Ystäväkirja

1,7K

Minä olen

Iida. Olen 30-vuotias. Minulla on punaiset hiukset luonnostaan ja vihreät silmät.

Perheeseeni kuuluu

Kaksi lasta. Esikoinen on 4-vuotias ja kuopus on kolme kuukautta. Meillä on 2-vuotias koira. Lisäksi minulla on miesystävä, joka on tiivis osa perhettä. Laajennettuun perheeseen kuuluu minun äitini, jonka kanssa näemme useamman kerran viikossa sekä sisarukseni. Paras ystäväni on myös kuin perheenjäsen ja hän on saanutkin täti-tittelin ja puhumme hänestä lapsilleni tätinä.

Pienenä ajattelin, että isona minusta tulee

Muistan ajatelleeni, että minusta tulee lentoemäntä ja se oli pitkään haaveeni. Vähän isompana aloin haaveilla näyttelijän ammatista. Sen haaveen myötä kävin Kallion ilmaisutaidon lukion ja harrastan teatteria.

Tällä hetkellä olen

Sisällöntuottaja somessa. Työskentelen yrittäjänä. Viimeksi tänä aamuna lapseni kysyi mitä teen työkseni ja kerroin, että minä kirjoitan, kuvaan ja teen mainoksia. Ihan en osannut lapsena tälläisestä ammatista edes haaveilla!

Isona minusta tulee

Tämän kun tietäisikin! Usein mietiskelen asiaa, mutten tiedä mitä haluaisin isona tehdä. Ehkä lähitulevaisuudessa minua kiinnostaisi toimia kasvatuskonsulttina ja auttaa perheitä heidän kasvatushaasteissa. Ihan parasta olisi juontaa Pikku Kakkosta, siinä olisi unelmatyö! Haluaisin myös opiskella maisteriksi. Nyt olen kasvatustieteiden kandi ja varhaiskasvatuksen opettaja. Yksi vaihtoehto olisi olla floristi. Olisi ihana sitoa kauniita kukkakimppuja työkseen.

Elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä

Minua on aina kiehtonut historia ja eri aikakausien tapahtumat. Muistan kuinka nuorena rakastin Troija elokuvaa, jossa Brad Pritt näytteli. Ostin elokuvan dvd-levynä ja katselin sitä omassa huoneessani putkitelkkarilla. Kelasin aina kohtiin, jossa Brad oli ilman yläosaa. Edelleen tämä elokuva saa väristyksiä aikaan ja ennen kaikkea hyviä muistoja niistä hetkistä, kun olen elokuvaa katsonut ystävien kanssa hihitellen.

Noloin tv-sarja, josta pidän

Katson Salkkareita. En oikeastaan edes pidä sitä nolona. Olisihan sitä ruutuajalle parempaakin käyttöä, mutta Salkkarit on vain ihan parasta nollausta. Yksi jakso on myös juuri sopivan pituinen, eikä mene koko ilta teeveen edessä. Ehkä minusta tuleekin sitten isona vielä näyttelijä Salkkareihin hei!

Harrastaisin tätä kaikkea, jos vuorokaudessa olisi lisää tunteja

Lista on tosi pitkä! Haluaisin ommella, neuloa, käydä uimassa, lukea kirjoja, käydä joogassa, hoitaa puutarhaa, kasvattaa dahlioita, pyöräillä, hiihtää, tanssia ja mitähän vielä!

Nyt harrastan

Tuntuu, ettei ole aikaa harrastaa mitään oikeaa tällä hetkellä, joka täyttäisi harrastamisen määritelmän. Arki itsessään on jo aika täyteistä, ettei aikaa tunnu olevan muuhun. Onneksi meidän arkinen elämä on mukavaa ja hyvää. Tykkään arjesta. En ole surrut harrastusten puutetta. Tiedän, ettei kaikkea pysty ja joka päivä pyrin tekemään yhden itselle mielekkään asian. Oli se sitten luistelemassa käyminen esikoisen kanssa tai ne Salkkarit. Tai hei! Nyt kirjoittaessa tulikin mieleen harrastus. Keräilen kauniita astioita. Tykkään tehdä kivoja kattauksia ruokapöytään ja asetella astiat kauniisti.

Paras taitoni

Uskominen siihen, että pärjään kyllä ja elämä kantaa. Mietin pitkään parasta taitoani. En keksinyt mitään konkreettista taitoa. Osaan monenlaisia asioita, mutta usein tuntuu, etten ole missään erityisen hyvä. Tai voisin olla, muttei ole aikaa harjoittaa taitoa. Voisin osata piirtää vielä paremmin kuin nyt ja voisin osata leipoa kauniita täytekakkuja, jos ehtisin harjoitella enemmän. Teen monia asioita ollen niissä ok. Koen, että osaan huonoina hetkinä uskoa hyvään ja suhtaudun moniin asioihin ratkaisukeskeisesti. Negatiivisessa vellomisen sijaan alan miettiä miten voin tilanteen ratkaista, mitä siitä eteenpäin.

Inhottavin kotityö

Pyykkien ripustus. Hävettää miten usein märät pyykit jää koneeseen, kun en saa aikaiseksi ripustaa niitä. Lumityöt on varmaan heti perään toinen.

Mukavin kotityö

Vaikka pyykkien ripustaminen ei kiinnostele, niin vaatehuolto noin muuten kiinnostaa kyllä. Ja silitys on yksi kotityö, jonka parissa rentoudun. Se ei itsessään ole niin mukavaa, mutta siinä saa jotain konkreettista aikaan. Siinä näkee heti oman työn tuloksen. Lisäksi koen silityksen omana aikana. Laitan jonkun sarjan samalla pyörimään ja silitän vaatteita, ihanaa!

Haluaisin osata

Tehdä taskuparkin! Tai olen osannut sen tehdä ja osaan edelleen, jos on aivan pakko. Taskuparkkeeraus kuitenkin aina jännittää ja stressaa. Mielummin vältän sitä. Olisi kiva osata se rennon letkeästi tuosta noin vain!

Salainen paheeni

Lainaan äitini vaatteita ja toivon, ettei hän enää muista niiden olemassa oloa. Minun äidilläni on tosi ihania vaatteita ja olemme suunnilleen samaa kokoa. Toisinaan lainaan jotain ja muka unohdan palauttaa. Yleensä äitini on ensimmäisenä kysymässä minulta, jos hän ei löydä jotain vaatettaan tai jotain on kadonnut.

Oikea salainen paheeni

Luen Jodelia silloin tällöin. Uutena vuotena poistin sovelluksen, mutta olen sitten saattanut selata sovellusta miesystävän puhelimesta.

Tärkein esineeni, jos puhelinta ja rahaa ei lasketa

Varmaan tässä elämäntilanteessa vaippa, tuttipullo ja korvike. Ilman niitä ei kauhean kauaa pärjää. Jos ne unohtaa, pitää melkeinpä palata kotiin hakemaan. Mitähän ilman itse ei pärjäisi kovin kauaa? Kyllä se on tylsästi kotiavain ja sähköhammasharja varmaan! Jos kotona olisi tulipalo, niin kyllä yrittäisin pelastaa muutaman itselle todella merkittävän korun ja lapsuuskuvia.

Kahta en vaihda ja ne ovat

En osaa enää juoda kahvia maidolla. Sen on oltava kaurajuomaa. Mikä tahansa ei käy, vaan ensisijaisena Elovenan kaurajuoma kahviin tai sitten Oatlyn iKaffe. Toinen, mitä en tule vaihtamaan on kuukupin käyttö kuukautisvuotoon. Aloitin käyttämään kuukuppia jo 10 vuotta sitten. Se on ihan mahtava!

En ole koskaan uskaltanut

Hakea teatterikorkeakouluun. Haaveilin näyttelijän ammatista koko nuoruuden. Opiskelin Kallion lukiossa teatteria ja ajatukseni oli lukiosta hakea TEAKiin opiskelemaan. En kuitenkaan koskaan uskaltanut. Pelkäsin etukäteen, etten pääsisikään. Opettajani harmitteli asiaa, kun kerroin hänelle. Se on jäänyt mieleeni.

Olen onnellisimmillani kun

Saan elää tavallista arkea. Tai ei se aina tee onnelliseksi. Kun hommat kasaantuu, on kiire, sairastellaan, on liian vähän omaa aikaa, ruoka palaa pohjaan, lapselle ei käy mitkään vaatteet ja niin edelleen. Mutta monissa arjen hetkissä on onnea. Kyllä sitä saa painaa päänsä tyynyyn hyvinkin onnellisena joka ilta vaikkakin väsyneenä.