Muistan kyllä kuulleeni tämän kaltaisia lauseita:

”Ole kiltisti, tontut katsovat ikkunoista!”

”Tontut kertovat joulupukille, jos et nyt tottele!”

”Jos nyt et tottele, niin on yksi lahja vähemmän!”

”Saat risuja joululahjaksi, jos jatkat tuota käytöstä!”

Minusta on kamalaa, kun tarinaa tontuista ja joulupukista käytetään lasten käytöksen ohjaamiseen. Minusta on kurjaa, että lapset ovat joulun ajan tonttujen jatkuvassa valvonnassa ja koko ajan pitäisi käyttäytyä aikuisen toivomalla tavalla. Joulun satuhahmojen avulla lasta kiristetään, lahjotaan ja  pelotellaan. Jouluisin vanhemmat luopuvat kasvatusvastuustaan ja siirtävät sen tontuille. On helpompi sanoa, että nyt lopetat sen kiukuttelun, muuten tontut näkevät, kuin paneutua todelliseen syyhyn ja sanoittaa lapselle käsillä oleva tilanne. Varsinkin, jos on väsynyt, stressaantunut ja haluaisi rakentaa onnistunutta joulua. Se on inhimillistä. Muttei tonttuihinkaan voi jatkuvasti vedota tai merkitys katoaa.  Arjesta pitäisi löytyä rajat muutenkin, ettei tonttuihin tarvitsisi turvautua tiukan paikan tullen.

Joulu usein jännittää lapsia todella paljon. Isommat lapset ymmärtävät jo joulun konseptin ja koko kuukausi on yhtä odotusta, joka tiivistyy mitä lähempänä aattoa ollaan. Jännitys usein näkyy käytöksessä. On kamalaa, jos jouluna tunteet pitää tukahduttaa ja piilottaa, jottei menetä toivomaansa lahjaa.

Ihan kun lapsi ei saisi olla oma itsensä joulun alla. Pitää varoa näyttämästä tunteitaan, pitää vain niellä pettymys ja pitää tukahduttaa kiukku.  Tunnereaktiot ovat impulsiivisia, ei lapsella ole silloin tontut mielessä.Jatkuva kilttinä oleminenkin on raskasta ja oikeastaan mahdotonta, silloin lapsi ei ole oma itsensä, vaan toimii aikuisen toivomalla tavalla. ”Ole kiltisti” on myös lause, joka vain sanotaan kertomatta millaista käytöstä lapselta kyseisellä hetkellä odotetaan. Ei kilttinä oleminen ole sitä, ettei tunteet saa näkyä. Jouluna pitää saada olla oma itsensä, ihan kuten muinakin kuukausina.

Toinen lapsi saattaa ottaa toisen kädestä lelun. Vastareaktio on nuken ottaminen takaisin ja toisen tuuppaaminen pepulleen. Lapsi toimii sen mukaan, minkä kokee siinä hetkessä olevan oikein. Olisi väärin olla puuttumatta ja olla sanoittamatta tilannetta. Vain aikuisten tuen avulla lapset oppivat mikä on oikein ja mikä väärin, mitkä on hyviä tekoja ja mikä huonoa käytöstä. Opimme vain vuorovaikutuksessa toistemme kanssa sosiaalisia taitoja. Lapset eivät ole kilttejä tai tuhmia, vaan jokainen tekee joskus ikävästi tai toimii väärin. Jotkut teot on tuhmia, ei itse lapsi. Näitä asioita opetellaan vuoden ympäri, aikuisenakin.

Minä uskon joulun tarinaan vielä aikuisena. Olen katsonut Wuolijoen Joulutarina -elokuvan monia kertoja ja ajatellut, että se on totta. Satumainen olento on ollut olemassa ja hän on halunnut ilahduttaa ihmisiä. Haluan välittää sen lapselleni. Sadunomaisuus ja taika liittyvät lapsuuteen. Haluan antaa mahdollisuuden uskoa joulun satuun. Mutta en valehdella, jos lapsi kyseenalaistaa satuhahmoja. Joskus aikuiset elävät joulua lasten kautta ja toteuttavat omia haaveitaan. He tekevät kaikkensa, jottei lapsi kyseenalaista joulupukkia ja saattavat laittaa pökköä pesään keksimällä, että näkivät juuri tontun ikkunan takana. Ihan pieni lapsi ei ymmärrä joulun satuhahmoista juurikaan, mutta isompi lapsi ymmärtää ja mitä isommasta on kyse, voi lapselta kysyä, että haluaako hän uskoa joulupukkiin, mitä hän siitä ajattelee. Kyllä lapsi huomaa, että joka ostoskeskuksessa on oma joulupukkinsa ja tonttunsa.

Minä ajattelen, että joulu on yhteinen roolileikki, johon voi ottaa lapset mukaan. Joulupukki ja tontut ovat osa jouluperinnettä ja monesti tärkeä osa. Ja osa kansanperinnettä ja siten osa historiaa, eli asiaa voi tutkia siitäkin näkökulmasta. Jouluna voidaan lukea tontuista ja pohtia miksi niihin on uskottu ja miettiä millaisia tontut voisivat olla. Jouluna voidaan kirjoittaa joulupukille. Jouluna voidaan yhdessä leikkiä tonttuja ja ehkä odottaa joulupukkia. Joulupukkejakin leikkiin mahtuu, joulupukit käyvät viemässä jouluiloa ja heitä tarvitaan näin ollen monta. Siksi niin monissa paikoissa voi nähdä joulupukin. Tontut ja joulupukit eivät tuomitse ja tarkkaile, heillä ei ole listaa tuhmille lapsille, vaan he levittävät hyvää mieltä.

Omalle lapselleni haluan välittää juurikin iloa ja hyvää mieltä. Jouluun kuuluu kiittäminen, toisten ilahduttaminen, yhdessä olo ja kiitollisuus. Tästä syystä en itse sano, että lahjat ovat joulupukilta, vaan joulupukki koordinoi toiveet läheisille. Haluan, että lapseni kiittää lahjan antajia ja oppii kiitollisuutta. Haluan myös opettaa, ettei lahjat ole keskiössä, vaan se joulun taianomainen tarina, se yhteinen roolileikki ja yhdessä oleminen. Leikki loppuu joulun juhlimiseen. Haluan ottaa lapseni myös mukaan jouluun. Hän voi miettiä omaa rooliaan leikissä ja keksiä tapoja ilahduttaa läheisiä. Haluan joulun olevan ilon juhla, jossa saa olla oma itsensä. Jouluna ei tarvitse pelätä oman käytöksensä vaikuttavan lahjoihin. Jouluna vaaditaan samaa käytöstä kuin muinakin vuoden kuukausina, eikä tontut ota kasvatusvastuuta. En kiellä joulupukkia, vaan annan mahdollisuuden uskoa, jos lapsi haluaa.

-Iida