Eemi on nyt ollut päiväkodissa kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin hänen kanssaan kolmena päivänä aamupalalta lounaaseen. Loppuviikosta jätin hänet itsekseen muutamaksi tunniksi. Seuraavalla viikolla menin itse töihin, mutta olin järjestänyt läheisen hakemaan joka päivä päiväunien jälkeen noin 13.30. Näin Eemi pääsi omaan tuttuun kotiin ja sai aikuisen jamattoman huomion. Kolmannella viikolla hän oli päiväkodissa jo minun työpäiväni ajan.
Aloitus ei mennyt kuten itse toivoin. Tilanteeseen nähden sain Eemille järjestettyä hieman pehmeämpää aloitusta. Eemi meni ihan uuteen päiväkotiin, joka vasta aukesi loppiaisen jälkeen, joten emme päässeet aloittamaan tutustumista aiemmin. Toisenlaisessa tilanteessa, olisin käynyt Eemin kanssa ensin yhdessä muutamia päiviä ja jättänyt häntä siitä eteenpäin koko ajan pidemmäksi aikaa yksin, yhtenä päinä tunniksi, seuraavana kaksi, kolme, viisi jne.
Olen kuitenkin kiitollinen, että sain olla ensimmäisen viikon Eemin mukana. Tutustuin samalla kasvattajiin ja loin heidän kanssa suhdetta. Tapasin paljon muista vanhempia ja ryhmän muita lapsia. Keskustelimme aloituksesta ja sen tuomista tunteista. Minun oli itseni paljon helpompi palata töihin, kun tiesin kenen kanssa lapseni viettää päivää. Ei tuntunut niin pahalta antaa lastani kasvattajien huomaan, kun olin heihin tutustunut ja nähnyt heidän työskentelyään.
Pidän päivähoidon pehmeää aloitusta erittäin tärkeänä. Erityisesti alle 3-vuotiaiden aloittajien suhteen, muttei siitä ole isommillekaan mitään haittaa. Päin vastoin! Pehmeä aloitus auttaa lasta sopeutumaan uuteen, todella isoon muutokseen. Usein kuulen sanottavan, että lapsi oli niin reipas, ettei vanhempaa tarvittu päiväkodilla tai että lapsen kanssa ei mennä päiväkotiin, jottei lapsi totu vanhemman läsnäoloon siellä. Toisinaan vanhemmat kokevat olonsa päiväkodilla tarpeettomaksi tai vaivaannuttavaksi henkilökunnan toimesta. Moni vanhempi ei edes tiedä, että heillä on oikeus olla lapsen mukana päiväkodilla.
Varhaiskasvatuksessa pehmeä aloitus on käytäntö, johon suositellaan varattavan 1-2 viikkoa, jonka aikana lapsi yksin ja yhdessä vanhempien kanssa tutustuu päivähoidon toimintakulttuuriin ja toimintatapaan. Tustustuminen tapahtuu pikkuhiljaa ensin lyhyempiä aikoja ja sitten pidempiä aikoja päivien edetessä. Helsingin kaupunki suosittelee tutustumiseen varattavan yksi viikko. Kunnilla on varmasti hyvin erilaisia suosituksia ja toimintatapoja. Ruotsissa on pakollinen kahden viikon pehmeä aloitus. Saksassa taas useamman viikon, niin kutsuttu Berliinin malli. Siinä lapsi on ensimmäiset kolme päivää vanhemman kanssa päiväkodilla tunnin ajan, neljäntenä päivänä puoli tuntia yksin ja puoli tuntia vanhemman kanssa, viidentenä päivänä tunnin yksin ja siitä eteenpäin aina puoli tuntia pidempään yksin päivä kerrallaan. Olisi hyvä saada meillekin tähän asiaan virallinen koko maata koskeva käytäntö.
Aina ennen aloitusta pidetään aloituskeskustelu. Pehmeästä aloituksesta tulisi kertoa aloituskeskustelussa, jossa perheen kanssa voidaan yhdessä suunnitella heidän aloituspolkunsa. Aloituskeskustelun voi pitää perheen kotona, jos se perheelle sopii. Kasvattaja voi viedä mukanaan kuvan ryhmän aikuisista ja kuvia päiväkodista. Yhdessä voidaan jutella aloitukseen liittyvistä käytänteistä ja vanhempien odotuksista sekä tunteista. Aloittaminen on helpompaa, kun on jo jokin kosketus päiväkotiin. Kun perhe tulee tutustumaan yhdessä lapsen kanssa, henkilökunnan tehtävä on luoda positiivinen ja tervetullut ilmapiiri. Heidän tehtävä on ottaa ilolla vastaan ja opastaa.
Onnistunut aloitus kantaa pitkälle. Aloituksella nähdään olevan suuri rooli lasten ja perheiden sopeutumisessa päivähoitoon. Ei ole samantekevää miten se hoidetaan. Aloitukseen tulisi laittaa todella paljon resursseja. Se vaikuttaa perheen ja henkilökunnan luottamukseen ja avoimen vuorovaikutussuhteen syntymiselle.
Kun aikuinen on lapsen mukana, viestittää hänen läsnäolonsa lapselle turvaa. Lapsi uskaltaa lähteä tutkimaan uutta ympäristöään, kun hän tietää tutun ja tärkeän ihmisen olevan ihan lähellä. Lapsi on mahdollisesti paljon rohkeampi, kun vanhempi on läsnä. Pehmeä aloitus tukee myös turvallista kiintymyssuhdetta. Lasta ei pakoteta itsenäistymään liian nopeasti, vaan pikkuhiljaa. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen lapsen ja kasvattajien välille on todella tärkeää sopeutumisen kannalta.
Vanhemman läsnäolo viestii myös kiinnostuksesta lapsen uutta arkea kohtaan. Vanhemman mukana olo kertoo lapselle, että päiväkoti on ihan hyvä paikka, siellä on turvallista. Lapsi varmasti laittaa merkille, kun vanhempi keskustelee kasvattajien kanssa. Hän huomaa, että kasvattajiin voi luottaa, vanhempikin tekee niin. Vanhemman läsnäolo rohkaisee lasta ja antaa tukea liittyä muiden joukkoon.
Vanhempi saa myös todella upean tilaisuuden tutustua päiväkodin arkeen, rakenteisiin, toimintatapoihin ja päivärytmiin. Ja ennen kaikkea ryhmän kasvattajiin. Vanhemman on mahdollisuus saada realistinen kuva varhaiskasvatuksesta. Lisäksi vanhemman on helpompi keskustella lapsen kanssa päiväkodin asioista, kun tietää mitä tapahtuu ja millaisessa ympäristössä.
Lapset reagoivat päivähoidon aloitukseen eri tavoin. Vaikka lapsi saattaa vaikuttaa reippaalta, saattaa lasta silti jännittää, pelottaa tai stressata. Kaikki lapset eivät itke. Kaikki ei osoita mieltään. Kaikki ei lakkaa syömästä eikä nukkumasta. Osa taas tekee kaikkea tätä. Sitä voi aikuisena vain kuvitella miltä muutos lapsesta tuntuu. Yhtäkkiä edessä on uudet tilat, toimintatavat, päivärytmi, eri säännöt, uudet aikuiset ja ryhmällinen uusi lapsia. Siinä voi olla sulateltavaa, vaikkei se näkyisi päällepäin. Vanhemman läsnäolo on lapselle tärkeää, vaikka vanhempi saattaa kokea itsensä turhaksi päiväkodissa tutustuessaan.
Minä suosittelen aina pehmeää aloitusta. Vanhemman kiinnostus ja tuki auttavat lasta sopeutumaan nopeammin.Aloitukseen kannattaa panostaa. Yhdessä tutustuminen, lyhyemmät päivät ja lyhyemmät viikot alussa ovat oleellisia, vaikka se vaatiikin perheeltä järjestelyjä. Uskon, että se palkitsee myöhemmin. Ymmärrän toki, ettei aina ole tukiverkkoja lähellä, ei ole toista vanhempaa, työnantaja ei jousta työajoissa, ei ole mahdollisuutta palkattomaan tai mahdollisuutta pitää heti vuosilomia. Joskus uusi arki voi alkaa todella yllättäen tai joskus päivähoitopaikan saamiseen mennä niin kauan, ettei pehmeälle aloitukselle ole aikaa. Siitä on turha itseään syyllistää vanhempana, vaan ottaa puheeksi kasvattajien kanssa, jotta he osaavat tukea oikein.
-Iida
LUE MYÖS
13 kommenttia
Asun Ruotsissa ja täällä kyllä vaihtelee käytäntö paljon paikasta riippuen, mitään virallista linjaa, että pehmeä aloitus olisi kaksi viikkoa ei ole. Mutta yleisesti kyllä on pehmeä aloitus käytössä. Sen kesto riippuu sitten paikasta, perheen tilanteesta ja tietysti lapsesta. Tosi hyvä käytäntö kyllä! Täällä kyllä mun kokemuksen mukaan työnantajat on joustavia ja päiväkotiin totutteluvaiheessa voi pitää vanhempainvapaata.
Hyvä täsmennys, oon sitten käsittänyt väärin! Ja mahtava kuulla, että siellä työnantaja joustaa ja näkee sen merkityksen!
Aina ei vain mene niin, että pitkään tutustumiseen olisi mahdollisuutta. Elämässä saattaa tulla eteen tilanteita, joissa päivähoidossa on aloitettava heti kylmiltään. Niistäkin tilanteista selvitään, vaikkei ne ihan niitä oppikirjan ihannetilanteita olisikaan.
Lapsen ja vanhemman persoonallisuus ja tempperamentti vaikuttavat aloitukseen myös paljon. Joskus lapsi on huoltajaansa valmiimpi jo jäämään. Toiset lapset itkevät lohduttomasti aamuisin vielä kuukausienkin päästä, mutta muistan minä niitäkin lapsia, jotka jo toisena päiväkotipäivänään ovat juosseet eteisestä kädet levällään suoraan syliin.
Myös ikä ratkaisee. Pienelle jääminen ja tottuminen voivat olla helpompaa kuin isommalle lapselle.
Toisaalta taas eskariin tulija jännittää ihan eri asioita ja ikävöi ihan eri juttuja kuin taapero.
Kaikki tyylillään ja jokaisen kanssa on lopulta selvitty kynnyksen yli!
Ps. Kaikissa kunnissa ei muuten tarjota mahdollisuutta käydä aloituskeskustelua lapsen kotona.
Niin se on, kuten postauksessa kirjoitinkin. Elämässä tulee yllättäviä tilanteita ja aina pehmeä aloitus ei onnistu. Siitä on turha syyllistää itseään, kyllä siitä selvitään.
Monet asiat vaikuttaa, ikä ja luonne ja aiemmat hoitojärjestelyt. Mutta silti ajattelen, ettei pehmeästä aloituksesta ole haittaa☺️
Ja se on kyllä harmi ettei kaikissa kunnissa ole mahdollisuutta kotona pidettävään aloituskeskusteluun. Onneksi kuitenkin se on enemmän mahdollista kuin mahdotonta! On nimittäin todella ihana pitää aloituskeskusteluja kotona. Toki toisinaan perhe toivoo sitä päiväkodilla ja sekin toki sopii. Postauksen lopussa on linkki vanhaan tekstiini, jossa puhun enemmän aloituskeskustelusta.
Meillä lapsi on aloittanut syksyllä päiväkodissa ja vaihtanut nyt lähipäiväkotiin, eikä kummassakaan ole tarjottu aloituskeskustelua eikä sellaista olla osattu vaatiakaan. Tämä siis muualla kuin Helsingissä, mutta isossa kaupungissa kyllä. Tutustumiseen oli mahdollisuus ennen hoitosopimuksen alkua, mutta silloinhan se jäi parin tunnin mittaiseksi, kun esim. ruokailemaan ei voinut jäädä. Ehkä tässä juuri huomaa työntekijäpulan, mutta onneksi meillä on mennyt kaikki hyvin ja henkilökunta on ihanaa
Itse olen myös työskennellyt paikkakunnalla, jossa aloituskeskustelu oli henkilökunnalle ihan uusi juttu. Omien kokemusten mukaan taas se oli asiakassuhteen rakentamisessa todella tärkeä hetki.
Olen tosi pahoillani! Ehkä henkilökuntavaje sitten näkyy noin. Jos on uusia alalla tms eivätkä tiedä, että sellainen pitäisi olla? Mutta sellainen pitäisi olla. Aina ennen aloitusta. Aiheesta kannattaa vaikka laittaa johtajalle palautetta! Osaavat perehdyttää henkilökuntaa ja toimia toisella kertaa paremmin.
Mun tekis mieli alkaa itkemään tän luettuani. Meillä alotettiin päiväkotiarki loppiaisen jälkeen,käytiin pojan (nyt 1v5kk) tutustumassa päiväkotiin kahdesti,3h ja 2h ajan. Ei muuta. Varsinaista aloituskeskustelua ei ollut,mulle annettiin kasa papereita täytettäväksi,joita ei käyty yhdessä läpi. Ei ehdotettu mitään kevyempiä aloituksia. Näytettiin mihin meille tulee naulakkopaikka,mutta siellä ei edelleenkään ole sitä ”meidän merkkiä”. Melkein joka aamu on ollut vastassa eri hoitaja,kerran toinen meidän ”omista”. Luvattiin et ekana aamuna on varmasti se oma vastassa,no ei ollut. Siihen nähden on sujunut tosi hyvin,eikä me ollakaan koko aikaisia,koska opiskelen monimuotototeutuksella,niin ekat etäviikot ollaan nyt oltu kotona. Melkein joka aamu poika on myös jäänyt itkien sen vieraan hoitajan syliin ja äiti lähtenyt itkua nieleskellen kouluun.. Keksin itse nyt kahdella viimeisimmällä kerralla viedä lapsen leikkimään autoilla jo suoraan (rakastaa niitä) niin ollaan vältytty lähtöitkuilta,mutta vähän hassua musta ettei sitä ne hoitajat oo ees yrittäneet sitä tilannetta meille helpottaa. Sinällään oon kyllä tosi tyytyväinen tuohon päiväkotiin,pienet ryhmät,sijainti hyvin koulu/työmatkan varrella ja ihanat työntekijät,aloituskuviot vaan harmittaa.
Niin kurja kuulla! Musta on niin ikävää miten moni henkilökunnasta kokee vanhemmat uhkana tai työtä häiritsevinä, jos ovat mukana. Tästä aiheesta pitäisi puhua niin paljon enemmän!
Aloitus olis vaan niin tärkeää kaikkien kannalta!
Itkut ei haittaa, meilläkin itketään. Mutta haluan selkeästi sanoa lapselleni heippa. Jos huijaa tekemiseen, niin lapsi voi myöhemmin huomata, että vanhempi on poissa ja alkaa sitten itkeä. Pienet pärjää ja selviää, yleensä itkua kestää vaan hetken. Se tuntuu kurjalta, mutta lapsi pärjää. Voimia teille ❤️
Lapset on kaikki niin erilaisia, ja eri lapsille toimii eri jutut. Jos teillä toimii leikkiin ohjaaminen, niin sehän on vain hyvä, varsinkin jos selkeästi sanoo hyvästit lähtiessään. Harhautusta olisi vain hiipiä pois paikalta 🙂
Kyllä just näin, tätä tarkotin. Kasvattajan tehtävä on rauhoitella itkevää ja tarjota tekemistä tai ohjata tekemiseen 🙂
Siis kyllä,juurikin näin,että selkeästi sanon,että äiti lähtee nyt ja vilkutan ja poika tämän huomaa,vaikka jääkin leikkimään hoitajan kanssa. En suinkaan livahda huomaamatta karkuun,jäi edellisessä viestissä ajatus näköjään vähän kesken.
Heii itse oon just miettiny tuota että eikö pieni lapsi totu siihen että vanhempi on päiväkodissa kanssa, ja tuleeko sitten hätä kun vanhempi ei olekaan enää mukana?
Ja kerro miten oot nuin ammattitaitoinen! ? Itse opiskelen kans varhaiskasvatuksen opettajaksi ja tuntuu että tuunko ikinä olemaa nuin fiksu kuin sie näissä asioissa! Jos on vinkkejä jostain hyvistä kirjoista tai blogeista (muistakin kuin sinun heh) nii otetaan vastaan! Ja luin myös että sun unelmana ois alkaa luennoimaan varhaiskasvatuksesta, ja liputan kyllä ihan täysin tän asian puolesta ?? Oot mun roolimalli vakan opena tällä hetkellä, oispa upeaa päässä sinun kaltaisen open harkkaan ? Tällä hetkellä oon itekki harkassa ja ohjaus on aikalailla nollassa joten huolettaa miten itestä voi koskaan edes tulla hyvää opea kun harkat on mitä on ? Tuntuu että sitä pääsee vasta omassa työpaikassa toteuttamaan ammattiaan ja opiskeluiden aikana toimii lähinnä avustajana ja esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua vasu keskusteluihin tai aloituskeskusteluihin ei oo! Eli melkein pitää aloittaa työt sitten ihan ilman kokemusta, pelkän teorian pohjalta.. Oisko sulla tähän asiaan jotain vinkkiä? Kokemuksia omalta opiskeluajalta? Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja haluaisin olla tietenkin yhtä hyvä ope kuin yliopistosta valmistuneet mutta alan pelätä onko se edes mahdollista..