Hymyilen, hihittelen, vatsassa muljahtelee, varpaat kihelmöi, kuumottaa ja hengitys on voimakasta. Mietin, miten tämä kaikki edes on mahdollista. Olen ihastunut omaan elämääni koko keholla. Vuoden vaihtumisella oli minulle suuri merkitys ja koin vapautuvani viime vuoden taakasta, mutta en koskaan kuvitellut millä vaudilla hyviä asioita voi tapahtua. Mistä se kaikki hyvä oikein tulee? Hyvät asiat tulee, kun niille on valmis ja nyt taidan olla niille viimein valmis. Olen pari viikkoa elänyt ihmemaailmassa, omassa onnellisuuskuplassa ja olen varmasti se ällöttävä ylipositiivinen. Yksi ilon aiheistani on muutto omilleni, joka tapahtui täysin odottamatta. Muutosta lisää pikapuolin!
Ihmemaailman ulkopuolella ylipositiivisuus ärsyttää muita. Olen jo saanut useammalta ihmiseltä kommentin tähän tapaan: ”Ei sitä kauaa kestä, tiedän kokemuksesta”. Voi kyllä minäkin tiedän kokemuksesta, että välillä menee huonommin ja joskus tosi huonosti, mutta aina tulee se päivä, kun kaikki näyttää paremmalta ja valoisammalta. Aina.
Pitäisikö pelon takia jättää nauttimatta hyvästä olosta ja ihanista tapahtumista, siitä, että kaikki on nyt tässä hyvin? Mitä elämää on sellainen, jossa pelkää jo valmiiksi tulevaa pudotusta ja ilosta ei pelon takia voi iloita? Moni lähtee liikkeelle ajatuksesta, että hyvän jälkeen seuraa jotain huonoo, miettii riskejä ja valmistautuu aina pahimpaan. Olen kuitenkin huomannut, että silti se pahin tulee aina yllättäen, vaikka ajatuksen tasolla olisi hyvin valmistautunut. Hirveää, jos ilosta ei voi iloita, koska kohta voi taas mennä huonosti.
Ihanintahan olisi, jos voisimme iloita toistemme kanssa ja lohduttaa sitten, kun on se aika. Toisen ilon latistaminen ei tuota iloa kenellekään. Ilolla saamme kuitenkin aina ennemmän aikaiseksi ja sitä tarvitsemme enemmän.
Minulla on mennyt sekä hyvin että huonosti hyvin monta kertaa ja jaksan aina iloita kun siihen on aihetta. Kun minulla on mennyt huonosti, on minua lohdutettu sanoen: ” Kyllä se siitä, asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin”. Ja voitteko kuvitella miten tuo fraasi siinä tilassa ärsyttää, mutta aina kerta toisen jälkeen joudun toteamaan sen todeksi. Niihän se vain menee, kaikki järjestyy, elämä kantaa, kun siihen luottaa.
Luota elämään, nauti iloista, sure silloin, kun on aihetta, älä etukäteen.
-Iida
Kuvat: Tiia Nyholm
4 kommenttia
Miksi toisen onni olisi itseltä pois, sitä en käsitä. Uskon että osaat jättää sellaiset kommentit ihan omaan pienenpieneen arvoonsa. Ihana kuulla että elämä hymyilee isosti! 🙂
Kiitos! Olen samaa mieltä. En ole kauheesti muista välittänyt, lähinnä huvittanut ja laittanut miettimään, miksi joillain on sellanen tarve kommentoida negatiivisesti. Ihanaa viikkoa!
Ihanan positiivinen postaus! Valitettavasti olen itsekin sen huomannut että usein kun iloitsee tai haaveilee jostain joku kokee asiakseen ”palauttaa maanpinnalle” kommenteillaan. :/
Kiitos kommentista, kiva kuulla! Monilla on ikävä taipumus palauttaa maan pinnalle, vaikka ei ne haaveet tai ilon aiheet kerään vahingoita. Iloitaan me, ihanaa viikkoa!