Takana on ihan täydellinen päivä. Taas yksi täydellinen sunnuntai. Ja täydellisen tästä teki se, että en tehnyt mitään. Ja se tekemättömyys teki tästä päivästä niin hyvän. Heräsin aamulla valoisaan päivään, aurinko paistaa! Toivotin itselleni huomenta. Rakastan herätä sunnuntaihin, koko päivä vielä edessä ja aikaa nauttia. Katsoin vahingossa vaatehuoneeseeni, jonka lattialle olin rytkäissyt kaikki silitystä vaativat pyykit, joiden päälle oli heittänyt ison kasan käytettyjä vaatteita. Suljin oven ja jätin ne paikoilleen.
Laitoin Spotifysta musiikkia soimaan ja alkoi tehdä mieli pannaria. Etin kaikki tarvittavat aineet pöydälle ja laitoin uunin päälle. Leivinpaperia ei kuitenkaan ollut. Sammutin uunin, vetäsin lökärit jalkaan ja lähdin kauppaan. Hihittelin itsekseni omaa asuani. Taitoin matkalta myös mukaan pari tuomen oksaa, niin, ettei kukaan huomannut. Sillä onhan se aina arvelluttavaa ja perjaatteessa opetan töissä, ettei puusta saa repiä.
Palasin takaisin leivinpaperin kanssa ja aloitin alusta. Jauhoja pöllysi ja vahingossa kupsahti yksi desi myös lattialle. Piti ottaa imuri siihen sotkuun ja taas pannari sai odottaa. Lopulta kun sain pannarin uuniin oli jo puoli päivää kulunut. Mutta se ei haitannut. Oli meinaan hyvää pannaria. Tosin ostamani Happy coco -kookosmaitojugurtti ei ollutkaan mangon makuinen, kuten pakkauksessa annettiin ymmärtää. Olin selvästi ostanut virheellisen tuotteen, naturel maku mangon purkissa. No hyvää oli kuitenkin. Tosi hyvää. Pitkä aamupala yksi osa sunnuntaita. Sen valmistaminen on terapeuttista. Ja siitä nauttiminen on yksi suurimpia iloja, mitä tiedän.
Pannarin jälkeen teki mieli mennä ulos kahvikuppini kanssa ihan vain fiilistelemään aurinkoa. Siinä sitten istuin tupakkapaikalla kahvikupin kanssa ja nautin auringosta.
Palasin sisälle, enkä tehnyt mitään erityistä. En siivonnut, en pyykännyt, en tiskannut, en mennyt kuntosalille, en edes tehnyt eväitä seuraavalle työpäivälle. Ja tuntuipa niin hyvältä. Olin vaaleanpunaiset sortsit jalassa ja pitsinen yöpaita päällä. Mietin, että omistan ehkä liikaa vaaleanpunaista. Mutta tykkään siitä. Ihan kuin illan vaaleanpunaisesta taivaasta, joka saa vain rakastamaan tätä hetkeä, tätä sununtaita ja kesää. On hyvin oleellista osata olla tekemättä mitään ilman huonoa omatuntoa ja tuskaa siitä mitä kaikkea pitäisi tehdä. On tervettä olla laiska edes yhtenä päivänä viikossa. On tervettä huomata hyvää siinä tekemättömyydessä ja miten se lataa voimia tulevaan viikkoon. On upea havahtua hetkeen ja huomata, ettei toivoisi sen koskaan loppuvan. Melkein voisi syödä niitä hattarapilviä. Sunnuntaissa on ihan eri tunnelma, kuin viikon muissa päivissä. Olokin on ihan erilainen, levollinen, hyvä, täydellinen. Ihan parasta, viikon parhain päivä!
Millainen oli sinun sunnuntaisi?
-Iida
PS. Ohje gluteenittomaan, sokerittomaan ja vegaaniseen pannariin tulossa pian!
