Home » ruokafilosofiani

ruokafilosofiani

by Iida Åfeldt

CSC_0328.JPG

Olen ollut todella tiukka ja joustamaton ruokavalioni suhteen.  Terveellisesti syöminen oli minulle elinehto, josta en joustanut.  Olin teini-ikäisenä sairastunut ahmimishäiriöön eli bulimiaan. Ahmimishäiriön vuoksi saatoin olla syömättä pitkiä aikoja ja myöhemmin ahmia valtavia määriä ruokia, jonka jälkeen syödystä ruuasta tuli valtavan paha olo.  18-vuotiaana kärsin niin pahoista vatsaoireista, että ne pakottivat hakemaan apua ja muuttamaan suuntaa. Minulla oli vuoroin ummetusta ja vuoroin vatsa löysällä. Muistan ajan, kun vain oksensin ilman yrittämistä, koska kehoni oli niin sekaisin.

Usein syömishäiriöisillä on taipumus kiinnostua terveellisestä ruuasta. Koin itse olevani parantunut ahmimisesta, kun olin saanut ruokarytmini kuntoon ja oksentelu oli loppunut. Aloin etsiä tietoa ruuasta. Mahdollisimman puhtaasti ja luonnollisesti syömisestä tuli minulle pakkomielle. Lähipiiri ei varmasti osannut huomata siinä mitään huolestuttavaa, sillä olin ylipainoinen ja uuden terveellisen ruokavalion myötä aloin laihtua.

CSC_2658.JPG

Kiinnostuin terveellisestä ja puhtaasta ravinnosta. Tämän myötä aloin kiinnostua myös liikkumista ja salitreenistä.  Ensin jätin kaikki viljatuotteet ja maitotuotteet pois ruokavaliostani. Tutkittuani ja luettuani lisää artikkeleita netistä ja lukiessani kirjoja ravinnosta, lopetin syömästä kananmunaa, soijaa, lihaa, hiivaa ja  sokeria sisältäviä tuotteita. Lisäksi vältin kaikkia lisäaineita sekä en suostunut syömään mitään lisäravinnetta. Mieluusti söin ruokani luomuna ja raakana. Valmistin pääosin ruokani itse ja kuljin eväsrasioiden kanssa. En halunnut ruuassani olevan mitään ylimääräistä. En suostunut edes käyttämään mikroa säteilyn vuoksi. Kävin ulkona syömässä ja kahviloissa, mutta rajatuissa paikoissa, joissa oli esimerkiksi raakaruokaa. Jatkoin tätä kolme vuotta.  Olin todella pieni kokoinen, mutta sain ympäriltä vain ihastelevia kommentteja laihtumisesta, jonka vuoksi jaksoin jatkaa. Tottakai olin hoikka, sillä en syönyt mitään oikeaa. Hedelmiäkin vain vähän, sillä niissä oli sokeria. Elämäni oli oikeastaan pelkkää salaattia. Yksin asuessa kukaan ei edes osannut ajatella, että minulla olisi joku pielessä. Kuhan en enää oksennellut, niin olin terve. Sitä uskottelin itsellenikin.

Muutama vuosi sitten tilanne alkoi kuitenkin sortua. Dieettiä ei kehokaan jaksa ikuisesti. Huomasin, että yhä useammin minua alkoi harmittaa, kun en saanut syödä juhlissa synttärikakkua tai pihviä ravintolassa. Työpäivän jälkeen join ruuhkabussissa vihersmoothieta ennen salille menoa ja katsoin läheisin lapsen syövän suklaista myslipatukkaa. Ärsytti ja ajattelin, että miksi minä en saa. Niin, miksi en saa, kuka minua kieltää? Minä itse. Olin rajannut ruokavalioni niin tiukaksi, että kyse oli syömishäiriöstä, ortoreksiasta, jossa pyritään niin terveelliseen syömiseen, että ruokavaliota rajataan kohtuuttomasti.  Siirtyminen bulimiasta ortoreksiaan oli melko luonnollinen.

DSC_1049.JPG

Meni pitkään ymmärtää, että terveellisesti syöminen ei ole dieetti vaan elämäntapa. Ja oma käsitykseni terveellisestä syömisestä ei ollut terve. Nykyään syön ihan kaikkea. Tosin gluteenittomuus ja maidottomuus ovat mukana edelleen, mutta niiden puitteissa syön kaikkea. Syön jäätelöä, syön lihaa ja saan herkutella. Kaiken ei tarvitse olla raakaa. Joskus haluan lämmintä ruokaa, enkä halua ajatella kuinka kaikki ravinto-aineet tuhoutuu lämmityksessä.

Toki tämän takia paino on vaihdellut suurestikin. Nyt vuoden aikana paino on noussut, joka tuntuu melko pahalta. Toki vie aikaa, että keho palautuu kaikesta kuormituksesta ja mieli paranee.  Tällä hetkellä opettelen syömään oikein. Sopivan kokoisia annoksia, sopivassa rytmissä ja koostamaan ateriat treenien tavoitteita tukien. Kyse on tasapainosta, joka tulee löytää pitkään vääristyneen käsityksen jälkeen. Tätä olen nyt kaksi vuotta harjoitellut.

DSC_1066.JPG

Nykyään kuitenkin ruokafilosofiani on toisenlainen. Se ei riitä, että syö terveellisesti, kyse ei ole nimittäin pelkästä ruuasta. Kyse on myös siitä, mitä ajattelet itsestäsi ja mitä puhut itsellesi. Turha muuttaa ruokailutapojaan ennen kuin muuttaa ajatteluaan. Kaikesta myös löytyy tietoa kahteen suuntaan. Milloin minkäkin tutkimuksen mukaan raakasuklaa on epäterveellistä ja minkä mukaan terveellistä. Jokaisen tulee tehdä omat valinnat ja muodostaa oma totuus kaikesta tarjolla olevasta informaatioista. Itse olen edelleen sillä kannalla, etten käytä maitotuotteita enkä gluteenituotteita. Muiden asioiden suhteen en jaksa nipottaa tai olla tiukka, halauan nauttia ja iloita ruuasta, saada siitä myös hyvää mieltä. Terveellinen ruoka ei enää tarkoita minulle kaiken karsimista.  Se tarkoittaa monipuolisuutta, tasa-painoa ja kohtuutta. Terveellistä on, että paino pysyy tasaisena omalla ruokavaliolla ja ruokavaliosta saa energiaa sekä jaksamista päivään.

BZnyTF2.jpg

Ruoka on innostanut minua myös työssä. Varhaiskasvatuksessa tapahtuva ruokakasvatus on kiinnostunut minua alusta asti. Olen kouluttautunut itseni lisää aihepiirin parissa ja pidän ruokailun lempeyttä tärkeänä myös päivähoidossa. Minulle on tärkeää, että tunnelma on mukava ja salliva. Mitään ei ole pakko syödä, maistamaan kannustetaan.  Parasta on, kun lapset saavat itse annostella ruokansa. He saavat päättää minkä verran ovat valmiita syömään ja maistamaan. Hirveintä on aikuisen annostelema annos, jonka aikuinen pakottaa syömään loppuun asti, koska ”sinulla on enää niin vähän jäljellä”. Lapsen säätelykyky kylläisyyden suhteen häiriintyy kokonaan. Näin ei ole ihme, että lapset ja nuoret oireilevat ruuan avulla entistä enemmän. Ruokailussa korostan myös lapsen itse tekemiseen, kun saa itse kaataa maidon tai voidella näkkärin, saa palautteen onnistumisesta heti. Lisäksi hienomotoriset taidot kehittyy. Kannustan myös kaikkien aistien käyttöön ruokailussa, ei vain makuaistin. Ruokaa saa koskea ja syödä käsin. Usein vispipuuro ei houkuttele, mutta kannustaessa laittamaan sormen puuroon, sormi menee seuraavaksi suuhun.  Lisäksi pidän ruuan kanssa ”leikkimisestä”, käytän ruokaa erilaisissa aktiviteeteissa ja tuokioissa. Monissa päiväkodeissa näkkileipä on nostettu jälkiruuan asemaan ja näkkärin saa kuin kaikki on syöty ja se on kamalaa. Näkkäriä saa ottaa ruuan yhteyteen. En itse syö laitosruokaa, vaan minulla on omat eväät. Lapset ovat niistä kiinnostuneita ja niistä keskustellaan.  Välillä harmittaa miten epäterveellistä ruokaa lapset hoidossa saavat, mutta kyse on työstäni ja haluan järjestää hyvät puitteet ruokailulle, vaikken itse ruokaa söisikään.

helsinki6.jpg

Ensi viikolla luvassa ruokapäiväkirjaani useammalta päivältä!

-Iida

7 kommenttia

Lottajjoo 17.10.2016 - 18:06

Moikka! Tosi rohkeaa kertoa näin avoimesti vaikeistakin asioista, arvostan! Ruokafilosofiasi kuulostaa nyt ihan hyvältä, kaikkea kohtuudella. Haluaisin vain tiedustella miksi mielestäsi päiväkotien ruoka on epäterveellistä? Itse erityisopettajana olen sitä mieltä, että suomalainen kouluruoka on maailman parasta. Siihen käytettävä rahamäärä on niin minimaalinen, että on hyvin vaikea keksiä miten siitä saisi terveellisempää. Jokaisella aterialla on tarjolla tuoretta salaattia ja jotakin perus kotiruokaa josta saa kaikki lounaalla tarvittavat ravintoaineet lapselle. Mikäli vanhemmat ovat huolissaan jonkin aineen liiallisesta saannista lounaalla, voivat he varmasti tarjota kotona paremmaksi näkemäänsä ruokaa. Koulu- ja päiväkotiruokailuun käytettävällä rahalla ei vain yksinkertaisesti voi tarjota hirveästi luomua tms.
Vertailukohtana voidaan pitää suurinta osaa maailman muista maista jossa kouluruokailu on maksullista ja usein lapset ostavat lounaaksi maustettuja maitoja ja pikaruokaa. Jotkut perheet tietenkin tekevät eväitä kouluun, mutta harvemmin nekään voileipiä kummoisempia ovat.
En itsekään kaikista koulun ruuista pidä ja välillä ruokien konsistenssi on suoraan sanottuna ällötävä, mutta lautasmallin mukaista, perushyvää ruokaa on kuitenkin parempi syödä kuin hampurilaisia. Samalla pääsee mainiosti keskustelemaan lasten kanssa ja harjoittelemaan hyviä ruokailutapoja.
Joten haluaisin siis vain tietää, mikä päiväkotiruuasta tekee mielestäsi epäterveellistä ?
🙂 Haluan siis vain herättää keskustelua, en arvostella sinua. Mielestäni olet mainio bloggari ja vaikutat ihanalta tyypiltä. Kivaa viikkoa sulle!

Vastaa
Jiiärrä 18.10.2016 - 09:51

Samaa mieltä, kouluruoka on ihan mahtavaa! Siis joo, eihän se mitään gourmeeta ole, mutta ei sen kuulukaan. Monet ruuat ovat kyllä oikeastikin tosi hyviä, ja kasvissyöjänä olen tosi onnellinen että saan alle vitosella monipuolisen lounaan (salaatteineen, juomine ja leipineen), jonka ravintosisällöt ja proteiininlähteet on joku muu syynännyt puolestani. Eikä sen lounaan olekaan tarkoitus kattaa koko päivän energian- tai tiettyjen ravintoaineidensaantia. Onko kenties maidon ja gluteenin sisältäminen epäterveellisyysajattelun taustalla? Tottahan se on, että ne eivät kaikille sovi, mutta se että jokin ruoka-aine ei yksilölle sovi, ei tee ruuasta väestötasolla epäterveellistä. Vaikka en ns. valvonta-aterioita koulussa syökään, syön kuitenkin samassa tilassa lasten kanssa ja silloin koitan aina muistaa olla kritisoimatta kouluruokaa ääneen (en tarkoita että sinä niin tekisit). Toimin lapsille esimerkkinä terveellisestä syömisestä ja pöytätavoista ja mielestäni siihen kuuluu se, että syön samaa ruokaa kuin he lautasmallin mukaan. Omat eväät syödään sitten opehuoneessa.

Vastaa
Iidaafel 18.10.2016 - 14:52

Kiitos kommentista Jiiärrä ja olet ihan oikeassa. Kyllä tarkemmin mietittynä yleisesti kouluruoka on varmasti terveellistä ja suunniteltu vastaamaan lasten tarpeita. Ja uskon, että se on varmasti terveellisempi ateria monelle lapselle kuin kotona tarjottu ruoka. Oma maidottomuus ja gluteenittomuus vaikuttavat taustalla ajatteluun epäterveellisyydestä, sillä ruoka on mielestäni hyvin viljatuotteita ja hiilareita painottava, mutta ne tietysti ovat edullisia ainesosia. Ruoka ei ole itselleni niin terveellistä kuin omat evääni ja sen vuoksi otan omat eväät. Edellisessä työpaikassani söin eväät aina päikkäri aikaan rauhassa, sille tuntui, etten ehtinut nitä rauhassa ryhmässä syödä. Nykyisessa työpaikassa syön eväät lasten kanssa. He usein kyselevät ruuista, en itsekään koskaan kritisoi heidän ruokaansa vaan päin vastoin. Tiedän, että toisissa paikoissa on tehty selkeä linjaus, että omia ruokia ei saa lasten edessä syödä, mutta toistaiseksi en ole sellaisessa paikassa itse ollut. Ja lapsille olisikin parasta, että aikuiset syövät heidän kanssaan samaa ruokaa. Ryhmässäni onneksi muut syövät, itse olen sitten muutoin mallina lapsille pöytätapojen suhteen.

Vastaa
Iidaafel 18.10.2016 - 14:50

Kiitos kommentista ja palautteesta Lottajjoo! Kirjoitin, että välillä harmittaa miten epäterveellisesti lapset hoidossa syövät. Yleisellä tasolla pidän laitosruokaa terveellisenä, juurikin kun miettii miten pienellä rahalla se valmistetaan. Lisäksi se varmasti terveellisyydellään voittaa monen muuan maan päiväkodeissa ja kouluissa tarjottavat ruuat. Ollessani esim. Briteissä, heillä kuului jokaiseen atesiaan jälkiruoka ja lapset söivät kuudesti päivän aikana. Koen ehkä niin, että ruoka usein valmistetaan säilykkeitä käyttäen tai tulee valmiina, esim kastikkeet pusseissa kaadetaan lämmitykseen, joka harmittaa, mutta joka vaan tulee hyväksyä, kun tietää miten vähällä ruoka valmistetaan. Ja monelle lapselle hoidossa tarjottu ateria on varmasti terveellisempi kuin kotona tarjottu ruoka. Päiväkodit ja tarjottavat jonkin verran poikkeaa, mutta tällä hetkellä itseäni harmittaa omassa työpaikassani sokerin määrä. Ruokakärryssä kulkee aina kippo sokeria, ja lapset osaavat sitä vaatia aamupuuroon ja välipaloihin yms päivittäin, mikä on itseäni kummastuttanut.

Itse en syö ruokaa, ja toki oma maidottomuus ja gluteenittomuus vaikuttaa ajatteluun ruuan terveellisyydestä, mutta tosiaan kaikki ei ajattele samoin, en asiaa työssö korosta, sillä ne ei mielestäni liity toisiinsa. Mutta kiitos kommentista, hyvä ajatuksia herättävä, piti ihan alkaa pohtimaan, että niin mitenköhän ajattelen ja olen kirjoittanut! Että juurikin keskustelua herättävä, niin kuin kirjoitit.

Vastaa
Redominant 20.10.2016 - 05:47

Minäkään en pidä päiväkoti- ja kouluruokaa mitenkään terveellisenä. Toki se on varmasti parasta mitä sillä rahalla saa, mutta ei se siitä silti terveellistä tee. Joka paikassa on natriumglutamaattia ja kaikki maistuu samalle. Hirveän hiilaripainotteista, kauheasti limaa kerääviä ruoka-aineita ja vatsaoireita aiheuttavia herneitä, kaalia yms. Kyllä, juurekset, kaalit sun muut ovat edullisia, terveellisiä ja usein myös kotimaisia, mikä on toki hyvä asia, mutta en taatusti ole ainoa, joka tuntee itsensä ilmapalloksi syötyään em. aineksia sisältäviä ruokia. En väitä, että ruokien suunnittelu tuolla summalla olisi helppoa. Todennäköisesti se on lähes ydinfysiikkaa, mutta siitä huolimatta en itse pystyisi syömään päiväkoti- tai kouluruokaa.

Vastaa
Iidaafel 28.10.2016 - 13:57

Kiitos kommentistasi! Uskon itsekin niin, että ruoka on varmasti parasta mitä rahalla saa. Ja se on totta tosiaan terveellisempää kuin monessa muussa maassa tarjottava ruoka ja voi joissain perheissä olla jopa ainut lämmin ruoka mitä lapsi. Mutta olen samaa mieltä, että aikamoisia aineita ruuissa on, jos niitä enempi tutkii. Usein lounas on salaattia lukuunottamatta päiväkodin keittiössä lämmitettävä eines ruoka. Kastikkeet kaadetaan kattiloihin muovipusseista ja perunat tulee kuorittuna pakattuna vakuumipussiin. Paremminkin voisi olla! Sen vuoksi en itse syö, vaikka kannustan lapsia syömään ruokaansa.

Vastaa
Malibu 5.1.2017 - 13:45

Pystyin samaistumaan tekstiin todella paljon! Sairastin itse anoreksian nuorena ja viime vuonna eli 2016 olin todella lähellä sairastua ortoreksiaan. Elin kuin jossain sumussa, samanlaisessa syömishäiriökuplassa kuin aikaisemminkin. Kaikki piti olla puhdasta ja terveellistä. Kaikki oli hyvin suunniteltua ja rajoitettua. Ajattelin oikeasti, että tämä on oikea tapa ja tätä ilosanomaa mun kuuluu jakaa muillekin, vaikka tyrkyttämällä. Stressi oli piilevänä, mutta näkyvänä se näkyi ja tuntui suoliston kunnossa. Ajattelin tietysti ekana, että jatkuvaan ripuliin ja turvotukseen oli syynä gluteeni, maitotuotteet, lisäaineet, kofeiini…milloin mikäkin. Mutta todellisuudessa syynä oli stressi. Nyt oon onneksi myös ymmärtänyt joustavan syömisen salat. Enää ei ole stressiä – tai ainakaan sitä stressiä, joka tuli alituisesta liikkumisen ja ruoan ajattelusta 🙂

Vastaa

kommentoi postausta