Home » Pahoinvointia, pelkoa ja ahdistusta

Pahoinvointia, pelkoa ja ahdistusta

by Iida Åfeldt

Heräsit seitsemältä. Nousin perässä, oli päästävä vessaan ja saatava hetimmiten jotain syötävää. Tein meille aamupalaa. Ehdit jo pyytää lisää ennen kuin olin itse ehtinyt istua alas syömään. Omenaa, päärynää, karjanpiirakkaa ja kananmunaa. Ihanaa, kun sinulle maistui. Aamupalan jälkeen pelattiin muutama palapeli.

Yhdeksältä tuntui jo siltä, että olen antanut kaikkeni. Oli aivan pakko mennä takaisin sänkyyn ja käpertyä hetkeksi peiton alle. Sanoin, etten nuku, lepuutan vain silmiäni. Peiton alla oli pakko kurkkia puhelimesta uutisia. Kyynel vieri poskea pitkin tyynyliinalle. Ei tätä voinut uskoa todeksi tänäkään aamuna. Sota.

Ryhdistäydyin tovin päästä. Lähdimme yhdessä ulos lenkille. Kävimme ruokakaupassa. Teimme tortilloja.

Kahdelta en enää pystynyt mihinkään. Silmäni olivat mennä kiinni ponnisteluistani huolimatta. Oli pakko käydä pitkäkseen sohvalle. Pienet päiväunet. Koira roikkui viltissä repien sitä alas ja sinä taas kiipeilit päälläni, kuin olisin vuori. Käyhän se näinkin ajattelin.

Väsymys tuntui kamalalta. Ajattelin, ettei tästä tule mitään. Olen väsynyt ja turvonnut niin, että maha tuntuu valtavalta. Kuin olisin raskauden puolessa välissä. Minua närästää ja röyhtäilen. Voin pahoin aamusta iltaan. Kaikki ruoka ällöttää, ruoan valmistus tuntuu pahalta ja kaikki ruokaan liittyvät hajut. En ole oksentanut, mutta oksettava olo on läsnä koko ajan. Tätä on ollut on parisen viikkoa. Kaikki alkoi paljon aiemmin tällä kertaa kuin viimeksi. En muistanutkaan millaista tämä oli. Tämä palauttaa ne hetket mieleeni, kun viimeksi olin raskaana ja oksensin aamuin ja illoin. Muistan ajatelleeni, etten enää halua olla raskaana toiste. Ja tässä minä nyt olen. Raskaana uudelleen. Miksi raskauteen liittyy usein pahoinvointi? Mistä se oikein johtuu?

Olen todella toivonut tätä ja unelmoinut toisesta lapsesta. Samaan aikaan, kun elän unelmaani, epäilen itseäni. Onko minusta sittenkään tähän? Onko minusta kahden lapsen äidiksi? Millaiseen maailmaan minä lapsia kasvatan? Minusta tuntuu, että olen aivan surkea äiti. Makaan sohvalla puoli horroksessa. Mitä minä olen tekemässä? Ahdistaa ja pelottaa. Mitä on vielä edessä? Ensin pandemia ja sitten sota.

Neljältä syömme tortilloja sohvalla ja katsotaan yhdessä Ryhmä Hau -ohjelmaa. Myöhemmin lähdemme ulos. Teit pihalla minulle keittoa ja tarjosit jälkiruoaksi jätskiä. Heittelimme koiralle palloa ja hän juoksi innoissaan sen perässä.

Seitsemältä laitoin sinulle iltapalaa. Tilasit mehukeittoa ja mysliä. Syötyäsi sanoit: ”syliin äiti”. Otin sinut syliin ja lähdin viemaan vessaan hammaspesulle. Kiedoit kätesi tiukasti kaulani ympärille, halasit ja sanoit: ” Tykkään susta niin paljon”. Ehkä en ole niin huono. Ehkä me selviämme tästä yhdessä. Onneksi olet siinä ja uskot minuun.

Tänään aurinko antoi tunteen keväästä. Se tulee sieltä. Kevät ja kesä. Valoisammat päivät. Raskaus toivottavasti etenee ja olo helpottaa. Pahinta on, kun kukaan ei voi sanoa kuinka kauan tämä kaikki kestää. Kolme viikkoa, kaksi kuukautta vai koko raskauden.Yksittäiset päivät tuntuvat niin pitkiltä, pahoinvointi loputtomalta. Jälkikäteen se on lyhyt aika elämää. Ja aina on toivoa.

-Iida

  

KUVAT Pinja Mitrovitch

6 kommenttia

Lottanana 1.3.2022 - 10:58

Eikö olekkin lohduttavaa kun ajattelee ettei ole tehnyt lapsen kanssa mitään, mutta sitten saa halin ja lapsi kertoo kuinka tykkää sinusta <3 sä olet kuitenkin läsnä. olet siinä vieressä, makaat sohvalla ja olet lähellä. Eemi muistaa päivästä vaan sen että olitte ulkona ja sai syödä sohvalla ja hän kiipeili sun päällä <3

Vastaa
iidaafel 1.3.2022 - 11:00

Ihanasti sanottu! Niinpä, ihan totta💛

Vastaa
Juolukka 1.3.2022 - 11:43

Ihan samat fiilikset, hieman eri tilanne. Taidan olla jonkun viikon sua edellä, kolmas lapsi on tulossa. Ja viime viikot oon pahoinvoinnin kynsissä miettinyt, että mitä sitä tulikaan tehtyä. Mutta kun katson kahta lastani, niin se ilo sisaruksesta on ihan mahtavaa. Eli sen ilon pitäisi tulevaisuudessa kasvaa. Mulla mies hoitaa tällä hetkellä suurimman osan arjen pyörityksestä, niin se auttaa. Mutta epävarmuutta tulevaisuudesta tunnen paljon. Onko lapsi terve, miten vauva-aika menee jne. Mutta kait keho ja mieli vain valmistautuu. Mutta hyvin tutut tunteet. Tsemppiä alkuraskauteen! Hyvin sä kahden lapsen kanssa pärjäät, mulla on kaksi mennyt helpommin kuin yksi.

Vastaa
Torey 1.3.2022 - 15:32

Yhh, raskauspahoinvointi ja väsymys ovat kyllä ihan omat juttunsa. Kärsin kumpaakin lastani odottaessa molemmista! Oli sellainen 24/7 krapula olo ensimmäiset viikot. Tsemppiä! 💛

https://naissanelioissa.wordpress.com/2022/03/01/jatkakaa-arkea-vaikka-maailma-on-pois-raiteiltaan/

Vastaa
Reiska 1.3.2022 - 17:52

Kuulostaa hyvin tutulta. Pää pöntössä on varma siitä, että valinta oli väärä ja ettei tule selviämään. Se menee ohi. Lepää niin paljon kuin vain voit, ei teidän tarvitse tehdä nyt mitään, kunhan lusitte päivät läpi. Rauhaa!

Vastaa
Laurita 1.3.2022 - 20:23

Niin kaunis teksti. Kyyneleet tulvivat ja hetken muistin taas sen kuusi viikkoa kestäneen, järkyttävän vellovan ja etovan tunteen. Sen epävarmuuden uudessa. Kiitos kun saamme myötäelää matkaanne ❤

Vastaa

kommentoi postausta