä? Odotin, että minua kysytään, mutten jaksanut ajatusta treffien järjestämisestä. Oletin jo, että se on ajantuhlausta. Niin monia pettymyksiä takana, että oletin niitä löytyvän myös edestä. Hän kysyi toistamiseen, enemmän tosissaan.  Hoin itselleni, ole rohkea, anna mahdollisuus. Joku tulee joskus olemaan se, joka ei tuota pettymystä. Vaihdoimme numerot ja kysyin äidiltä lastenhoitoa. Ehdotin ajankohtia, johon hän ei enää vastannut.

Yksinäisyyden tyydytystä ja lisää yksinäisyyttä. Sitähän tämä oli. Yksinäisyyden tyydytystä Tinderillä, joka teki vain yksinäisemmäksi. Lisää itsesääliä ja itsesäälissä mässäilyä. Sitä oikein ruokki itsessään.

Minulle ei ole ketään, en löydä ketään, olen ikisinkku. Ei huvita kirjoittaa, ei puhua eikä julkaista mitään. Ei jaksa töitä. Ei jaksa soittaa kenellekään, ei jaksa pukea mitään. Kaikki vaatteet on huonoja ja kaikissa näyttää ihan huonolta. Kaikkialla on joku vika. Haluaisi vain suklaakonvehteja, jäätelöä ja peiton. Haluaisi vain olla välittämättä mistään ja märehtiä rauhassa. Yhtään ”huomenna on parempi päivä ja kyllä se siitä” kommenttia ei jaksanut. Yhtään ”se tulee kuin vähiten odotat” kommenttia ei jaksanut.

Ennen kuin on pakko nousta. Aamulla on vain pakko nousta. Ja pakko jälleen uskoa.

Aamulla laittaa huulipunaa ja hameen päälle. On kun ei mitään. Hieman jopa hävettää oma kirjoitus.

-Iida

KUVAT: Laura Iikkanen

42 kommenttia

Nimetön 16.9.2020 - 15:54

Onni ei tule etsien, vaan eläen, sanotaan.
Ehkä se on totta.

Vastaa
iidaafel 16.9.2020 - 19:05

Osuvasti sanottu!

Vastaa
Nimetön 16.9.2020 - 16:06

Tää oli NIIN samaistuttava

Vastaa
LauraHa 16.9.2020 - 16:09

Jäi kesken . Mutta olisi voinut tulla mun omasta kynästä tämä teksti .♥️
Ja varmasti aamulla olisin toiminut juuri samoin, olisi hävettänyt ja olisin laittanut huulipunaa ja mekon .
Kiitos tästä tekstistä ja kaikista kymmenistä tai sadoista hyvistä postauksista mitä olet tehnyt .
Älä välitä negoista , olet paras versio itsestäsi juuri noin .

Vastaa
iidaafel 16.9.2020 - 19:05

Kiitos valtavan paljon❤️

Vastaa
Inger 16.9.2020 - 16:26

?????????

Vastaa
iidaafel 16.9.2020 - 19:04

❤️❤️❤️

Vastaa
Naf 16.9.2020 - 17:27

Todella tuttuja fiiliksiä sinkkuajoiltani. Olin yli kuusi vuotta sinkkuna, kunnes tapasin pitkälti yli kolmekymppisenä nykyisen (ihanan!) mieheni ja lapseni isän – ja kyllä, tutustuimme Tinderin kautta, vaikka olin moneen kertaan ollut ihan kypsä koko sovellukseen. Oli todella turhauttavaa, kun jotkut tuntuivat löytävän aina uuden kumppanin kuin itsestään, ja itse en sitten millään. En etsimällä enkä etsimisen lopettamalla. On raskasta, että sinkkuuden syytä etsitään aina sinkusta itsestään, vaikka niin paljon on kiinni tuurista. Siksipä en anna mitään neuvoja miehen löytämiseen, vaan toivotan vain paljon tsemppiä ja uskoa siihen, että vielä se just sulle tarkoitettu tyyppi löytyy. Pitäisin kyllä ihmeenä, jos niin ei ennemmin tai myöhemmin kävisi, koska olet niin valovoimainen, lämmin ja hauska tyyppi!

Vastaa
iidaafel 16.9.2020 - 19:05

Voi kiitos lohdullisesta kommentistasi ❤️

Vastaa
Itsenäinen yksinäinen 16.9.2020 - 18:11

Yksinäinen ammatti 24/7 ja yksin lapsen kanssa 24/7 on sitä yksinäistä arkea, mutta tietysti oma valinta. Sosiaaliselle ihmiselle työn tuomat kontaktit muiden aikuisten kanssa on monelle sitä elämän energiaa. Kokemusta, että kuuluu johonkin joukkoon, ei pidä aliarvioida.

Vastaa
iidaafel 16.9.2020 - 19:03

En tosiaan kirjoittanut olevani 24/7 yksinäinen. Välillä tunnen yksinäisyyttä. Mutta meidän elämä sopii minulle. Näen päivittäin ystäviä tai perhettä. Tuskin olisin näin valinnut, jos en olisi tiennyt sen sopivuutta!

Vastaa
Suvi ? 16.9.2020 - 19:28

Tämä oli niin samaistuttava postaus. Tunnen itseni usein yksinäiseksi. Vaikka on työ ja ystäviä kolme lemmikkikania ja rakas harrastus ratsastus. Silti olo on usein yksinäinen, kun on yksin.

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:41

Kiitos todella paljon! Yksinäisyyttä voi todellakin tuntea, vaikka ympärillä olisi paljon <3

Vastaa
Vvenla 16.9.2020 - 20:13

Voi että miten arvostankaan sitä, että uskallat tuoda näitäkin tunteita esiin meidän kaikkien luettavaksi ja jaettavaksi! Sinusta ja kaikesta some-/blogityöstäsi tulee niin hyvä mieli siksi, että olet niin rohkeasti oma itsesi ja jaat myös näitä herkempiä, vaikeampia osia elämästäsi ja itsestäsi. ❤️ Enkä tarkoita, että tulisi hyvä mieli siitä, että koet itsesi ajoittain varsin yksinäiseksi!! Vaan siitä, että uskallat käsitellä näitä kipeitäkin asioita ja omalta osaltasi normalisoida niitä. Se on ihan äärimmäisen tärkeää! Kiitos sinulle siitä!

Toivottavasti yksinäisyytesi hellittää! Kaikkea hyvää syksyysi ❤️

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:42

Kiitos aivan ihanasta palautteesta! Tulipa hyvä mieli <3

Vastaa
Minä0909090 16.9.2020 - 20:16

Sä oot ihana ❤️

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:41

Kiitos <3

Vastaa
N87 16.9.2020 - 21:00

Mä olen kohta 33 vuotta ja niihin vuosiin mahtuu vain muutamien kuukausien tapailusuhteita, en siis ole koskaan ollut kunnollisessa, oikeassa parisuhteessa eli seurustellut. Muutama päivä sitten tuli tilanne, jossa multa kyseltiin miehestäni ja lapsesta
ja lastenhankinnasta..Tuntui musertavalta todeta ettei ole kumpaakaan, vieläkään. Nytkin tätä kirjoittaessa itkettää ja ahdistaa. Ne olisivat suurimmat haaveeni, jotka eivät ehkä koskaan toteudu..

Iida, kiitos että kirjoitat näistä asioista ja tuntemuksista! Edes hetken koen, etten ole yksin tämän asian kanssa. Tsemppiä ja sisua <3

Vastaa
Seahorse 17.9.2020 - 16:35

Sama täällä :/ Tsemppiä myös sulle N87! Ja Iidalle kiitos samaistuttavasta ja koskettavasta kirjoituksesta < 3

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:43

Olen niin pahoillani! En tietysti tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta osin kipuilen samojen teemojen kanssa, vaikka yksi lapsi onkin. Se omista haaveista irti päästäminen on todella kamalaa. Voimaa sinne <3

Vastaa
HooHoo 16.9.2020 - 22:18

Ihan kuin omasta suusta!

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:41

<3

Vastaa
Kali Yuga 17.9.2020 - 08:11

Heippa ja kiitos rehellisestä sekä kauniista kirjoituksesta <3

Minun on pakko suositella kirjaa ”Deeper Dating”, esim. Adlibriksesta saa ostettua. Tämä kirja ei ole tavallinen deittikirja, vaan äärettömän syvällinen matka itseen ja sitä kautta kumppanin löytämiseen. Suosittelen tätä kaikille sillä todella moni ystäväni on minun lisäkseni saanut kirjasta apua ja lähettänyt minulle koskettavia viestejä että ovat tämän kirjan kautta löytäneet aidon rakkauden äärelle. Ja ei, tämä ei ole kirja missä neuvotaan olemaan itsevarmempi ja käyttämään enemmän huulipunaa vaan ollaan ihan jonkun muun äärellä <3 (vaikka ei huulipunassakaan mitään vikaa ole 🙂 )

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:40

Kiitos suosituksesta!

Vastaa
Anneliini 17.9.2020 - 11:32

Kiitos kun jaat tätäkin puolta elämästäsi, aihe johon niiiiiiin moni samaistuu mutta josta on erittäin vaikea puhua. Arvostan valtavasti! ♥️

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:40

Ihana kuulla, kiitos <3

Vastaa
Toinenkin täällä valvoo 17.9.2020 - 20:57

KIITOS IDA! Samaistun niin paljon, tämä on suoraan elämästäni. Et ole yksin ❤️

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:40

Kiitos todella paljon! <3

Vastaa
P70 17.9.2020 - 22:03

Niin samaistuttavaa. Just tuosta syystä päätin olla menemättä tinderiin tai mihinkään tässä sinkkuuteni kynnyksellä.
En jaksa uskoo saavani siitä muuta luin just tota. ?

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:40

Ymmärrän hyvin!

Vastaa
KJ 17.9.2020 - 22:20

En normaalisti kommentoi ikinä mitään, mutta kiitos. Tää on niin samaistuttava teksti ja fiilikset käsin kosketeltavissa. Onneks ei olla yksin, vaikka yksinäisiä ollaankin. Syksylle onnea ja hyvää! <3

Vastaa
iidaafel 18.9.2020 - 10:40

Kiitos todell paljon kommentistasi! Ja onneksi niin, ei olla yksin <3

Vastaa
Katjuska2 18.9.2020 - 16:39

Kuin omasta elämästäni!! Vietän tinderissä aikaa tunteja näpytellen turhia viestejä, kun senkin ajan olisin voinut tehdä oikeasti jotain mielekästä. Ei voi kuin uskoa, että rakkaus tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa ❤️ Ja kaikella on tarkoituksensa.

Vastaa
Tee:) 18.9.2020 - 17:37

Ihana että uskalsit kirjoittaa tämän! Niin samat fiilikset. Aina kun uskaltaa joltain odottaa jotain Tinderissä, tulee kuitenkin pettymys.

Vastaa
K. A. 20.9.2020 - 14:46

Tämän vuoksi olen iloinen, että ehdin pariutumaan ennen Tinder-vallankumousta. En olisi jaksanut sitä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuria. Kun vaihtoehtoja on rajaton määrä ja parin valinta perustuu pääosin siihen, viehättääkö ulkonäkö, niin helposti me vähemmän viehättävät oltaisiin jääty jalkoihin. Kun aina löytyy joku vähän hoikempi ja nätimpi, ihan yhden svaippauksen päässä.

Vastaa
Lauraaai 20.9.2020 - 19:28

En tiedä onko omakokemukseni jo vähän vanhentunut, kun on tinderin alkuajoilta.. mutta minun taktiikka oli tykätä myös sellaisista ei super hyvännäköisistä, mutta ok/tavallisen näköisistä miehistä. Kuva ei kerro niin paljoa ja löysin nopeasti todellisen helmen. Liian hyvännäköisistä en tykännyt niin helposti, koska no en itsekään ole mikään missi ja no hyvä usein myös tietävät olevansa hyvännäköisiä ja vaihtoehtojakin on paljon. Tämä toimi silloin minun kohdallani. ?

Vastaa
Evv 21.9.2020 - 12:45

Samaistun fiiliksiin 100%. Hienosti kirjoitettu! Tsemppiä syksyyn <3

Vastaa
Nimetön 21.9.2020 - 15:59

Kuin minun elämästäni ?

Vastaa
iidaafel 22.9.2020 - 12:42

<3<3

Vastaa
Nimetön 22.9.2020 - 10:15

Kuulostaapa tutulta. Rämmin tuollaisissa tunnetiloissa vuosia, ja nyt vasta jälkikäteen olen ainakin itseni kohdalla todennut, että sehän oli masennusta. Terapia, Eckhart Tolle, tunnelukko-kirjat ja muut muuttivat elämän, vaikka ei se helppoa ollut. Halaus!

Vastaa
iidaafel 22.9.2020 - 12:42

Kiitos <3

Vastaa
Nimetön 23.9.2020 - 14:00

Pystyn samaistunaan tuohon arki-iltojen yksinäiseen melankoliaan ja huomata turhautuen välistä kuinka sitä on kuluttanut aikaa ohimeneviin tiedonhippusiin ja tuntemattomien elämäntarinoihin.
Joskus niistä epäolennaisista hippusista saa jotain uutta näkökulmaa. Haluan silti uskoa että kaiken rämpimisen jälkeen osaa lopulta yhteistä arkea jakaa jonkun ihanan kanssa, kun se elon rosoisuuden jälkeen yllättää vielä joskus hyvällä.

Kiitos elämänmakuisesta tekstistä ja toivon että täydentävät lempeät lisämausteet osuu vielä molempien kohdille jossain vaiheessa jakamaan tulevaisuudessa. Pidä tuo upea tyylisi olla itsesi ja muiden kanssa. 🙂

Vastaa

kommentoi postausta