Home » Milloin lapsi hoitoon?

Milloin lapsi hoitoon?

by Iida Åfeldt

Vauvan ja pienen lapsen hoitoon jättäminen on mielipiteitä jakava asia. Monta kertaa olen kuullut puhetta siitä, että koska on hyvä aika jättää lapsi hoitoon. Toiselle muutaman viikon ikäisen vauvan hoitoon jättäminen on aivan liian aikaisin ja jotkut taas pystyvät siihen hyvillä mielin. Osa kokee sopivaksi isomman lapsen jättämisen hoitoon ja joku ei koe silloinkaan. Oikeasti jokainen tietää itse, koska on sopiva aika. Jokaisen tarpeet, tilanteet ja voimavarat ovat erilaisia. Jokainen perhe on erilainen ja perheen tukiverkostot ovat erilaiset. Ei ole mitään oikeaa ikää siihen, koska lapsen voi jättää hoitoon. Toki on tärkeää, että lapsella on turvalliset hoitajat ja turvallinen ympäristö, mutta muuten asian päättävät vanhemmat.

Minä  ajattelin alusta asti, että haluan ottaa avun vastaan ja saada myös aikaa ilman vauvaa. Oma hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointia ja tauko toisinaan saa ihan uutta virtaa. Alkuun se tuntuikin todella helpolta, jättää vauva hoitoon.

Linkistä voit lukea ajatuksiani kuukauden ikäisen vauvan äitinä.

Milloin on sopiva jättää vauva hoitoon?

Vauva oli kolme viikkoa, kun minulla alkoi viikottain käydä Helsingin kaupungin lapsiperheiden kotipalvelu. Eli joka viikko vauvaa hoisi 2,5h joku muu kuin minä. Työntekijä oli meillä kotona tai vauvan kanssa vaunuilemassa ja minä sain olla kotona tai mennä hoitamaan asioita. Kotipalvelu kävi minulla lähes 7 kuukautta. Myös joku ystävistä saattoi viedä vauvaa vaunulenkille, että sain tehtyä jotain tarpeellista. En kokenut eroa kovinkaan vaikeana. Toki minulla oli ikävä vauvaa ja aina paluu kotiin tuntui ikuisuudelta, koska oli jo niin kiire päästä näkemään oma vauva.

Pääasiassa kuitenkin tiesin, että vauvalle, varsinkin ihan pienelle vauvalle, kelpaa kuka vaan turvallinen aikuinen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa. Oikeasti koin, että oli ihan sama kuka hänelle syötti maitoa ja kanniskeli häntä, jotta hän nukkuisi. Usein olin myös todella uupunut vauvan hoitoon, kun hän oli refluksin vuoksi hyvin suuri tarpeinen. Tämän vuoksi annoin vauvani mieluusti vaunulenkille mukaan ja hoitoon, jos itselläni oli jokin meno, johon vauva ei voinut tulla mukaan.

Sitten tapahtui se, että vauva kasvoi. Hän alkoi ymmärtää, että minä olen hänen äitinsä, hän alkoi itkeä perääni ja hän alkoi vierastamaan muita. Hänestä tuli pieni ihminen, joka on vuorovaikutuksessa ja selvästi osoittaa ymmärrystä ja näyttää tunteitaan. Hoitoon jättämisestä tulikin todella vaikeaa. En enää halunnut sitä. Tai tavallaan halusin, mutten kuitenkaan halunnut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Nykyään minusta on todella vaikea jättää lasta hoitoon. Kaipaan omaa aikaa, mutten halua olla erossa lapsesta. Koen, että pieni vauva oli paljon helpompi jättää hoitoon. En todella osannut aavistaa, että tässä käy näin! Eemi oli ekaa kertaa mummilla yökylässä ilman minua yli vuoden ikäisenä. Olisi hän voinut aiemminkin olla, mutten vain ole kokenut tarvetta. En ehkä ole raaskinut antaa.

Toki Eemi on nytkin välillä pakosta hoidossa, sillä minulla on jonkin verran blogityöhön liittyviä tapaamisia, neuvotteluita ja koulutuksia, joissa on yksinkertaisesti helpompi olla ilman lasta. Kyseessä on ollut muutaman tunnin mittaisesta ajasta ja sama hoitaja on tullut aina meille kotiin.  Ja palaanhan minä töihin tammikuussa, jolloin Eemi aloittaa päivähoidon. Erossa olemista siis tulee pakostakin.

Hoitoon jättämisen vaikeutta lisää ehkä päivähoidon aloitus. Tällä hetkellä en halua olla lapsestani erossa yhtään enempää kuin on pakko. Ikävöin häntä jo nyt ihan valtavasti, vaikka hän on sylissäni. Minulla on fyysisesti hirveä olo. On aivan hirveää, että en olekkaan lapseni kanssa joka päivä, en näe mitä hän tekee, saati tiedä mitä hän tekee! Kärsin aivan hirveästä eroahdistuksesta tällä hetkellä. En missään nimessä haluaisi häntä vielä päiväkotiin. Hän on niin pieni. Nyt vain tuntuu, ettei kukaan osaa hoitaa häntä kuten minä tai tiedä miten häntä hoidetaan paisti minä. Hän oppii niin paljon tällä hetkellä, että on hirveää, etten ole näkemässä joka hetkeä. Tämä tunne on jotain, jota en edes tiennyt olevan olemassa. Sitä vaan rakastaa toista niin paljon ja siksi kaikki tekeekin niin kipeää, vaikkei lopputulema huono oliskaan!

Jatkossa Eemi tuskin on juuri hoidossa tämän enempää kuin nytkään, sillä viikonloput haluan nauttia yksin hänestä ja meistä. Minulla on oikeasti nyt niin ihanaa oman lapsen kanssa. Uskon, että elämä sitten järjestää omaa-aikaa joskus tulevaisuudessa. Ja eiköhän taas tapahdu se, että lapsi kasvaa ja hänet on taas helpompi antaa hoitoon ja yökylään, ehkä hän myös itse haluaa!

-Iida

LUE MYÖS

Minkä ikäisenä aloittaa päiväkoti?

Perhepäivähoito vai päiväkoti, kummasta kannattaa aloittaa?

4 kommenttia

Nimet. On 29.11.2019 - 23:21

En usko, että menneiden viikkojen ”kohu” pienen lapsen jättämisestä hoitoon todella olisi syntynyt mielipiteestä, että toisen hoidettavaksi jätetty vauva jollain tapaa kärsisi siitä itse. Kyse oli omasta mielestäni enemmänkin siitä, kuinka jokaisella äidillä tulisi olla rauha jättää tai olla jättämättä. Että on myös ihan ok, vaikka ei raaski, eikä sitä ole kenenkään arvosteleminen.
Raaskiminen ja ikävä kertovat myös siitä tärkeästä siteestä ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Vanhemman ja lapsen suhteessa on jotain pielessä, jos vanhemman mieli jatkuvasti halajaa jonnekin muualle tak lapsesta erossa oleminen ei tunnu missään.

Vastaa
iidaafel 29.11.2019 - 23:36

Varmasti, nämä olikin omia mietteitäni, eikä vastaus menneeseen kohuun. Ehdottomasti jokaisella pitää olla rauha toimia vanhempana tavallaan!

Vastaa
Nemo123 30.11.2019 - 13:41

Ja usein unohtuu myös, että vauvoissa on eroja. Helppohan sitä on osoitella ja moralisoida, jos oma vauva nukkuu vauvaksi hyvin ja arkea on jakamassa useampi käsipari. Se halu saada lapsi hoitoon ja edes muutama tunti hengähdystaukoa on varsin erilainen temperamentiltaan vaativan vauvan kanssa tai jos on vastaamassa vauvan tarpeisiin enimmäkseen yksin.

Olen myös sitä mieltä, että lepääminem hyödyttää kyllä koko perhettä. Ei ne vuorovaikutustaidot ja kärsivällisyys väsyneenä ole kenelläkään parhaimmillaan, ja jokainen vauva ansaitsee vanhemmat, jotka jaksavat myös nauttia hänen seurastaan eivätkä vain koittaa selvitä täpärästi järjissään.

Vastaa
iidaafel 1.12.2019 - 12:01

Totta, oikeastaan en muutenkaan ymmärrä tarvetta vertailla perhetilanteita ja arvostella niitä. Koska arvostelija tuskin tietää toisen perhetilannetta! Kyllä lepääminen on koko perheen etu <3

Vastaa

kommentoi postausta