Kuulumisia varhaisultrasta

Kävin tällä viikolla TAYSissa varhaisultrassa. Ultrassa kaikki oli hyvin. Juuri niin hyvin kuin tässä kohtaa voi olla. Siellä näkyi yksi sikiö, joka vastasi viikkojaan ja sydänäänet kuului. Oli ihana saada varmuus, että raskaus on edennyt normaalisti sekä saada tieto sikiöiden määrästä. Monikkoraskaus olisi ollut epätodennäköinen, mutta toki mahdollinen. Inseminaation hetkellä vain yksi munarakkula kolmesta oli kypsä.

Kyseessä oli viimeinen käyntini TAYSissa. Jatkossa olen oman neuvolan asiakas ja raskauttani seurataan sitä kautta. Toisataiseksi ainakin normaali raskauden seuranta riittää, sillä olen terve ja ensimmäinen raskaus meni todella hyvin. Toisen lapsen odottajana neuvolakäyntejä saattaa olla vähemmän, ellei jotain erityistä raskauden aikana ilmene.

Seuraavaksi odotankin ensimmäistä neuvolaa ja np-ultraa. Siihen ei onneksi ole montaa viikkoa. Tuntuu, että raskaus on yhtä odottelua vaiheesta toiseen. Ensin odotat ylipäätään raskauden alkamista ja jatkumista alun yli, sen jälkeen odotat raskausoireita, sen jälkeen odotat raskausoireiden loppumista ja sen jälkeen odotat varhaisultraa. Odotat np-ultraa, mahan kasvamista, ensimmäisiä liikkeitä, rakenneultraa ja lopulta odottaa raskauden päättymistä, mahasta eroon pääsyä ja synnytystä. Tässä välissä tunteet sahaavat ja päivät saattavat tuntua niin pitkiltä.

Erityisesti näin alkuun päivät tuntuvat matelevan. Voin edelleen todella huonosti ja olen alkanut oksentelemaan aamuisin ja/tai iltaisin. Koko päivän on etova olo. Ruoka ajatuksenakin inhottaa ja pelkän jääkaapin avaaminen tuoksuineen oksettaa, samoin ruoan valmistus erityisesti paistaen. Pahoinvoinvointi ei kohdallani ole pahimmillaan aamuisin, vaan myös iltaisin. Joka päivä toivoo seuraavan päivän olevan parempi ja odottaa sitä päivää, kun olisi jo normaalimpi olo.

-Iida

LUE MYÖS

Neljäs inseminaatio toi onnistumisen

Ensimmäinen inseminaatio

Minulle on löytynyt luovuttaja

Askel kohti itsellistä äitiyttä

Toinen lapsi yksin?