Miksi on niin kamalaa olla sinkku? Itse olin päättänyt jo, että jos ketään juuri sopivaa ei löydy niin en edes ala etsimään. Että yksinkin on hyvä olla. Saa käydä harrastuksissa ja ettei tarvii miellyttää ketään vaan tehdä jutut omalla tavalla. Sattumalta tapasin puolisoni. Ja jos meille joskus tulisi ero niin yksinkin olisi hyvä olla.”
Sain kyseisen viestin Instagramissani. Ihan ensimmäisenä mieleeni tuli kysymys. Miksi ihmiset ylipäätään nyt seurustelevat? Ehkä kaksinkin on hyvä olla?
Minä olen ollut sinkkuna 4 vuotta, josta olen ollut 9 kuukautta raskaana ja lähes 2 vuotta äiti. Ja tosiaankin, olen ollut koko tuon ajan yksin, sinkku. Elämäni ei ole ollut kamalaa, tai no aika ajoin kyllä, kun olen kuljettanut itkevää vauvaa ympäri asuntoa ja herännyt päivään sulkematta silmiäni kertaakaan. Silloin on tuntunut kamalalta. Mutta elämäni ei itsessään ole ollut kamalaa. Vaikka en pääsekkään harrastuksiin, mutta saanpa ainakin tehdä kaiken tavallani. Vaikken uskokkaan hyvän parisuhteen estävän harrastuksiin pääsyä tai vaativan toisen miellyttämistä. Minun elämäni on oikeasti parempaa kuin ennen lasta. Toki sinkkuus ja deittailu oli silloin jännittävää, mutta kyllä lapsi on antanut minulle sen syvemmän merkityksen. Minulle äitiys on kliseisesti antanut tarkoituksen elämälleni. Minusta on ihana tuntea itseni tärkeäksi, saada ja antaa rakkautta. Minulla on hyvä yksin lapsen kanssa. Ollaan ihana tiimi ja olen siitä päivittäin kiitollinen.
Vaikka minun on hyvä olla, toivon parisuhdetta. Eniten minua aina hämmentää se, että sinkku ei saisi toivoa parisuhdetta eikä aktiivisesti etsiä sitä. Sitä pidetään parisuhdetta karkoittavana tekijänä ja epätoivon merkkinä. Onko mitään muuta asiaa, jossa tavoitteen sanominen ääneen ja sen eteen työskentely aiheuttaisi vastaavan reaktion? Onko tiettyä opiskelupaikkaa tai työpaikkaa tavoitteleva epätoivoinen? Toki ihmissuhteet ei ole vain itsestä kiinni, eikä tavoitteen toteutuminen ole täysin omissa käsissä, mutta miksi ihmeessä sen eteen ei saisi tehdä mitään? Miksi tyytyä kohtaloonsa, jos haluaisi asioiden olevan toisin?
Minä olen onnellinen näin ja siksi koen, että parisuhde olisi onnea onnen päälle. Eli se lisäisi hyvää elämässäni, veisi jo olemassa olevan hyvän korkeammalle tasolle. Tiedostan, ettei parisuhde ole ruusuilla tanssimista ja pelkkää ilotulitusta, mutta kokonaisuutta tarkastellessa näen siinä paljon hyvää, johon haluan siitä syystä pyrkiä. Ihmiset on erilaisia, osa viihtyy yksin, eikä halua parisuhdetta, mutta minä haluan. Koen, että elämä on jaettuna parempaa. Ihmiset pyrkivät pariutumaan, se on jotain todella biologista. Eikä se poissulje sitä, etteikö yksin voisi elää hyvän elämän. On todella luonnollista kaivata läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta. Onhan ne ihmisen perustarpeita. Koen, että olen myös saanut nauttia yksinolosta ja sinkkuuden hyvistä puolista. Olen saanut ajatella itseäni, tehdä kaiken omalla tavallani ja elänyt vain itselleni.
Sinkkuus itsessään ei ole kamalaa. Siinä ei ole mitään kamalaa tai hävettävää. Se saa myös olla todella ihanaa ja valittu status. Parisuhde ei ole ainoa olemisen muoto, johon pyrkiä. Mutta sinkkuus saa herättää myös kipeitä tunteita. Sinkkuus ole aina pelkkää yksinolosta nauttimista, voimauttavaa ja vapaudesta villiintymistä. Se voi olla vaikeita tunteita, ahdistusta, häpeää, pelkoa, haaveita ja surua niiden menetyksestä, sillä joidenkin haaveiden kohdalla aika tulee vastaan. On helppo sanoa, että älä etsi ketään, vaan nauti yksinolosta, kun ei tiedä toisen tilannetta. On aivan eri asia olla sinkkuna vuodenpäivät kuin vuosia.
Minullakin kipukohtani sinkkuudessa. Välillä ahdistaa kaikkien kyselyt, että joko. No ei vieläkään. Välillä sinkkuus syö itsetuntoa. Onko todella niin, ettei minulle ole ketään, enkö kelpaa, onkohan minussa joku vika? Välillä se on sosiaalisesti uuvuttavaa. Tutustua uuteen ihmiseen, antaa kaikki itsestään ja mahdollisesti aloittaa alusta ja mahdollisesti vielä monia kertoja alusta.
Välillä suren sitä etten saa jakaa elämääni, kertoa kuulumisia, toivottaa hyvää huomenta tai laittaa yhdessä ruokaa. En ehkä koskaan saa jakaa vanhemmuutta, jakaa rakkautta yhteiseen lapseen ja iloita kehityksestä toisen kanssa rinnakkain. Joskus vain haluaisin lapsen mentyä nukkumaan istua jonkun viereen sohvalle, mutta siellä minä istun yksin ja menen nukkumaan yksin. Ikävöin kosketusta, suudelmaa ja seksiä. Miten ihanaa se olisi säännöllisesti, toinen hyvin tuntien! Miten ihanaa olisi tuntea, ettei ole yksin kantamassa vastuuta kaikesta. Miten ihanaa, jos olisi joku tukemassa, kun sattuu ja jakamassa onnea.
Välillä minulla on sellainen olo, että tekisi mieli sanoa tämänkaltaisten viestien kirjoittajille, että tervetuloa paikalleni ja sano tuo sen jälkeen uudelleen. Että nauti yksinolosta ja lakkaa etsimästä! Tietäisittepä vain miten paljon totaaliyksinhuoltaja voi etsiä! Homma on tyrehtynyt ajat sitten, muttei ketään edelleenkään kuulu tai näy. Voin ainostaan nauttia yksinolosta, mutta selkeästi en tee sitäkään tarpeeksi, kun olen edelleen sinkku. Sinkkuus ei ole kamalaa, muttei sitä ole helpoksikaan tehty.
-Iida
LUE MYÖS
Mitä sinkkuna kaipaa eniten parisuhteesta?
KUVAT // Sipriina Saari
38 kommenttia
Olipa osuvasti kirjoitettu teksti! Itse olin jo 27 kun vihdoin ’löysin’ puolisoni, siihen asti olin ollut sinkku. Aina. Ja kappas vaan, puoliso löytyi, kun aloin oikeasti sitä etsimään. Latasin profiileja ja kävin treffeillä. Näin vaivaa. Toki olin aiemminkin ns. Kulkenut silmät auki, mutta vasta kun aloin oikeasti itse tehdä asialle jotain, hommat loksahti eteenpäin. Tästä syystä en ymmärrä kommentteja, ettei parisuhdetta kannattaisi myös etsiä. Harvoille käy niin hyvä tuuri, että se oikea vain sattuu kaupassa vastaan.
Kiitos taas hyvästä tekstistä, nää sinkkukirjoitukset tuo ihanaa vertaistukea itselle! Olen 26-vuotias, ja olen pian 6 vuotta ollut sinkkuna, ja kyllä sitä parisuhdetta jo kaipaa. Ystävät menevät naimisiin ja saavat lapsia, ja tuntuu, että oma elämä on ihan jumissa. Eikä aina jaksa olla se inspiroiva ja sinkku, jonka miessekoiluja udellaan tyttöjenilloissa. Vaikka välillä olen aivan pohjamudissa tämän asian kanssa, yritän nauttia elämästäni ja tehdä kivoja juttuja. Kiitos vielä Iida blogistasi ja ig-tilistäsi, teet tärkeää työtä. Ja ihanaa kesää sinulle ja Eemille!
Turha kenenkään sanoa toiselle, miten pitäisi sinkkuna tai parisuhteessakaan elää. Jokaiselle on oma polkunsa elämässä. Jokaisella saa olla omat toiveet ja tarpeet, joita saa myös rohkeasti tavoitella ja kaivata! Ja sanoa senkin ääneen.
Feel you! On vain inhimililstä haaveilla löytävänsä joku, jonka kanssa olisi syvempi yhteys ja jonka kanssa eläisi arkea – eikä se kaipuu liity siihen ettei olisi sinut itsensä kanssa tai osaisi olla yksin. Olen 26-vuotias, enkä ole ikinä ollut rakastunut, ja se harmittaa. Harmittaa, kun aina sukujuhlissa kysellään, onko löytynyt ketään, ja olla ainut sinkku suuressa aikuisjoukossa. Elämäni on hyvää näinkin eikä sinkkuudessa ole todellakaan mitään hävettävää – mutta pelkään silti etten koskaan koe romanttista rakkautta, vaikka sitten sekin päättyisi joskus.
Olikin melko outo tuo saamasi kommentti – mutta tämä tekstisi oli hyvin kirjoitettu! Ei tulisi parisuhteessa olevana mieleen kertoa kenellekään sinkulle, että nauti nyt.
Onpas ollut kummallinen kommentti, mutta toki meitä on moneen junaan. Itse löysin juuri viime viikolla vanhoja päiväkirjoja sinkkuvuosiltani 7-8 vuoden takaa. Niissä kirjoitin juuri samasta kaipuusta josta sinä kirjoitat tässä. (Toki niissä oli sitä nuoren 20 draamaa mukana ?) Ymmärrän hyvin sitä kaipuuta, jota nyt koet ja on aivan tavallista haluta ja tavoitella parisuhdetta. Itse tällä hetkellä tavoitellen äitiyttä ja ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että olisit onnellinen parisuhteestasi tai sanovat, että nauti kun vielä voit.?
Toivon, että elämääsi vielä pian joku päivä täydentää juuri sulle ihana mies ja onnellinen parisuhde. ❤️
Toki ”yksinkin voi olla hyvä olla”, mutta luulen, että enemmistö ihmisistä kaipaa parisuhdetta. Jos ei, sekin on ok, muttei pitäisi arvostella toisen toivetta löytää elämänkumppani. Kuten kauan, kauan sinkkuna ollut ystäväni joskus sanoi: ”Osaan elää yksin enkä tarvitse puolisoa- mutta haluan! Ja toivon ja odotan!” Miksei sitä saisi sanoa! Ei se ole heikkoutta tai tarkoita, etteikö pärjäisi yksin tms.
Toivon, että haaveesi toteutuu pian ja perheesi täydentyy toisella- paljon isommalla- miehellä! 🙂
Minäkin yhdyn siihen, että kummallinen kommentti. Miksi ei saisi haluta parisuhdetta? Ei meitä oikeasti tehty olemaan yksin.
Joku muu kommentoi, että on 26 vuotias eikä ole koskaan rakastunut. Olen 40 vuotias ja vasta nyt voin sanoa että oikeasti tiedän miltä rakastuminen tuntuu. Minulle se ei tapahtunut nuorempana, oli muutama epämääräinen suhde. Nyt oikeasti tuntuu ihan erilaiselta. Olisin vielä jokin aika sitten ollut skeptinen ja sanonut etten moiseen tällä iällä enää usko. Ettei ole sellaista rakkautta. Mutta kyllä sitä on. Kun tuntuu kuin olisi jatkuvasti hyvässä humalassa.
Eli tsemppiä kaikille parisuhdetta toivoville. Rakkautta on todellakin olemassa ja jonain päivänä se osuu kohdalle, odottamatta.
”Miten ihanaa olisi tuntea, ettei ole yksin kantamassa vastuuta kaikesta. Miten ihanaa, jos olisi joku tukemassa, kun sattuu ja jakamassa onnea.”
Siis tämä! Vaikka ite pärjään sinkkuna ihan hyvin (ihminen pärjää ihan missä vaan jos sopeutuu) niin siltikin läheinen rakastava parisuhde on yksi isoimpia haaveitani. En ole henkilö joka välittäisi deittailusta tai irtosuhteista, jolloin sopivan ihmisen tapaaminen on entistä vaikeampaa ja tiedän sen.
Tuntuu välillä ettei sinkkuna oikein voi tehdä mitään oikein. Joko pitäisi kokoajan 24/7 yrittää ”korjata” oma sinkkuus ja löytää uusi parisuhde – koska täydelliset kumppanithan putoaa taivaalta?? – tai sitten pitäisi vain nauttia sinkkuudestaan täysin siemauksin eikä haluta ketään tai muuten on epätoivoinen tai viallinen jotenkin.
Asia on vaan kaikin tavoin tosi ahdistava miettiä..
Mullekin sanoi joskus kaveri ihan suoraan, että eikö toi oo väärin ajatella, että haluaa löytää miehen. Pitäis kuulemma vaan itseensä jotenkin keskittyä ja tulla onnelliseksi muilla tavoin 😀 Joo ookoo, mutta kun tiedän etten vaan oo sellanen että haluaisin elää sinkkuna forever. Ei se sitä tarkoita, että mulle kelpais kuka vaan, kunhan on joku. Tuntuu että siitä on oikeesti tehty joku juttu, että se on sitä oikeaa itsenäisyyttä ettei koe tarvitsevansa/haluavansa parisuhdetta.
Tunnistan kaikki nuo tunteet niin hyvin. Vaikka vihdoin 8 vuoden sinkkuuden jälkeen löysinkin nykyisen puolisoni 32-vuotiaana,niin en kyllä nauttinut siitä yksin olemisesta usein ollenkaan.
Muistan kuinka eräänä jouluna olin juuri ollut katsomassa naimisissa olevan kaverini uutta vauvaa ja palasin kotiin. Asuntoni oli siisti, joulukoristeilla täytetty ja niin kaunis. Silti, istuessani sohvallani joulukuusen valojen himmeässä loisteessa yksin katsomassa romanttista elokuvaa suklaakonvehdit seuranani tunsin niin pohjatonta kelpaamattomuutta ja kaipuuta, että muistan sen vieläkin elävästi. Olin niin syvästi kateellinen tuolle ystävälleni, joka oli pitkin matkaa heittänyt minulle kommentteja, kuten ”et saa mun häihin avec-kutsua, kun ei sul kuitenkaan ketään ole” tai ”itse haluun ainaki naimisiin ja lapsen alle 30-vuotiaana, kun en haluu olla vanha äiti” (olen nyt 34 ja lasta ei ole vieläkään, mutta tuo osui erityisesti 31-vuotiaaseen sinkkuun) ja kruununa lapsen synnyttyä ”hei tää on kyllä rankkaa, kyl sulla on parempi tilanne, jos kuolet yksin ilman lapsia”.
Näiden kokemusten jälkeen olen todella lyhytpinnainen minkään arvostelun tai neuvojen kohdalla. Tekisi nimenomaan mieli sanoa, että hei tuuppa ite kokeileen, nii jutellaa sitte.
Olet ihana nainen ja toivon sulle kaikkea hyvää ja mahtavaa! Saa kaivata! Saa etsiä! Saa tuntea epätoivoa! Saa vituttaa! Aurinkoa!
Hyi kauhea minkälainen kaveri sulla on ollut! Ilkeä!
Tunnistan tunteen. Voi miten kipeästi itse kaipasin kumppania joka ikinen päivä ollessani pitkään sinkku. Se oli syvä, luihin ja ytimiin ulottuva kaipaus, joka ei totellut käskyjä. Lopulta löysin kumppanin, ja todellakin olin haku päällä, ja olin aktiivinen asian suhteen. Jotkut miehet olivat aivan eri planeetalta, joten oli todellakin vaikea pysyä nahoissani kun törmäsin samanhenkiseen, ystävälliseen ja sytyttävään mieheen. Olemme olleet jo monta vuotta yhdessä, kumpikin on muuttunut jollain lailla vuosien saatossa. Mutta ydin on sama, rakkaus on, se mitä toisessa arvostaa on pysynyt, vaikka epämiellyttävyyksiäkin on ilmaantunut sekä itsessä ja toisessa, varsinkin väsyneinä. Saimme lapsen, ja se on elämän suurin lahja sekä minulle että meille pariskuntana. Välillä on haastavaakin, mutta yksin vietettyjen vuosien jälkeen arvostan todella sitä, että minulla on puoliso ja perhe.
Sinkkuvuosissa oli paljon hyvää, kuten se, että vietin paljon aikaa ystävieni kanssa. Toive saada kumppani ja lapsi olivat silti suuria.
Itse tietää, mitä haluaa elämältä, ei muut. Lohduttava puoli on se, että kumppani voi löytyä hyvin yllättävällä tavalla. Toivon sinulle, että saat täyttymyksen kaipuullesi!
Olet varmasti pohtinut miten paljon julkinen avautumisesi intimeistäkin asioista vaikuttaa sinkkuuteesi? Kuinka haastavaa olisi seurustella naisen kanssa tietäen että mahdollisesti hyvinkin yksityisiä juttuja saattaisi päätyä blogiin?
Toisaalta, julmat tindermarkkinat: olet hyvin kauniskasvoinen, mutta yksinhuoltaja, et varakas ja pyöreä. Ne ovat isoja miinuksia siellä missä hoikkia, nuoria, lapsettomia, hyvässä työssä olevia tuntuu olevan loputomasti.
Ehkä itselle armollisinta on käyttää muita kanavia tai keinoja kuin tinder❤
Anteeksi vain Sariina, mutta ei varmaan ole sinun paikkasi arvostella Iidaa ja naamioida se ”kiltteydeksi”, vaikka kyseessä on selvästi vain piilovittuilua. Iida on upea nainen, ja hänen ei tarvitse muuttaa käytöstään tai itseään! Ehkä sinulle olisi armollisinta jättää blogien lukeminen ja kommentointi jos et osaa käyttäytyä kunnioittavasti toisia ihmisiä kohtaan ❤️
Olen melko varma että asiaan voi ja saa kommentoida kun Iida näitä pohdintoja tasaiseen tahtiin pitää yllä ja taatusti myös pohdituttavat monia muitakin ketkä on kokeneet samankaltaisia. Myös ylipainoaan hän on useasti miettinyt syyksi miksi ei kelpaa. Minkä ihmeen vuoksi asiaa ei saa sanoa? Iidakin on suoraan kertonut saaneensa asiaan liittyviä kommentteja miehiltä. Tinder ja muut samanlaiset väylät OVAT julman suorasukaisia.
Toisekseen, se ettei itseään tarvitse koskaan, missään olosuhteissa muuttaa… no, hyvinkö on toiminut? Joo, sitähän minäkin. Kolmanneksi, näin avoimen blogin kirjoittaminen aivan satavarmasti vaikuttaa miesten uskallukseen lähteä suhteeseen, vaikka kaikki muut asiat osuisikin kohdilleen.
Sariina ja minäkin haluaisin kuulla miten Iida on sitä asiaa ajatellut. Sinun ehkä ei tarvitse tässä olla välittäjänä, uumoilen Iidan osaavan vastata itse, vahva kun on.
Hei! Jos teidän kirjoittajien aikeet todella olisivat vain ystävällisesti kysellä, että mitä mieltä Iida asioista on, muotoilisitte kyllä viestinne eri tavalla. Kyllä varmasti monet tekijät vaikuttavat kumppanin löytämiseen, mutta lähtökohtaisesti en usko, että kenenkään kannattaa itseään alkaa muuttamaan toisten hyväksynnän takia. Mielestäni kaikki ansaitsevat ihmisen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin on. Ja koska itse en ole langanlaiha tai rikas yms., voin omalta kohdaltani sanoa, että en edes haluasi miestä, joka arvostaa vain tuollaisia pinnallisia asioita. Ja vaikka ihminen olisi kuinka vahva, ei kenenkään tarvitse sietää nettikiusaamista. Sen takia puutuin asiaan, koska en voi sietää minkäänlaista kiusaamista!
Ihmisen vahvuuteen vetoaminen on yhdentekevää, kun on kyse nettikiusaamisesta. Ole hyvä ja lopeta.
Onpa kylmäävää kommentointia. Itse näen blogin osana Iidaa. Miten ihmeessä NAISET voivat kommentoida, että saadakseen miehen nainen ei saisi olla avoin, julkisuudessa, ”pyöreä” tms? Eli naisen pitäisi häivyttää osa itsestään kelvatakseen? Entäs vaikka omakohtaisia romaaneja kirjoittava kirjailija? Pitäisikö hänen vaihtaa kirjallista tyyliä? Tai naiset, joiden täytyy työn takia olla julkisuudessa? Pitäiskö vaihtaa ammattia, jottei miespoloisia vain pelota?? Kuulemma myös koulutetut naiset pelottavat miehiä. Pitäisikö salata koulutus? Entä miten paljon saa menestyä työssään, jos haluaa seurustelukumppanin? Minulla on ystäväpiirissä useampikin nainen, jotka pienen lapsen yksinhuoltajana löysivät nettideittien kautta ihanan puolison. Ihan painosta tai erikoisemmasta ammatista huolimatta.
Hei apua Sariina, miten ajattelet kommenttisi olevan miltään osin sopiva? Sitä se ei ole.
Siis anteeksi mitä?!? Olisipa todella kivaa kuulla jonkun miehenkin kommentti tähän. Onko maailma todella mennyt näin pinnalliseksi, että Iida olisi muka jotenkin liian pyöreä?! Eiköhän miehetkin arvosta erilaisia asioita naisessa. Ja siis missä on kasspäin tarjolla muka niin ”täydellisiä” naisia?!? Eikö mm Tinderissä ole paljon enemmän naisia kuin miehiä?!?
Oletko elänyt tynnyrissä viimeiset vuosikymmenet? Pyöreys on ollut valttia viimeksi ehkä parisataa vuotta sitten.
Raakaa mutta totta.
Toisaalta, helppoa muuttaa. Iida on hyvin onnekkaasti todella luonnonkaunis jota ei voi tekemällä tehdä, mutta ylipainon voi laihduttaa nopeastikin pois. Jos sius aidosti tahtoo pärjätä näillä sinkkusivustoilla.
Ilmeisesti olen elänyt tynnyrissä! Kiitos tästä huomiosta. Kuitenkin itse näen päivittäin ympärilläni T Ä Y S I N tavallisia perheitä ja niissä täysin tavallisia äitejä ja isiä mahoineen ja selluliitteineen. Mutta ehkäpä tosiaan en tiedä tästä pk-seudun sinkkuelämän raadollisuudesta yhtään mitään ja sinä kaiken. Toivottavasti omat linjasi on kunnossa!
Pointti lienee se miltä pariutuessa näytetään, tässä yhteydessä ainakin, ei siitä millaiseksi vuodet yhdessä habituksia muuttaa.
Hassun agressiivinen olet, Iidan esittelytekstissä jo mainitaan painonhallinta joten miksi asia on sinulle noin punainen vaate? Ei toki ole vaikea arvata. ?
Ja vaikken ole tuo kenelle ränttäät, kiitos olen hoikka ja teen sen eteen kyllä jonkin verran työtä, itsellään ei 34-vuotias timminä pysy. ?
Ai minä olen hassun agressiivinen?! ??
Olen elänyt samassa tynnyrissä. Toisaalta naisella pitäisi olla ”naisellisia muotoja” – eli pitää olla kurvit ja kuitenkin olla hoikka?
Ei herran jumala!
Nyt olis kova, jos kommentoija julkaisisi oman kuvansa myös arvosteltavaksi. Voitaisiin ihannvaan ystävällisiä neuvoja antaa…
Se, jos joku haluaa minuun rakastua rahan takia tai olla rakastumatta sen puutteen vuoksi, niin ei ole tyyppi minua varten.
Jos jollekin en kelpaa, siksi, että olen ”pyöreä”, niin pitäköön tarkkaan huolta, että oma kroppa on sitten vaarmasti kuosissa.
Ja he, joille lapseni eivät kelpaa, eivät kyllä ole minunkaan arvoisia. Vai mitä luulette, olisiko vähemmän epäilyttävää, jos olisi nelikymppinen neitsyt, joka olisin vain odottanut koko ikäni sitä oikeaa.
Vai mitä luulette, olisiko vähemmän epäilyttävää, jos olisi nelikymppinen neitsyt, joka olisin vain odottanut koko ikäni sitä oikeaa.
Sillälailla… Ehkäisy on keksitty.
Ei.
Minä halusin lapset ja perheen. Sain omakotitalon ja farmariauton.
Vaikka avioero teki minusta jälleen sinkun, en kadu sitä, että olen elänyt. Päinvastoin, olen jälkikasvustani erittäin ylpeä!
Uskon myös vanhemmuuden tuoneen elämääni kokemusta ja näköalaa, jota minulla ei lapsettomana olisi.
Löysin tänne IL:n tai IS:n Iidan haastattelun kautta. Onpa kerrassaan mielenkiintoinen blogi ja kirjoittaja!
Täytyy sanoa että vähän alle nelikymppisenä naisena olen todella ällistynyt osasta postauksia, ja myös kommentteja. Ovatko tosia vai läpällä.
Kuinka kenellekään voi tulla yllätyksenä parinhakumarkkinoiden ulkonäkökeskeisyys? Tai ettei yksinhuoltajuus ole plussaa. Nämä koskien molempia sukupuolia.
Ei kovin laajalle ympärilleen tarvitse kuikuilla kun huomaa että kauniisti todeten hyvinkin vaatimattomilla kasvoilla oleva langanlaiha nainen saa aina kumppanin, ja missikasvoinen pullukka ei vakituista suhdetta millään. Toisaalta, ylipainoinen, maailman kultaisin, hyvässä työssä oleva akateeminen mies jolla nuoruuden liitosta 2 lasta, ei onnistu löytämään hyvää naista kun uusperhe ei houkuttele ja laihduttamisesta sanottu suoraan.
Miten nämä on yllätyksiä jollekin sinkkumaailmassa?
Parhaimmat ja pysyvimmät aikuisten parisuhteet on sekä kollegoiden että ystävien ja tuttujen ympyröissä lopulta muodostuneet tyyliin tutun tutun tutun kanssa sovituista treffeistä, tai työkuvioissa tavatuista ihmisistä. En tunne ketään joka olisi tinderöinyt tiensä onneen. 🙁
Huh, miten ilkeä kommentti. On sinulla paha olla. Naisen ei todellakaan tarvitse olla varakas! Miestä ei kiinnosta rahat kunhan jtn tekee työkseen. Päinvastoin moni mies kokee, että liian kunnianhimoinen ja urakeskeinen ei ole naisellinen.
Ja toiseksi Iida ei ole lihava! Nätti, aurinkoinen ja naisellinen nainen. Ja yh:n kanssa seurustelu kyllä ei ole yhtä helppoa, mutta toisaalta mies voi kokea, että hän voisi olla lapselle isänä,ja ottaa sen roolin.
Oletan, että käytät Tinderiä, koska joku mainitsi sen. On parempiakin. Tinderin ongelma on, että se on 100% ulkonäkökeskeinen. Sinulle se ei ole ongelma, koska olet hyvin kaunis, mutta jos pitää itsessään tärkeänä muitakin ominaisuuksia kuin ulkonäköä, niin on toki eduksi, että profiilista kävisi ilmi myös näitä asioita. Monet tuttavapiiristäni ovat kokeilleet Tinderiä ja siirtyneet sen jälkeen esim. Eliittikumppaniin. Meno on kuulemma ollut varsin toisenlaista, siellä ihmiset ovat liikkeellä samanlaisilla motiiveilla kuin sinä. Tinderissä helposti ollaan vaan pönkittämässä omaa itsetuntoa – monille on tärkeämpää saada tykkäyksiä kuin löytää joku. Kukaan ei myöskään huvikseen liity maksulliseen kanavaan (Eliittikumppani on maksullinen) – kyllä silloin on aito toive löytää joku, jos on valmis maksamaan siitä.
Kyllä ihmisillä on Tinderissä tekstiäkin. Naamakeskeisyyttä ikävämpi piirre on, että tosiasiassa Tinder pyrkii pitämään ihmiset siellä maailman tappiin. Algoritmit ovat älyvapaita ja suureksi osaksi salaisia. Botti valitsee, millaisia ehdokkaita käyttäjä saa ja botti taas porrastaa käyttäjät ties minkä piirteiden mukaisesti. Siellä ollaan kokonaan algoritmien ja jättifirman armoilla. Tinderin omistaa sama yhtiö kuin OkCupidin ja Match.comin, sekä jonkin varattujen deittipalstoista, en muista ulkoa mikä se niistä oli.
Jaan kyllä täysin mietteesi. Ja samalla tavalla olen miettinyt, että mitä se tavoiteltu parisuhde oikein olisi?
Itse olen jo yli neljänkympin ennättänyt mies, enkä halua lapsia itselleni lisää, saatikka varsinaista perhettä perustaa.
Miettinyt myös, että mikä on parisuhde? Sehän toisaalta voi olla mitä vaan? Kaksi ihmistä sen kaiketi välilleen rakentaa? Silti se tuntuu, että sitä pelätään. Toinen jyrää, tai tulee hyväksikäytetyksi, jahdatuksi.
Itse olen päätynyt siihen, että vastaan on tultava sellainen ihminen joka haluaa minut. Vähempi ei riitä. Kyse ei ole puuttuvasta palasesta, vaan lisästä elämään.
Puhua näistä voi muille, mutta jokainen tekee valintansa itse.
Olet rohkea nuori nainen ja osaat puhua asioista suoraan ja mukavasti. Hoitanut elämäsi ja vastuun siitä, sekä lapsen elämästä hienosti, en näe mitään syytä, etteikö vastaan tulisi ihminen joka arvostaa sitä. ?
Tsemppiä Iida kurjien kommenttien kanssa <3.
Minä olen ollut sinkku 6 vuotta, eikä ole aikomustakaan pariutua enää 🙂 Olen onnellisin yksineläjänä, mitä monen on vaikeaa käsittää. Minä aivan todella olen sitä onnellisempi, mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä. Rakastan harrastaa yksin, reissata maailmalla yksin, rakastan yksinäisiä iltoja kirjoineen, kynttilöineen, rakastan syödä yksin, rakastan sitä ettei ole tilivelvollinen kellekään mistään. Lapset jo sen verran vanhoja mussukoita, ettei niitäkään harrastuksiltaan ja memoiltaan juuri näy paitsi ruokapöydässä 🙂
Osasta kommentteja tulee sellainen olo, että ne ovat helvetin kateellisten ämmien kirjoittamia. Iida on todella kaunis, iloinen ja säteilevä. Jos jotain pyöreyttä haluaa nähdä, niin sehän on asettunut sopusuhtaisesti. Nainen leipoo, kokkailee, koti on todella kaunis, Iida on lapsirakas, myönteinen, pukeutuu kauniin naisellisesti. Hedelmällisyys todistettu. Poika on suloinen. Eli ilmiselvästi Iida on täydellinen kumppani, kun oikea mies vaan sattuu polulle. Lapsirakas mies saisi Iidasta älykkään, iloisen puolison, joka on oikea kodin hengetär, ei käytä liikaa alkoholia, terveellinen elämä kiinnostaa, on kasvattanut yksin ihanan pikkumiehen, joka on vielä kauniisti puettu. Bonuksena välitön, luonnollinen suhtautuminen seksualisuuteen, taitava ilmaisemaan ajatuksiaan ja vieläpä säästäväinen (ks. kirppislöydöt).
Voi kiitos! Olipa tämä ihana kommentti! <3