Viikon ajan olo on tuntunut jotenkin normaalilta. Sellaiselta kuin ennen.
Menneet viikot olo on ollut sairas. Kuin olisin ollut kahdeksan viikkoa oksennustaudissa. Todellisuudessa sairastuinkin oksennustautiin kaiken päälle. Siinä hetkessä koin olevani toimintakyvytön. Lapsen ja koiran hoitaminen tuntui hyvin haastavalta. Lisäksi aina vain jatkuva talvi on alkunut kuormittamaan henkisesti. Eikö ne helpommat päivät tule ikinä? Mistä tätä lunta tulee aina vain lisää?
Monta viikkoa tuntuu menneen ohitse. Olen lepäillyt, nukkunut päiväunia ja lepäillyt lisää. Tehnyt sen, mitä olen pystynyt ja muuten antanut olla. Pyykit ovat kasaantuneet kylppäriin. Kun ne ei ole enää mahtuneet pyykkikoriin, olen ottanut ikeakassit käyttööni. Ruoka asioita en ole edes jaksanut miettiä. Lapselle valmismuussia ja nakkia. Välillä Saarioisen lihaperunasoselaatikkoa. Itse olen elellyt mandariineilla ja leivällä.
Lasta on pelottanut oksentamiseni. Olen kertonut, että vauva äidin mahassa saa voimaan huonosti. Mitään hätää ei kuitenkaan ole. Lapsi on hakenut turvaa koirasta, jolle hän on supissut: ”Ei ole mitään hätää Veli-koira, minä olen tässä. Äiti vain oksentaa, kun sillä on vauva mahassa”.
Olen kysynyt itseltäni, että tätäkö minä halusin. Olen mielessäni miettinyt, että tämä saa olla kyllä viimeinen kertani raskaana. Olen miettinyt miten ikinä selviän vauvasta, kun on lapsi ja koirakin menossa mukana. Huono olo sai kaiken lamaantumaan. Mietin miksi raskauteen kuuluu huono olo, eihän siinä ole mitään järkeä!
Kaksitoista viikkoa tuli täyteen ja olo alkoi helpottamaan. Viikon ajan on tuntunut, että olen kuin ennenkin. Olen edelleen oksennellut, mutten montaa kertaa päivässä, vaan ehkä kerran, ehkä en sitäkään joka päivä. Mieli on kirkastunut aivan älyttömästi. Tuntuu, että jaksan ihan eri tavalla arkea. Miten voikin koko olemus muuttua näin paljon raskauspahoinvoinnin takia! Ihan kuin olisi eri ihminen.
Olo on toiveikas ja toiveikkuutta lisäsi np-ulta, jossa kaikka oli niin hyvin, kuin tässä vaiheessa vain voi olla. Ultrassa näkyi pieni, luumun kokoinen tyyppi, joka omasi pään, vartalon, kädet ja jalat. Hän liikkui hurjasti. Ja vain neljä viikkoa aiemmin varhaisultrassa näkyi pieni vaalea läntti, joka muistutti palloa. Jokin niin pieni oli tässä kohtaa jo jotain niin elävää ja olemassa olevaa. Elämä vain on ihmeellistä.
Lapsen kanssa keskustelemme paljon vauvasta. Vauva on saanut myös nimekseen Mimi-Elsa lapsen ystävien mukaan. Viimeksi eilen keskustelimme seuraavaa:
”Ihana Veli, oot pikkuveli ja mä oon sun isoveli. Äiti, mä olen sitten myös vauvan isoveli.”
”Niin olet ja susta tulee tosi hyvä isoveli.”
”Niin tuleekin. Meillä on aika iso perhe sitten. Eemi, Veli, vauva ja äiti.”
Vielä, kun se kevät sieltä tulisi! Ja tuleehan se. Odottaminen ei ole helppoa, ei raskauden, kuten ei keväänkään suhteen!
-Iida
KUVAT Pinja Mitrovitch
10 kommenttia
Ihanaa, jos alat jo voida paremmin ❤ on jotenkin niin ihmeellistä, että naisen sisällä kasvaa oikea ihmisen alku, jolla on jo pää, sormet, varpaat ja sykkivä sydän. Kai se olisi erikoista, jos ei se minkäänlaisia oireita aiheuttaisi, niin iso juttu kuitenkin naisen keholle ? harmi vain, kun se pahoinvointi on niin lamaannuttavaa ? olen myös seurannut läheisen raskautta, hän kutakuinkin samoilla viikoilla kun sä! kevät ja paremmat ajat saisi todellakin tulla jo! ?❤
Kiitos, on tää kyllä ihanaa, kun vointi alkaa olla parempi! Iloa toivottavasti pian alkavaan kevääseen❤️
Raskauspahoinvointi on ihan kamalaa! Minulla on yksi lapsi ja haluaisin kovasti toisen, mutta mulle jäi järkyttävät traumat viime raskauspahoinvoinnista. Tai ei se ollut mitään raskauspahoinvointi vaan sairaus nimeltä hyperemeesi. En saanut syötyä tai juotua mitään ekaan 20 viikkoon. Oksensin ja makasin sairaalassa tipassa, että pysyn hengissä. Olo oli koko ajan sairas ja sanoinkuvaamattoman paha. Toivoin vain kuolemaa. En tiiä, miten jaksaisin käydä tuon uudelleen läpi. Ja miten tuo kaikki vaikuttaisi esikoiseen. Koko normaali elämä pitäisi taas laittaa tauolle raskauden ajaksi.
Onneksi selvisit vähemmällä kuin minä ja olo on jo parempi 🙂
Aivan hirveää. Toi on jotain niin kamalaa ja sitä ei kyllä toivoisi kenellekään! Ymmärrän, että se on jättänyt trauman☹️
Ihana Eemi, viisas ja herkkä lapsi selvästi! <3
Kiitos❤️
Ihania kuulumisia, kiitos niistä. Hienoa, että vointi on kohentunut. Jatkuva ällötys ja etominen ovat erityisen ikäviä vaivoja! Mahtava tuo keskustelu Eemin kanssa, liikkis…
Ihanaa viikonloppua <3
Minna
Kiitos Minna sanoista❤️❤️
Ihana kirjoitus (erityisesti isoveljen mietteet!) ja kuvat! Kaikkea hyvää ja Onnea odotukseen. <3
Kiitos todella paljon❤️